Sandhi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sandhi (sanskritia; devanagari: संधि; IAST: saṃdhi, yhteen laittaminen, yhdistäminen, synteesi) on yleisnimitys morfeemirajoilla tapahtuville äänneilmiöille. Esimerkkejä sandhi-ilmiöistä ovat äänteiden yhteensulautuminen sanarajoilla sekä äänteiden muuntuminen ympäröivien äänteiden vaikutuksesta tai vierekkäisten sanojen kieliopillisen funktion takia. Suomen kielessä sandhi-ilmiöitä ovat esimerkiksi rajakahdennus sekä erilaiset äänteiden katoamiset. Sandhi-ilmiöitä on erityisen paljon sanskritissa, jonka eräästä sanasta nimi ilmiöille on saatu, mutta vastaavia ilmiöitä esiintyy useimmissa maailman kielissä.[1][2]

Sisäiseksi sandhiksi kutsutaan äänteenmuutoksia morfeemirajoilla, kuten n-äänteen sulautuminen m:ksi sanassa soitanpa (soitan pa, ääntyy soitampa), joskin tällaisessa tapauksessa puhutaan yleensä yksinkertaisesti assimilaatiosta.

Ulkoiseksi sandhiksi kutsutaan muutoksia sanarajoilla, kuten sanaparissa viikon päästä (ääntyy viikom päästä) tai ota se (ääntyy otasse). Ulkoiset sandhi-ilmiöt voivat morfologisoitua, jolloin ne pätevät vain tietyissä morfologisissa ja syntaktisissa ympäristöissä. Ajan kuluessa sandhi-ilmiöt voivat muuttua konsonanttimutaatioiksi.

Useimmissa tonaalisissa kielissä on toonisandhi, jolloin sanojen toonit mukautuvat toisiinsa. Esimerkiksi mandariinikiinassa on neljä toonia: korkea monotooni, nouseva tooni, laskeva-nouseva tooni ja laskeva tooni. Yleisessä tervehdyksessä ní hǎo molemmissa sanoissa olisi normaalisti laskeva-nouseva tooni. Tämä on kuitenkin käytännössä vaikea ääntää, joten -sanan tooni muuntuu muotoon .lähde?

  1. Määritelmät: sandhi Iso suomen kielioppi. Viitattu 26.7.2020.
  2. Terho Itkonen: Sananrajaisten äänneilmiöiden synkroniaa ja diakroniaa 1 docplayer.fi. Viitattu 26.7.2020.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.