San Marinon kapteenivaltionhoitaja
| San Marinon kapteenivaltionhoitajat | |
|---|---|
| Capitani reggenti di San Marino | |
 | |
| Nimittäjä | San Marinon suur- ja yleisneuvosto |
| Kauden pituus | kuusi kuukautta |
| Perustettu | 1243 |
| Palkka | 6 000 €/kk[1] |
San Marinon kapteenivaltionhoitaja (ital. capitano reggente) on San Marinon kollektiivinen valtionpäämies. San Marinon suur- ja yleisneuvostossa eli maan parlamentissa valitaan kaksi kapteenivaltionhoitajaa kuuden kuukauden toimikaudeksi.[2] Normaalisti kapteenivaltionhoitajat valitaan vastakkaisista puolueista ja he toimivat tehtävässä vain yhden puolivuotiskauden ajan. Kapteenivaltionhoitajien valinta tapahtuu vuosittain 1. huhtikuuta ja 1. lokakuuta. Tämä perinne on peräisin vuodelta 1243.
Kahden valtionpäämiehen käytäntö on johdettu Rooman tasavallan ajalta, jossa pariin otteeseen oli kolmen hallitsijan triumviraatti. Kapteenivaltionhoitajat vastaavat muinaisen Rooman konsuleja.[3][4]
Nykyiset kapteenivaltionhoitajat ovat Francesca Civerchia ja Dalibor Riccardi. He aloittivat virassa 1. lokakuuta 2024.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]San Marinon kapteenivaltionhoitajuuden perustaminen tapahtui 1200-luvun alkupuoliskolla. Kapteenivaltionhoitajilla oli aluksi tuomaritehtävä, ja maan hallinto oli tuomarijohtoinen. Tuona ajanjaksona kapteenivaltionhoitajia kutsuttiin konsuleiksi antiikin Rooman mallin mukaan. Kaksi ensimmäistä tunnettua konsulia valittiin 12. joulukuuta 1243 suur- ja yleisneuvostossa kuudeksi kuukaudeksi. Samaa käytäntöä noudatetaan nykyäänkin.[2]
Instituution nimi alkoi 1300-luvun lopulla muuttua, kun konsuleiksi otettiin kapteeni ja puolustaja, sitten vuonna 1317 heistä tuli kapteeni ja rehtori.[6]
Vuonna 1972 hyväksyttiin laki, joka kumosi kaikki rajoitukset, jotka estivät naisia pyrkimästä kapteenivaltionhoitajan virkaan. Ensimmäinen kapteenivaltionhoitajaksi valittu nainen oli 1. huhtikuuta 1981 virkaan astunut Maria Lea Pedini-Angelini. Huhtikuun 1. päivänä 2017 valittiin ensimmäistä kertaa samanaikaisesti kapteenivaltionhoitajiksi kaksi naista, Vanessa D’Ambrosio ja Mimma Zavoli. He ovat 15. ja 16. naispuoliset kapteenivaltionhoitajat.[7] San Marino onkin maa, jolla on ollut eniten naispuolisia valtionpäämiehiä.
Valinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suur- ja yleisneuvosto valitsee kuuden kuukauden välein kapteenivaltionhoitajat, jotka kuuluvat yleensä vastakkaisiin poliittisiin puolueisiin. Tällä pyritään tasapainoon ja yhdenvertaiseen valvontaan. Vaalimenettelyssä noudatetaan vuoden 1945 lakia, joka perustuu pääosin 1600-luvun sääntöihin.
Kapteenivaltionhoitajat valitaan ehdottomalla enemmistöllä. Toinen äänestys järjestetään, jos ehdotonta enemmistöä ei saada ensimmäisellä kierroksella.
Kapteenivaltiohoitajaksi pyrkivän pitää täyttää seuraavat kelpoisuudet:[8]
- Oltava syntyperäinen San Marinon kansalainen (jus sanguinis)
- Oltava vähintään 25 vuoden ikäinen
- Oltava suur- ja yleisneuvoston jäsen
- Ei ole toiminut kapteenivaltionhoitajana edellisen kolmen vuoden aikana
Valta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapteenivaltionhoitajat ovat San Marinon tasavallan valtiopäämiehiä, jotka muodostavat yhden kokonaisuuden. Kapteenivaltionhoitajilla on vastavuoroinen veto-oikeus toistensa viranhoitoa koskeviin päätöksiin. Kapteenivaltionjohtajien virallinen titteli on Eccellentissimi Capitani Reggenti.[9]
Kapteenivaltionhoitajat ovat puoluepolitiikan ulkopuolella ja heidän valtansa on pääasiallisesti symbolinen, koska heidän pääasiallinen tehtävänsä on edustaa maata ja taata sen perustuslaillinen järjestys. Kapteenivaltionhoitajat valvovat suur- ja yleisneuvostoa, valtion kongressia ja kahdentoista neuvostoa ilman äänioikeutta tai oikeutta osallistua päätöksiin. Kapteenivaltionhoitajat hajottavat San Marinon parlamentin vaalikauden jälkeen ja muulloinkin, mikäli hallituksen muodostaminen venyy, hallitus ajautuu kriisiin tai kun vakaata hallitusta ei pystytä muodostamaan. Kapteenivaltionhoitajilla on myös valtuudet vahvistaa kaikki suur- ja yleisneuvoston säätämät lait.
Kapteenivaltionhoitajat ovat myös San Marinon sekä Pyhän Agathan ritarikuntien suurmestareita.[10]
Syytesuoja ja kansalaisten oikeus esittää vaatimuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kapteenivaltionhoitajia ei voida asettaa syytteeseen mistään heidän toimikautensa aikana tapahtuneista teoista. Kapteenivaltionhoitajien työtä valvoo vuoden 1499 perustuslain mukaisesti takuurahastopäällikkö, joka käsittelee sääntöjen perustuslaillisuutta, kansalaisoikeuksia koskevan julistuksen tarkistuksen jälkeen. Menettelyn mukaan jokaisella vaaliluetteloon merkityllä kansalaisella on viidentoista päivän kuluessa toimikauden jälkeen oikeus esittää vaatimuksia kapteenivaltionhoitajia vastaan.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ A San Marino un candidato ogni 88 residenti. Il parlamentare guadagna mille euro al mese Il Sole 24 Ore. Viitattu 21.9.2021. (italiaksi)
- ↑ a b San Marino (myös suomenkielisen nimen lähde) Globalis. Suomen YK-liitto. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 10.6.2018.
- ↑ Their Excellencies the Regents agency.sm. Arkistoitu 7.12.2021. Viitattu 22.8.2020.
- ↑ Welcome to Consulate General of the Republic of San Marino - Philippines | About San Marino sanmarinophil.com. Viitattu 22.8.2020.
- ↑ Il giorno della Reggenza: Francesca Civerchia e Dalibor Riccardi sono i Capitani Reggenti di San Marino 1.10.2024. San Marino RTV. Viitattu 1.10.2024. (italiaksi)
- ↑ Captains Regent 2019. Repubblica di San Marino: portale ufficiale. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Reggenza: elette Mimma Zavoli e Vanessa D'Ambrosio San Marino Rtv. 16.3.2017. Viitattu 15.12.2022. (italia)
- ↑ a b Captains Regent San Marino. Viitattu 10.6.2018.
- ↑ Elenco Consiglieri 2022. Consiglio Grande e Generale . Viitattu 22.8.2020. (italia)
- ↑ Honours 2022. Ministry of Foreign Affairs, International Economic Cooperation and Telecommunications. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)