Salvarsaani
Salvarsaani oli lääkeaineyhdiste, jonka esitteli berliiniläinen lääkäri Paul Ehrlich Saksasta. Se sisälsi sekä arseenia että orgaanista yhdistettä. Paul Ehrlich sai vuonna 1908 jaetun Nobelin palkinnon lääketieteestä.
Salvarsaanin keksiminen oli historiallisesti merkittävä saavutus: salvarsaani oli ensimmäisiä systemaattisen tieteellisen tutkimus- ja kehittämistyön tuloksena syntyneitä lääkkeitä ja ensimmäinen yleisesti käytetty mikrobilääke eli lääkeaine, jonka teho perustui taudinaiheuttajamikrobien tuhoamiseen potilaan elimistössä. Ehrlichin kokeiden lähtökohtana oli juuri pyrkimys kehittää kemikaali, joka olisi tappavan myrkyllinen taudinaiheuttajalle mutta ei isäntäeliölle.
Salvarsaani tuli markkinoille vuonna 1910. Lääke kehiteltiin neurosyfiliksen hoitoon. Sen muita nimiä olivat arsfenamiini ja "606", joka viittasi Ehrlichin kokeilemien yhdisteiden järjestysnumeroon.[1]
Salvarsaanin käyttö oli vaikeaa, koska aine oli hyvin epästabiilia joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa. Niinpä sitä oli säilytettävä suojakaasussa ja käsiteltävä äärimmäisen huolellisesti. Lääke annettiin potilaalle suonensisäisesti vesiliuoksena, joka piti valmistaa paikan päällä tislattuun veteen. Salvarsaanihoidon sivuvaikutukset saattoivat olla rajuja, ja aikalaiset arvioivat, että ainakin osa niistä johtui lääkkeen huolimattomasta käsittelystä. Tämä sai Ehrlichin toteamaan, että "askel laboratoriosta potilaan vuoteen ääreen on suunnattoman vaikea ja vaarallinen."
Salvarsaanin pohjalta kehitettiin vuonna 1912 helppokäyttöisempi neosalvarsaani, jota oli mahdollista säilyttää valmiina liuoksena. Penisilliinin laajamittainen käyttöönotto johti sittemmin näistä arseeniyhdisteistä luopumiseen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Apteekkimuseo: Neo-Salvarsan (Arkistoitu – Internet Archive)
- American Chemical Society: Salvarsan (englanniksi)
- PubChem: Arsphenamine (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Salvarsan (englanniksi)