Salibandy

Salibandy
Ensimmäinen ottelu	1960-luvun loppu
Alkuperämaa	Ruotsi
Piirteet
Tyyppi	mailapeli
Joukkueen koko	20
Pelaajien määrä	6
Varusteet	Salibandymaila, Salibandypallo,suojalasit
Pelikenttä	40 × 20 m
Peliaika	3 × 20 min.
Kilpailutoiminta
Kansainvälinen kattojärjestö	IFF
Infobox OKNimi-testi OK

Salibandy on sisätiloissa pelattava mailapeli, joka on saanut vaikutteita jääkiekosta, katukiekosta (engl. floorball) ja jääpallosta. Jääpallon ruotsinkielisestä nimestä bandy polveutuva nimi keksittiin 21. syyskuuta 1985. Lajista käytetään myös usein nimitystä sähly, jolla kuitenkin nykyään tarkoitetaan lähinnä kaveriporukoissa leikki- tai kuntoilumielessä pelattavaa salibandyn varianttia, jossa sääntöjä on muokattu tilanteeseen sopiviksi. Salibandy puolestaan on jalostunut kilpaurheiluksi miesten ja naisten salibandyliigojen, maajoukkuetoiminnan ja MM-kisojen myötä.

Salibandyn kehittäjämaana pidetään yleensä Ruotsia.

Historia

1958 kehitettiin ensimmäinen muovimaila, jonka lapa oli suora, kuten jääkiekossa. Tämä peli tunnettiin nimillä floorhockey ja polyhockey. Pelissä ei käytetty palloa, vaan muovista kiekkoa. Myöhemmin Schaper Manufacture Co. alkoi valmistamaan myös muovisia palloja, joissa oli 26 reikää. Nämä oli suunniteltu kuitenkin baseballin ja softballin harjoitteluun lapsille. Nämä muoviset pelivälineet saapuivat Ruotsiin 1960-luvun lopulla, jossa kehitettiin salibandyn alkumuoto. Ruotsia pidetäänkin salibandyn kehittäjämaana. Lajia kutsuttiin nimellä bandygolf ja se saavutti hyvin suuren suosion. Varhaiset säännöt pohjautuivat jääkiekkoon ja kaukalopalloon. Laji levisi myös 1970-luvulla Suomeen. Ensimmäinen turnaus oli Helsingin yliopiston liikuntatoimiston järjestämä turnaus vuonna 1974. Maailman ensimmäinen salibandyseura Sala IBK perustettiin vuonna 1979. Seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen Ruotsin mestaruusturnaus. Marraskuussa 1981 perustettiin Ruotsin salibandyliitto (ruots. Svenska Innebandyförbundet) sekä pelin viralliseksi nimeksi päätettiin innebandy. Ruotsissa lajin suosio kasvoi erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Myös Suomessa lajin suosio kasvoi ensin kouluissa ja opiskelijoiden keskuudessa. Ensimmäiset sählyn SM-kilpailut pidettiin vuonna 1983. Ensimmäiset SM-kilpailut järjesti Opiskelijoiden liikuntaliitto.

Vuoden 1985 huhtikuussa Sveitsi perusti oman lajiliittonsa. Suomen salibandyliitto perustettiin saman vuoden syyskuussa. Suomen lajiliiton perusti kolme seuraa, joissa oli yhteensä 45 rekisteröityä pelaajaa. Suomen maajoukkue pelasi ensimmäisen maaottelun 28. syyskuuta 1985 Sollentunassa, jolloin Ruotsi voitti Suomen 13–1. Ottelu oli myös historian ensimmäinen maaottelu. Kansainvälinen Salibandyliitto IFF perustettiin vuonna 1986 Huskvarnassa. IFF:n perustivat Ruotsi, Suomi ja Sveitsi. Samana vuonna pelattiin ensimmäisen kerran miesten SM-sarja, ja naisten sarja aloitettiin vuonna 1988. Samana vuonna IFF hyväksyi salibandylle ensimmäiset kansainväliset säännöt. Säännöt rakennettiin maahockeyn ja jalkapallon pohjalta. Vuonna 1989 pelattiin ensimmäinen televisioitu ottelu, kun Ruotsin kansallisella tv-kanavalla näytetyssä ottelussa isäntämaa voitti Suomen 10–2. Vuonna 1993 pelattiin ensimmäinen naisten maaottelu, jossa Ruotsi voitti Norjan 6–0.

Ensimmäinen maajoukkueiden välinen turnaus pelattiin vuonna 1989. Turnaukseen osallistuivat Suomi, Ruotsi ja Sveitsi. Vuonna 1994 pelattiin ensimmäinen arvoturnaus, kun EM-kilpailut pidettiin Helsingissä. Turnauksen voitti Ruotsi, joka voitti loppuottelussa isäntämaa Suomen. Naisten turnaus pidettiin ensimmäisen kerran vuotta myöhemmin. EM-kilpailuja järjestettiin vain vuosina 1994 ja 1995. Vuodesta 1996 lähtien on pelattu miesten ja vuodesta 1997 lähtien naisten MM-kilpailuja kahden vuoden välein. Ensimmäisen MM-kullan voitti Ruotsi sekä miehissä että naisissa. Vuosina 1996–2006 miesten MM-turnausta hallitsi Ruotsi, mutta Suomi voitti mestaruuden vuosina 2008 ja 2010 sekä kahden Ruotsin voittaman mestaruuden jälkeen jälleen vuosina 2016 ja 2018. Suomen ja Ruotsin suurimmat haastajat ovat olleet Tšekki ja Sveitsi. Naisissa Suomi on voittanut vuosina 1999 ja 2001 sekä Sveitsi vuonna 2005. Muulloin Ruotsi on voittanut maailmanmestaruuden.

Salibandy Suomessa

Suomen Gallupin SLU:lle tekemän suuren kansallisen liikuntatutkimuksen 2005−2006:n mukaan salibandyn harrastajia on Suomessa noin 354 000, joka on palloilulajeista toiseksi eniten. Vain jalkapallolla on Suomessa enemmän harrastajia. Lisenssipelaajien määrällä mitattuna salibandy on Suomen neljänneksi suurin urheilulaji.

Salibandyn harrastusta ja kehitystä edistää ja valvoo Suomen Salibandyliitto. Sillä on noin 850 jäsenseuraa, 45 000 lisenssipelaajaa ja noin 2 200 joukkuetta. Suomen korkein sarjataso on F-liiga, johon kuuluvat miesten F-liiga ja naisten F-liiga. Tämän lisäksi miehillä on sarjatasot I-divisioonasta aina VI-divisioonaan asti. Naisilla alin sarjataso on IV-divisioona. Junioritoimintaa liitolla oli kaudella 2008–2009 vuonna 1988−90 syntyneistä A-junioreista vuonna 2000 syntyneihin F-junioreihin. A-junioreista C-junioreiden nuorempaan ikäluokkaan asti pelataan SM-mitaleista. Kansainvälisellä tasolla Suomea edustavat miesten ja naisten sekä alle 19-vuotiaiden poikien ja tyttöjen maajoukkueet.

Salibandy kansainvälisesti

Vuonna 1986 Ruotsi, Suomi ja Sveitsi perustivat Kansainvälisen Salibandyliiton (engl. International Floorball Federation – IFF). Kansainvälisessä Salibandyliitossa on maaliskuussa 2019 70 jäsenmaata, jotka jaetaan vakinaisiin ja väliaikaisiin jäseniin. Vakinaisia jäseniä oli maaliskuussa 2019 45.

Aasialla ja Oseanialla on oma yhteinen liittonsa nimeltään Asia and Oceania Floorball Confederation (AOFC). Maaliskuussa 2019 AOFC:iin kuului 15 jäsenjärjestöä. Vuosina 2018–2020 järjestön puheenjohtajana toimii thaimaalainen Dato‘Seri Chaiyapak Siriwat.

Merkittävimpiä kansallisia liigoja ovat Ruotsin miesten Svenska Superligan ja naisten Elitserien, Suomen F-Liiga ja Sveitsin Nationalliga A

Kilpailut ja turnaukset

Salibandyn maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi siten, että miehet pelaavat parillisina ja naiset parittomina vuosina. Miehet pelasivat ensimmäisen kerran maailmanmestaruudesta vuonna 1996 ja naiset 1997. Myös alle 19-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi − pojat pelaavat naisten kanssa parittomina vuosina ja tytöt miesten kanssa parillisina vuosina. Euroopan-mestaruudesta on salibandyssä kilpailtu kahdesti: vuosina 1994 ja 1995. Vuonna 2022 Kansainvälinen Salibandyliitto päätti, että syksystä 2025 lähtien pelataan EM-kisoja vuorovuosina MM-kisojen kanssa. Syksyn 2025 miesten kisat kuitenkin peruuntuivat, koska miehet ovan elokuussa mukana World Gamesissa. Naisten EM-kisat pelataan syyskuussa 2026 Göteborgissa.

World Gamesissa salibandy oli näytöslajina Lahden kisoissa 1997. Ensimmäisen kerran salibandy oli virallisena lajina 2017 Wrocławissa; siellä samoin kuin vuoden 2022 kisoissa Birminghamissa (USA), mukana olivat vain miehet. Elokuussa 2025 Chengdussa Kiinassa mukana ovat myös naiset.

Seurajoukkuetasolla Euroopan eri maiden mestarijoukkueet osallistuvat vuosittain pelattavaan Champions Cupiin, joka aiemmin tunnettiin myös nimellä Salibandyn Euroopan Cup. Ensimmäisen kerran seurajoukkueiden Euroopan-mestaruudesta pelattiin vuonna 1993. Ensimmäisen seurajoukkueiden mestaruuden Suomeen toi Tapanilan Erä III naiset. Miehissä ensimmäinen oli HIFK. Kansallisella tasolla seurajoukkueet pelaavat vuosittain myös Suomen Cupia, joka tunnetaan pääsponsorinsa mukaan kaudesta 2023–24 alkaen myös Kouvolan Lakritsi Suomen Cupina. Siihen voivat osallistua kaikki joukkueet tasosta riippumatta. Ensimmäinen Suomen Cup järjestettiin kaudella 1988–1989.

Säännöt

Pelaamisessa käytetty pallo.

Peliaika ja ottelun kulku

Peliaika on yleensä 3 × 20 minuuttia. Erien välissä on kahdentoista minuutin erätauko. Säbäkipinä ja PeliMaailman otteluissa peliaika kuitenkin vaihtelee alueettain ja sarjoittain. Erän pituus on kuitenkin vähintään 15 minuuttia. Erä alkaa kiistapallolla keskipisteestä. Peliaika on tehokasta eli peliaika keskeytyy tuomarin vihellyksestä ja se jatkuu, kun pallo on lyöty peliin tai kun erotuomari on viheltänyt. Osassa sarjoissa peliaika on juoksevaa, eli peliaika keskeytyy vain maaliin, rangaistuslaukaukseen, rangaistukseen, aikalisään tai muuhun epätavalliseen tilanteeseen, kuten pelivälineen viottumiseen, loukkaantumiseen tai kun pallo pelataan lähelle paikkaa, jossa kaukalon laidat ovat irronneet toisistaan. Kummallakin joukkueella on oikeus yhteen 30 sekuntia kestävään aikalisään. Jos peli on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, pelataan kymmenen minuutin jatkoaika. Jatkoajalla sovelletaan kultainen maali -sääntöä eli ottelu päättyy, kun toinen joukkueista on tehnyt maalin.

Jos jatkoaika päättyy maalittomana, ratkaistaan voittaja rangaistuslaukauskilpailussa. Kumpikin joukkue nimeää viisi rangaistuslaukauksen suorittajaa. Jokainen pelaaja suorittaa yhden rangaistuslaukauksen. Kilpailun aloittaja arvotaan. Joukkueet suorittavat yhden rangaistuslaukauksen vuorotellen. Rangaistuslaukauksen antaminen aloitetaan keskipisteestä. Palloa saa pelata rajattomasti, mutta pallon tai pelaajan liikkeen tulee olla keskeytyksetöntä kohti maalla. Suoritus alkaa ja päättyy erotuomarin vihellykseen, mutta kuitenkin aina silloin, jos maalivahti osuu palloon tai, jos pallo menee oletetun maaliviivan jatkeen yli. Jos tilanne on viiden pelaajan jälkeen tasan, kilpailua jatketaan yksittäisten laukojien kanssa, kunnes voittaja on selvillä.

Kiistapallo suoritetaan keskeltä vain erän alkaessa, sekä hyväksytyn maalin merkiksi. Jos peli keskeytyy siten, että kumpikaan joukkue ei ole pelannut sääntöjen vastaisesti, eikä pallo ole mennyt laitojen yli. jatketaan peliä kiistapallolla lähimmältä kiistapallopisteeltä. Tällaisia tapahtumia on muun muassa pallon rikkoutuminen, varsinaisella peliajalla epäonnistunut rangaistuslaukaus, kaukalon osat ovat irronneet toisistaan ja pallo pelataan niiden lähelle, maali on poissa paikaltaan, eikä sitä voida laittaa paikoilleen kohtuullisessa ajassa, epätavallinen tilanne pelissä, erotuomarit pitävät päätöstään virheellisenä tai kun erotuomarit eivät pysty määrittämään sisäänöyönnin saanutta joukkueyta. Jos pallo menee kaukalon laitojen yli tai osuu kattoon, annetaan ei-pelanneelle joukkueelle sisäänlyönti. Sisäänlyönti suoritetaan 1,5 päästä kaukalon reunasta kohdassa, jossa pallo ylitti kaukalon. Mikäli pallo menee laitojen ulkopuolelle maaliviivan oletetun jatkeen takana, annetaan sisäänlyönti kulmapisteeltä. Vastustajan pelaajien, on mailoineen siirryttävä vähintään kolmen metrin päähän.

Kaukalo

Pelikentän mitat.

Maali.

Kaukalo on suorakulmion muotoinen ja sen kulmat ovat pyöristettyjä. Sen pituus on 40 ja leveys on 20 metriä. Erityisluvalla kenttää voi pienentää, jolloin sallittu minimikoko on 36 × 18 m. Kenttään on merkitty tiettyjä alueita. Kentän halkaisee puoliksi keskiviiva, jonka keskellä on keskipiste. Maalin ympärillä on kaksi aluetta: maalialue ja maalivahdin alue. Maalialueen leveys on viisi metriä ja pituus neljä metriä. Se alkaa 2,85 metrin päästä kaukalon päädystä. Maalivahdin alueen leveys on 2,5 metriä ja pituus metrin. Se sijoitetaan 65 senttimetrin päähän maalialueen takalinjasta. Kummatkin alueet sijoitetaan siten, että niiden keskikohdat ovat linjassa keskipisteen kanssa. Kenttään merkitään kuusi erillistä kiistapallopistettä. Kaksi sijoitetaan keskiviivalle ja neljä oletetulle maaliviivojen jatkeille 1,5 metrin päähän kaukalon reunasta. Yksi kiistapallopiste on keskipiste. Kaikki merkinnät tehdään 4–5 cm leveillä viivoilla. Kaukalon sivulle on kummallekin joukkueelle merkittävä kymmenen metriä leveä vaihtoalue. Vaihtoalue alkaa viisi metriä keskiviivasta.

Pelaajat ja varusteet

Joukkueeseen saa kuulua korkeintaan 20 pelaajaa. Pelaajamäärä vaihtelee alueittain Säbäkipinä ja PeliMaailman otteluissa, joissa pelaajamäärä voi olla 3 1, 4 1 tai 5 1. Kentällä saa yhdeltä joukkueelta olla kuusi pelaajaa, joista korkeintaan yksi on maalivahti. Joukkue saa pelata ilman maalivahtia. Pelaajia saa vaihtaa milloin haluaa, mutta vaihdon on tapahduttava erillisellä vaihtoalueella. Joukkueella tulee olla kapteeni. Kapteeni käyttää hihanauhaa. Vain kapteenilla on oikeus puhua erotuomarille. Pelaajien lisäksi joukkueella saa olla viisi toimihenkilöä. Ottelun tuomitsee kaksi samanarvoista erotuomaria.

Pelaajan varusteisiin kuuluu peliasu, joka koostuu kengistä, polvisukista, lyhyistä housuista ja paidasta, sekä mailasta. Joukkueen kenttäpelaajilla tulee olla yhteinäinen peliasu. Paidat tulee olla numeroituja. Paidan väri ei saa olla harmaa. Eri joukkueiden peliasut tulee erottua toisistaan. Erotuomareilla tulee olla paita, mustat lyhyet housut ja mustat polvisukat. Maalivahdilla on paita ja pitkät housut sekä maski, joka suojaa kasvoja. Maalivahti saa käyttää hanskoja, mutta ei mitään sellaisia varusteita, jotka peittävät maalia enemmän kuin maalivahdin vartalo. Pelaajan mailan lapa ei saa olla teräväkärkinen. Lavan käyryys ei saa olla yli 30 mm. Se mitataan siten lavan korkeimmasta kohdasta, kun se on asetettu tasaiselle alustalle. Mailan varren ja lavan tulee olla samaa tuotemerkkiä.

Maali sijoitetaan maalivahdin alueen takarajalle siten, että raja toimii samalla maaliviivana. Maalin leveys on 1,6 metriä, korkeus on 1,15 metriä ja syvyys 65 senttimetriä.

Rangaistukset

Salibandyssa on muutamia erilaisia rangaistusmuotoja. Lievin on vapaalyönti, joka annetaan rikotulle joukkueelle paikasta, jossa rike tapahtui. Mikäli vapaalyönnin arvoinen rike tapahtuu puolustavan joukkueen toimesta lähempänä kuin 3,5 metriä maaliviivasta, suoritetaan vapaalyönti 3,5 metrin päästä rikepaikasta. Paikan määrittää erotuomari. Jos rike tapahtuu maaliviivan oletetun jatkeen takana, annetaan vapaalyönti kulmassa olevasta kiistapallopisteestä siitä, joka on lähempänä rikepaikkaa. Vastustaja joukkueen pelaaja tai hänen mailansa ei saa olla kolmea metriä lähempänä paikkaa, josta vapaalyönti annetaan. Vapaalyönneissä käytetään myös hyötynäkökulmaa. Vapaalyönti on annettava lyömällä palloa, eikä esimerkiksi nostaen tai saattaen. Vapaalyönnin antaja ei saa koskea palloon ennen kuin joku muu pelaaja on koskennut siihen. Vapaalyönti tuomitaan esimerkiksi kun:

• pelaaja lyö, painaa, nostaa tai potkaisee vastustajan mailaa tai pitää siitä kiinni, kuitenkin tavoitellen palloa.
• maila nousee laukaistaessa yli lantion tason
• kenttäpelaaja pelaa palloa polvitason yläpuolella
• palloa pelataan vastustajan jalkojen välistä
• pelaaja työntää vastustajaa muuten kuin olkapää olkapäätä vasten
• pelaaja estää vastustajaa liikkumasta hänen aikomaansa suuntaan
• pelaaja etenee takaperin ja törmää vastustajaan
• kenttäpelaaja on maalivahdin alueella
• pelaaja hyppää ja estää näin pallon kulun
• maalivahti heittää pallon keskiviivan yli ilman pallon lattiakosketusta
• pallo on maalivahdin hallussa yli kolme sekuntia
• vapaalyönti, sisäänlyönti tai kiistapallo suoritetaan virheellisesti tai sitä viivytetään tarpeettomasti

Pelaajalle voidaan tuomita myös rangaistuksia.

Jos joukkueella on rangaistus, ja vastustaja tekee maalin, niin rangaistus päättyy ellei vastustajalla ole saman verran tai vähemmän pelaajia kentällä. Jos joukkueella on useita rangaistuksia, niin maalin tekemisen jälkeen päättyy ensiksi annettu rangaistus. Kahden minuutin rangaistuksia tuomitaan samankaltaisista syistä kuin vapaalyönnit, mutta näissä huomioidaan, että tilanteesta saadaan huomattavaa etua tai se tehdään ilman mahdollisuutta ehtiä palloon rikkomatta. Tämän lisäksi kahden minuutin rangaistuksen saa, jos maila nousee yli lantiotason, kun pelaaja pelaa palloa, ja se aiheuttaa erotuomarin mielestä vaaraa, huolimaton peli mailalla, taklaamisesta, kampittamisesta, kenttäpelaaja pelaa ilman mailaa, pelaaja estää maalivahtia toimittamasta palloa peliin ja on maalialueella tai alle 3 metriä siitä, mistä maalivahti otti pallon haltuun, pelaaja rikkoo kolmen metrin sääntöä vapaa- tai sisäänlyöntitilanteessa, pelaaja pelaa palloa maassa tai istuen, pelaaja pysäyttää pallon kädellään, päällään tai käsivarrellaan, väärästä vaihdosta, liian monta pelaajaa kentällä, jatkuvasta väärästä pelitavasta, pelin viivyttämisestä, protestoimalla, sääntöjen vastaisesta varustuksesta.

iso joukkuerangaistus(2 2 minuuttia) tuomitaan, jos kenttäpelaaja huitoo tai pelaa muuten vaarallisesti mailallaan, pelaaja koukkaa vastustajaa tämän vartalosta, pelaaja heittää varusteensa tai mailansa kohti palloa, pelaaja heittäytyy vastustajaa päin tai muuten käyttäytyy väkivaltaisesti tai pelaaja taklaa, kamppaa tai heittää vastustajan kohti maalia tai kaukaloa.

Jos pelaaja käyttäytyy epäurheilijamaisesti, tuomitaan pelaajalle 10 minuutin henkilökohtainen rangaistus ja joukkueelle kahden minuutin joukkuerangaistus.

Jos pelaajalle tai toimihenkilölle tuomitaan pelirangaistus, on hänen poistuttava pukuhuoneeseen eikä hän saa enää osallistua kyseiseen otteluun. Ottelun loppuun asti kestävän pelirangaistuksen eli teknisen pelirangaistuksen saa, jos pelaa vääränlaisella mailalla tai pelaajaa, joka osallistuu otteluun ei ole merkitty pöytäkirjaan. Pelirangaistuksen saa, jos osallistuu kahakkaan, pelaajalle tuomitaan toisen kerran iso joukkuerangaistus (2 2 minuuttia), toimihenkilö syyllistyy jatkuvaan epäurheilijamaiseen käytökseen, tahallisesti sabotoi peliä tai yrittää korjata tai vaihtaa varustetta, kun se on pyydetty tarkistettavaksi. Kovin rangaistus on edellä mainittu pelirangaistus lisättynä kurinpitoelimen määräämä lisärangaistus. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa tappeluun osallistuminen, raaka rikkomus, kuten mailan tai muun varusteen heitto vastustajaa päin ja huono tai väkivaltainen käytös.

Rangaistuslaukaus tuomitaan, kun pelaaja rikkoo vastustajaa vähintään vapaalyönnin arvoisesti ja vastustaja on maalintekotilanteessa.

Salibandy vammaisurheilulajina

Salibandystä on kehitetty useita vammaisurheiluun soveltuvia lajeja, jotka tarjoavat vauhdikkaita ja taktisia pelitilanteita monille erilaisille pelaajille. Näihin kuuluvat sähköpyörätuolisalibandy, kuurojen salibandy ja kehitysvammaisten salibandy.

• Sähköpyörätuolisalibandy on vauhdikas ja taktisesti haastava urheilulaji, joka on suunniteltu erityisesti sähköpyörätuolia käyttäville urheilijoille. Lajissa yhdistyvät pelistrategia ja tekninen tuolin hallinta, ja erilaiset pelaajatyypit tekevät siitä monipuolisen ja kilpailullisen. Jokainen pelaaja tuo joukkueeseen omat vahvuutensa, ja Suomella on kotimaisten sarjajoukkueiden lisäksi sähköpyörätuolisalibandymaajoukkue, joka kilpailee kansainvälisissä arvokisoissa.
• Kuurojen salibandy tarjoaa kuulovammaisille pelaajille täyden osallistumismahdollisuuden hyödyntäen visuaalisia signaaleja ja viestintää pelin aikana. Laji korostaa tarkkaa yhteistyötä ja on yhtä nopeatempoinen ja intensiivinen kuin tavallinen salibandy.
• Kehitysvammaisten salibandy mahdollistaa monitasoisen osallistumisen ja tukee yhteisöllisyyttä ja joukkuehenkeä. Pelissä korostetaan pelitaitojen kehittämistä ja itsensä ilmaisua, tarjoten kaikille mahdollisuuden kokea onnistumisen iloa.

Erotuomarit

Jokaisessa ottelussa on vähintään yksi erotuomari. Yleensä erotuomareita on kaksi. Erotuomarit ovat täysin puolueettomia.

Luokitukset

Erotuomareilla on 16 luokitustasoa. 16 on kaikista alin ja 1 on kaikista korkein. Luokitus määrittää, että minkä tasoisia sarjoja erotuomari saa tuomita. Erotuomari voi kuitenkin saada otteluita, joihin vaaditaan korkeampaa luokitusta, kuin erotuomarilla on. Tämä on mahdollista, mikäli erotuomari saa koeotteluja. Kaikki luokitukset voi löytää erotuomareiden luokitustaulukosta.

Luokitusta voidaan nostaa tai laskea erotuomarin oman alueen johtoryhmän päätöksellä. Johtoryhmä tekee nämä päätökset suurimmalta osin otteluvalvonnoista ja mentoroinneista tulleiden palautteiden pohjalta.

Koulutukset

Jokainen uusi erotuomari suorittaa erotuomareiden peruskoulutukset yksi ja kaksi. Ennen jokaista kautta suoritetaan myös koulutus. Luokituksella 8-16 olevat erotuomarit suorittavat erotuomareiden jatkokoulutuksen. Ennen kuin luokituksen nostaminen on mahdollista, täytyy erotuomarin suorittaa koulutus, joka vaaditaan kyseiseen luokitukseen.

Varusteet

Erotuomareiden on käytettävä mustia shortseja, mustia polvisukkia, samanväristä paitaa erotuomariparin kanssa, sekä sisäpelikenkiä. Erotuomarilla tulee olla mitta, muovinen keskikokoinen pilli [HUOM! Sarjajärjestäjä voi antaa luvan toisenlaisen pillin käyttöön] sekä punainen kortti. Halutessaan erotuomarit voivat käyttää myös Headset-laitetta.

Harrastuksena

Salibandy on keskihintainen urheiluharrastus. Lasten harrastetasolla pelaaminen maksaa vuodessa keskimäärin 1 518 euroa (vaihdellen välillä 1 260 – 1 790 euroa) ja kilpatasolla keskimäärin 2 148 euroa (vaihteluvälillä 1 500 – 3 160 euroa) .

Lähteet

• Mika Kulju & Kristian Sundqvist: Salibandykirja. Jyväskylä: Gummerus Kustannus Oy, 2002. ISBN 951-20-6107-4
• Jukka Jylhä & Mirva Jylhä: Kesytä pallo. Helsinki: PTK – Poikien ja tyttöjen keskus & Lasten Keskus, 2014. ISBN 978-952-288-137-3
• Antti Arponen & Mika Hilska: Salibandykirja – Jumppasaleista jumbotroneille. Helsinki: Auditorium, 2015. ISBN 978-952-7043-44-8
• Jussi Järvinen & Aki Sipilä: Sählystä salibandyyn. Hämeenlinna: Karisto Oy, 1997. ISBN 951-579-038-7
• Jyri Korsman & Jouko Mustonen: Salibandyn käsikirja. UNIpress, 2011. ISBN 978-951-579-382-9

Aiheesta muualla

• Kansainvälisen salibandyliiton (IFF) virallinen sivu (englanniksi)
• Suomen salibandyliiton (SSBL) ja liigojen virallinen sivu
• Pääkallo.fi, suomenkielinen salibandya käsittelevä sivusto
• UrheiluSuomi.com, uutisia ja kuvia Salibandyliigasta
• Innebandymagazinet.se (ruotsiksi)