Sakraalioikeus
Sakraalioikeus on johonkin uskontoon perustuva oikeus, jolle on ominaista, että sitä pidetään pyhänä. Se kehittyi vastaamaan primitiivisen yhteisön tarpeita, ja se perustui käsitykseen, jonka mukaan kaikki oikeus on lähtöisin jumaluudesta tai jostakin salaperäisestä voimasta. Sakraalioikeuden normit saattoivat olla esimerkiksi jumalan käskystä kirjoitetut, kuten kymmenen käskyä tai Hammurabin laki.
Roomalainen oikeuskin oli alkuvaiheissaan pääosin sakraalioikeutta, jota turvasi jumaluuden antama suoja. Oikeudellinen tietämys oli tällöin papiston hallinnassa, ja oikeuden määräykset ja niiden noudattamista turvaavat seuraamukset perustuivat uskontoon. Germaaneilla oli sakraalioikeuden rinnalla maallinen oikeus. Jumaluus suojasi temppeleitä ja muita pyhiä alueita sekä jumalille pyhitettyjä asioita, kuten ihmisiä, uhrieläimiä tai palvontavälineitä. Nykyisinkin uskontorikoksia, avioliittoa ja valaa koskeviin säännöksiin liittyy jonkinasteisia vivahduksia sakraalioikeudesta.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Otavan iso tietosanakirja, Otava 1964
- Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1964