Sabino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sabino
Clydesdalenhevonen, jolla selkeät pienenpuoleiset "sabinomerkit"
Clydesdalenhevonen, jolla selkeät pienenpuoleiset "sabinomerkit"
Genotyyppi
Geeni: SBSB tai SBsb
Selitys: Homotsygootti tai heterotsygootti dominoiva sabinogeeni
Fenotyyppi
Runko: Pohjavärin mukainen, vatsassa usein valkoisia laikkuja, usein runsaasti sekakarvaa
Muuta: Tyypillisesti korkeat epätasaiset sukat ja leveä läpikäyvä läsi; erittäin suurimerkkinen sabinokuvio voi valkaista hevosen kauttaaltaan ja jättää pohjaväriä vain korviin

Sabino on hevosten kirjavuuden muoto, joka vaikuttaa karvan ja ihon väriin. Hyvin laaja epäsäännöllisten kuvioiden kirjo hyväksytään sabinoiksi. Termin tiukimmassa merkityksessä "sabino" viittaa Sabino1-geenin (SB1) tuottamiin kuvioihin. SB1-geenille on kehitetty DNA-testi. Jotkin hevosalan ihmiset kuitenkin kutsuvat mitä tahansa SB1-tyyppiä muistuttavaa kuviota "sabinoksi" jopa silloin, kun testi on osoittanut, ettei yksilö kanna geeniä. Termin käyttö muille kuin SB1-geenin aiheuttamille "sabinokuvioille" roduissa, joissa SB1-geeni ilmeisesti ei esiinny, on kiivaan väittelyn aihe sekä tutkijoille että hevosten kasvattajille.

Sabinokuvion piirteitä ovat sekakarva valkoisten merkkien reunoilla, valkoiset läikät vatsan alueella, epäsäännölliset pään merkit ja erityisesti valkoisen leviäminen silmien ympärille tai alaleukaan, sukkien ulottuminen etupolvien tai kintereiden yli ja "roiske"- tai "pitsikuviot" missä tahansa vartalolla mutta erityisesti vatsalla. Joillakin sabinoilla on päistärikkömäistä kuviointia osassa runkoa, erityisesti kyljillä ja kupeilla. Joillakin sabinoilla on yksi tai kaksi tummaa jalkaa, mutta useimmilla kaikissa neljässä jalassa on sukat. Sekä sinisiä herasilmiä että ruskeita silmiä esiintyy. Äärimmillään SB1-geeni voi homotsygoottina tuottaa melkein täysin valkoisen värin, johon liittyy pigmentitön tai vain osittain pigmentoitunut iho. Joidenkin sabinogeenin muotojen arvellaan olevan yleisin syy yksiväristen hevosten laajoihin valkoisiin merkkeihin päässä ja jaloissa. Sabinon laajimmat määritelmät luokittelevat sabinoiksi jopa sellaiset hevoset, joilla on vain hieman valkoista leuassa tai alahuulessa.

Vaikka Sabino 1 -geeni voi tuottaa täysin valkoisia hevosia, mikään sabinokirjavuuden muoto ei liity Lethal White -syndroomaan.

Sabino1-geeni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klassiset sabinomerkit: valkoisia laikkuja vatsassa, kintereen ylittävät sukat, valkoista leuassa ja leveä valkoinen pään merkki.

Vuonna 2005 Kentuckyn yliopiston tutkijat löysivät Sabino1-geenin.[1] Sabino1-geeniä ja siihen liittyvää kuviointia esiintyy muiden muassa miniatyyrihevosilla, quarterhevosilla, paint-hevosilla, tennesseenwalkereilla, missourinfoxtrottereilla, mustangeilla ja aztecahevosilla[2] On huomattavaa, että Sabino1-geeni puuttuu muun muassa arabianhevosilta, englannintäysiverisiltä, shirehevosilta ja clydesdalanhevosilta. Näiden ja muiden rotujen sabinonkaltaisten kuvioiden arvellaan johtuvan monista eri geeneistä. Tutkijat nimesivätkin löytämänsä alleelin "Sabino1":ksi, koska odottivat löytävänsä geenit, jotka voitaisiin nimetä vastaavasti "Sabino2":ksi, "Sabino3":ksi ja niin edelleen.[3]

Vaikka Sabino1-geeni voi tuottaa täysvalkoisia hevosia, eivät Sabino 1 -tyypin kirjavuus tai muut sabinotyypit liity Lethal white -syndroomaan. Lethal white -syndroomaa sairastavat varsat syntyvät kokovalkoisina tai melkein valkoisina, mutta niillä on epämuodostunut suolisto ja ne kuolevat poikkeuksetta kolmen vuorokauden sisällä syntymästä. Lethal white -kantajat voidaan tunnistaa DNA-testillä.[4]

Sabino1-kuvio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heterotsygootisti SB1-geeniä kantavilla hevosilla on selkeä valkoinen kuviointi. Pigmentöitymätön valkoinen karva kasvaa pigmentittömästä vaaleanpunaisesta ihosta. Sabino1-kuvioon kuuluu yleensä epäsäännöllisiä ja epätarkkarajaisia valkoisia läikkiä päässä ja jaloissa. Näiden läikkien lisäksi kuvioon yhdistyvät usein myös valkoiset läikät vatsalla. Rungon kuvioiden reunojen sekakarvaisuus on myös tyypillinen Sabino1-tyypin piirre erityisesti heterotsygoottikantajilla.[5]

Sabino1-tyypin hevosilla on tyypillisesti vähintään kaksi korkeaa sukkaa ja valkoisia läikkiä tai sekakarvaa vatsassa tai kupeilla, ja kuvioiden reunat ovat epätasaiset.[6] Lievä Sabino1-kuvio on usein vaikea erottaa tavallisista merkeistä; fenotyypit ovat samanlaiset. Herasilmät eivät liity Sabino1-tyypin kirjavuuteen, mutta tyypin hevosella voi olla herasilmät erillisen geenin vaikutuksesta.

Sabinovalkoisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sabinovalkoinen paso fino: pohjaväriä on vain hieman silmän ympärillä, turvassa ja korvissa.

Homotsygootisti SB1-geeniä kantavat hevosilla on tyypillisesti vähintään 90-prosenttisesti vaaleanpunainen iho ja syntymästä asti valkoinen karva. [7] Silmät ovat yleensä tummat. "Sabinovalkoisuus" terminä erottaa homotsygootit Sabino1-tyypin hevoset dominanttivalkoisista hevosista, joille jo yksi "valkoisuusgeeni" tuottaa valkoisen värin. Dominanttivalkoisia ja sabinovalkoisia hevosia voi olla täysin mahdotonta erottaa toisistaan ilman DNA-testiä.

Kaikki valkoiset hevoset eivät ole sabinovalkoisia tai dominanttivalkoisia. Muiden kirjavuustyyppien (kuten tobianon ja frame overon) yhdistelmät voivat tuottaa erittäin valkovoittoisia hevosia. Valkovoikot hevoset muistuttavat suurin piirtein sabinovalkoisia, mutta niillä on siniset herasilmät, vaaleanpunainen iho ja valkoisen sijaan kermanvaalea karva. Kimo hevonen voi olla aikuisena täysvalkoinen, mutta kimolla on tumma iho ja tumma varsaväri, ellei se kanna kimogeenin lisäksi myös jotain vaalentavasti vaikuttavaa, dominanttivalkoisuutta tai sabinoutta aiheuttavaa geeniä.

Periytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sabino1-lokus sijaitsee KIT-geenissä. Sabino1 on osittain dominoiva ominaisuus: jokaista genotyyppiä vastaa omanlaisensa fenotyyppi. Sekä Samino1 että monet muut hevosessa kokovalkoisuutta aiheuttavat lokukset sijaitsevat samassa geenissä, mutta ne erotetaan selkeästi toisistaan. "Dominanttivalkokirjavuus" sisältää monia erilaisia fenotyyppejä ja geenejä kun taas "Sabino 1" on varattu nimitykseksi geenille, joka homotsygoottina aiheuttaa kokovalkoisen fenotyypin.

Sabino1:n alleelit eli "versiot" ovat SB1 ja sb1. Hevosen villityypissä geeni on resessiivinen ja SB-1 -mutaatiossa dominoiva.

  • sb1/sb1 (myös n/n tai / ) on homotsygootti resessiivinen eli villimuoto. Yksilöllä ei ole todellisia Sabino1-piirteitä, mutta sillä voi olla muista geeneistä johtuvia valkoisia merkkejä.
  • SB1/sb1 (myös SB1/n tai SB1/ ) on heterotsygootti sabino. Yksilöllä on Sabino1-piirteitä kuten rosolaitaisia valkoisia merkkejä ja valkoisia läikkiä tai sekakarvaa rungolla.
  • SB1/SB1 homotygootti sabino, sabinovalkoinen. Yksilöllä on vaaleanpunainen iho ja syntymästään asti ainakin 90-prosenttisesti valkoinen väritys.
Emä Isä
SB1SB1 SB1sb1 sb1sb1
SB1SB1 100 % SB1SB1 50 % SB1SB1
50 % SB1sb1 		100 % SB1sb1
SB1sb1 50 % SB1SB1
50 % SB1sb1 		25% SB1SB1
50 % SB1sb1
25% sb1sb1 		50 % SB1sb1
50 % sb1sb1
sb1sb1 100 % SB1sb1 50 % SB1sb1
50 % sb1sb1 		100 % sb1sb1

Yllä oleva taulukko esittää tiivistetyssä muodossa Mendelin perinnöllisyyden periaatteiden mukaisesti, ettei kaksi resessiivistä genotyyppiä (sb1sb1) voi koskaan tuottaa Sabino1-geeniä kantavaa varsaa riippumatta värin ulkonäöstä. Samojen periaatteiden mukaisesti ainoa tapa varmistaa sabinokirjava (SB1sb1) varsa on parittaa keskenään sabinovalkoinen (SB1SB1) ja ei-sabino (sb1sb1).

Sabino1:n aiheuttava mutaatio KIT-geenissä on yhden emäksen monimuotoisuus, joka on nimetty KI16 1037A:ksi.[8] Sabino1-mutaatio aihtuttaa eksoni 17:n ylihyppäämisen.[1] Muut KIT-geenin lokukset tuottavat tobianon, päistärikkövärien ja yli kymmenen dominanttivalkoisen fenotyypit. Geeni yhdistetään myös ihmisten, hiirien ja sikojen pigmentittömiin iho- ja karvoitusalueisiin raajoissa ja keskilinjalla.

KIT-geeni vastaa suurelta osalta varhaisten pigmenttisolujen eli melanosyyttien kulkeutumisesta hermostopienasta lopullisiin asemiinsa ihossa. Geenin mutaatiot vaikuttavat rajoittavan melanosyyttien kulkeutumista, jolloin raajat ja keskilinja jäävät pigmentittömiksi. Muut tekijät kuten stokastiset tapahtumat ja toiset geenit vaikuttavat pigmentöitymättömän ihon ja karvoituksen määrään aikuisessa eläimessä.

Myös muissa eliölajeissa tunnetaan samankaltaisia fenotyyppejä. Esimerkiksi hiiren KIT-geenistä tunnetaan yli 90 mutaatiota, jotka tuottavat laajan kirjon fenotyyppejä valkovarpaisesta tummasta yksilöstä tummasilmäisiin valkoisiin ("bew" tai "dew").

"Sabinokuvio" ilman Sabino1-geenotyyppiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Hevosen merkit

Termi "sabino" voi Sabino1-genotyypin omaavien hevosten lisäksi kuvata yksilöä, jolla on Sabino1-tyyppiä muistuttavia merkkejä kuten rosoreunaiset korkeat sukat, leveä läsi ja sekakarvaa tai valkoisia läikkiä rungolla. Jotkin hevosalan ihmiset käyttävät termiä vieläkin laajemmin tarkoittamaan "suurimerkkisiä" tai "ylimerkkautuneita" yksilöitä tai sellaisia kuvioita, joihin liittyy valkoinen täplä alaleuassa tai -huulessa, irrallisia valkoisia läikkiä jaloissa tai sukkia, joissa on "silmänpako".[9]

Hevosen valkoisiin merkkeihin vaikuttava genetiikka on monimutkaista. Jotkin kantakirjat pyrkivät välttämään merkkejä ja toiset taas suosivat niitä; tämän vuoksi ennen hevosen genomin kartoittamista ja suvun varmistamisen mahdollisuutta DNA-testein luotiin erilaisia sääntöjä "kirjavien" ja "ei-kirjavien" väritysten erottamiseksi. Nämä säännöt eivät perustuneet tunnettujen valkokirjavuusgeenien toimintaan, eikä monissa rotujärjestöissä olla vielä perillä nykyaikaisesta perinnöllisyystietämyksestä. Kaksi genotyypiltään tietyn krijavuusgeenin kannalta identtistä hevosta saatetaan tunnistaa "yksiväriseksi" ja "kirjavaksi" riippuen näkyvän kuvioinnin laajuudesta. Hevosen valkoisuuden lopullinen määrä ei myöskään riipu pelkästään tunnetuista valkokirjavuusgeeneistä. Joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi rautiailla on ei-rautiaita enemmän valkoista ja rautiasgeeniä piilossa kantavilla ei-rautiailla (genotyyppi Ee) enemmän valkoista kuin niillä ei-rautiailla, jotka eivät kanna rautiasgeeniä (genotyyppi EE). Valkokirjavuusgeenit vaikuttavat myös toisiinsa ja tuottavat yleensä yhteisvaikutuksen.

Tutkimuksen mukaan useat eri geenit ja mahdollisesti näiden geenien eri alleelit tuottavat niin kutsutusti normaalit valkoiset merkit. Myöhempien tutkimusten mukaan samaan genotyyppiin yhdessä sattuvat valkoisuusgeenit tuottavat yhdessä enemmän valkoista kuin kumpikaan geeni erikseen. Samankaltainen ilmiö esiintyy kirjavissa hevosissa, joilla on sekä tobiano- että frame overo -kuviot: nämä "tovero"-kuvioiset yksilöt ovat usein valkoisempia kuin pelkästään tobiano- tai frame overo -kuvioiset yksilöt. Samoin kaksi näennäisen yksiväristä hevosta, joilla on eri tekijöistä aiheutuvia valkoisia merkkejä, voivat yhdessä tuottaa jälkeläisen, jolla on enemmän valkoista kuin kummallakaan vanhemmista.

Sabinokuviot arabianhevosilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sabinotyyppistä kuviointia tiedetään esiintyvän puhdasrotuisilla arabianhevosilla, mutta Davisin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan rodussa sabinokuviota tuottava geeni (tai geenit) ei ole SB1, eikä SB1-geeniä ole toistaiseksi rodussa havaittu.[4] Arabeilla esiintyvä sabinonkaltainen kirjavuus oli eräässä vaiheessa kiistelty aihe. Rungon sekavärisyyden katsottiin johtuvan sekarotuisuudesta, eikä rungostaan kirjavia hevosia hyväksytty kantakirjaan. Monilla DNA-testeillä rotupuhtaiksi todistetuilla arabeilla on pienimerkkisestä kohtuullisen laajamerkkiseen vaihtelevaa sabinotyyppistä kirjavuutta.[9]

Arabianhevosilla esiintyy pienimerkkistä sabinokuviota, ja termi "isomerkkinen sabino" keksittiin kuvaamaan arabeita, jotka ovat jopa lähes puoliksi valkoisia.[9] Kokovalkoisia arabeja on kuitenkin hyvin vähän, eikä yhdenkään tällaisen yksilön ole vahvistettu olevan sabinovalkoinen. Erään "ruunikoksi sabinoksi" tunnistetun kokovalkoisen orin todettiin kantavan uutta dominanttivalkoisen mutaatiota, ja se on periyttänyt ulkomuotoaan jälkeläisilleen.[10] Sabinonkaltaisten arabianhevosten värityksen periytyminen ei noudata samaa mallia kuin Sabino1.

Sabinokuviot kylmäverisissä roduissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shirehevonen jolla sabinolle tyypilliset korkeat epäsäännölliset sukat, leveä päänmerkki ja valkoinen läikkä vatsassa

Clydesdalenhevonen ja shirehevonen ovat kaksi toisilleen läheistä sukua olevaa brittiläistä kylmäverirotua. Molemmat rodut tunnetaan paitsi massiivisesta koostaan ja runsaista vuohiskarvoistaan myös melkein jokaisen hevosen valkoisista merkeistä. Yleisin ja halutuin merkkiyhdistelmä molemmissa roduissa on leveä läsi ja neljä tasakorkuista sukkaa.[11] Clydesdalenhevosen rotumääritelmää on muutettu niin, että "liiallisen suuret" valkoiset merkit eivät enää ole virhe.[12] Toisaalta shirehevosen rotumääritelmässä liika valkoisuus, liiallinen rungon kirjavuus ja sekakarvaisuus lasketaan nykyäänkin virheiksi erityisesti oreilla.[13]

Shire- ja clydesdalenhevosten suuret valkoiset merkit muodostavat samanlaisia kuvioita kuin selvämerkkisten Sabino1-tyypin sabinoiden. Kylmäverisillä säännöllisenä esiintyvä sabinonkuviointi sai tutkijat sisällyttämään nämä rodut alkuperäiseen tutkimukseen, joka johti Sabino1-alleelin löytymiseen. Kummassakaan roduista ei kuitenkaan esiintynyt Sabino1-alleelia.[1]

Valkoiset päänmerkit vaihtelevat leveistä läseistä valkopäihin, ulottuvat usein leukaan tai huuleen ja saattavat levitä pään ympärille epäsäännöllisin sekakarvaisin reunoin. Etujalassa polven yläpuolelle yltävä sukka saattaa jatkua lavalle tai jalan takareunaa pitkin kyynärpäähän tyypillisin epäsäännöllisin sekakarvaisin reunoin. Takajaloissa korkeat, kintereen yli ulottuvat sukat ovat yleisempiä ja tyypillisesti jatkuvat jalan etureunaa pitkin takapolvelle ja kupeelle. Korkeisiin etupolven tai kintereen yli ulottuviin sukkiin liittyy usein rungon kirjavuutta, yleensä vatsan alueella. Näihin merkkeihin liittyy usein myös päistärkarvaa, joka antaa hevoselle päistärikkömäisen kuvioinnin. Tällaisia hevosia kutsutaan clydesdalen- ja shirehevoskantakirjoissa "päistäriköiksi".[11][12][13]

"Kylmäverisabino" eroaa Sabino1:stä siten, että se ei mahdollisesta dominoivuudestaan huolimatta tuota homotsygoottina sabinovalkoista fenotyyppiä.[14] Koska molempien rotujen geenipooli on rajallisen kokoinen, useimpien yksilöiden voidaan olettaa kantavan rotujen ainutlaatuista kuviointia tuottavaa geeniä. Jos kylmäverityypin sabino tuottaisi sabinovalkoisia hevosia, miltei neljänneksen syntyvistä varsoista pitäisi olla liki täysvalkoisia. Melkein täysvalkoisia shirenhevosia ja clydesdalenhevosia on olemassa, mutta ne ovat melko harvinaisia.[15]

Vaikka shirenhevosten ja clydesdalenhevosten kuviointi vaikuttaa periytyvän dominoivana ja tuottaa valkokirjavaa fenotyyppiä, on epätodennäköistä, että kuvion tuottava alleeli luokitellaan "dominanttivalkoiseksi". Doominanttivalkoinen on nimityksenä varattu valkokirjavuusalleeleille, joiden uskotaan homotsygoottina tuottavan elinkelvottomia alkoita.[16] Kylmäverityypin sabinokuvion letaaliudesta homotsygoottina ei ole todisteita.

Sabinokuviot quarterhevosilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautias quarterhevonen, jolla korkeat sukat takajaloissa, läpikäyvä läsi sekä päistärkarvaa rungossa.

Termiä "sabino" käytetään harvoin quarterhevosten kasvattajien keskuudessa, koska valkoisia kirjavuuskuvioita pidettiin alun perin rodussa epätoivottavina. Quarter-rotu oli perinteisesti yksivärinen ja merkit olivat minimaaliset. Kelpaamattoman suurimerkkisiä varsoja kuitenkin syntyi kelvollisille vanhemmille. Rodun kasvattajat kutsuivat tällaisia sattumia nimityksellä "cropout". Vuoteen 2004 asti kantakirjaan ei hyväksytty eläimiä, joilla oli valeanpunaisesta ihosta kasvavaa valkoista karvaa takareiden yläpuolella, etujalan polven ja kyynärpään keskivälin yläpuolella tai päässä silmää edempänä.[17] Koska tällaisia kuvioita esiintyi hyvin monilla hevosilla ja valkovoikkouden perusteella hylättiin samoin merkittävä määrä hevosia, muodostettiin American Paint Horse Association (APHA), joka kantakirjasi nämä hevoset "painteina". APHA tunnustaa sabinon yhtenä "overo"-ryhmän värityskuviona.

Sen jälkeen kun quarterhevosten valkoisuussääntöä lievennettiin, ainakin yksi kantakirjattu quarterhevonen on todettu testaamalla homotsygootiksi SB1-alleelin suhteen.[14] Tämä esimerkki ja quarterhevosen laaja edustus painthevosten suvuissa osoittavat, että SB1-alleeli esiintyy rodun geenipoolissa ja että rodussa on ollut "yksivärisiksi" rekisteröityjä Sabino1-tyypin sabinokuvioisia yksilöitä hyvin pienin merkein.

Yhdistelmäkuviot ja samankaltaiset kuviot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sabino voi muistuttaa muita valkokirjavuuskuvioita. Lehmänkirjavien värirotujen ja erityisesti paint-hevosten kasvattajat ovat jalostaneet erilaisia kuvioita ristiin, joten monissa roduissa on mahdollista, että hevosyksilö kantaa useampaa kuin yhtä kirjavuutta aiheuttavaa geeniä. Eri kirjavuusgeenit jättävät kukin hevosesta valkoiseksi tälle geenille tyypillisiä alueita, mutta nämä alueet saattavat osua kokonaan tai osin päällekkäin, varsinkin jos jonkin geeneistä aikaansaama kirjavuuskuvio on voimakkaan valkovoittoinen. Hevosen ulkonäössä voi siis olla sen kaikkien kirjavuusgeenien piirteitä, tai jotkin niistä voivat jäädä toisten peittoon.[1] Tämä voi joskus tehdä yksilön kirjavuustyypin tunnistuksesta ja rekisteröinnistä vaikeaa. Toisaalta vaikka yksilöllä olisikin kirjavuusgeeni, valkoisen määrä sen värityksessä voi olla niin pieni, että se tunnistetaan yksiväriseksi. Tällaisetkin hevoset voivat kuitenkin saada voimakkaasti kirjavuuskuvioituneita jälkeläisiä.

Frame overo ja sabino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Frame overo
Vaakasuuntaiset valkoiset laikut liittyvät frame overo -kuvioon. Turvan ympäri leviävä läsi, epätasaiset korkeat sukat, koko rungolle leviävä päistärkarva ja valkoisten laikkujen reunojen sekakarvaisuus viittaavat siihen, että tämä yksilö on sekä frame overo että sabino.

American Paint Horse Association eli APHA käyttää sekä sabinoista että frame overoista termiä overo, mutta kuviot ovat eroavat toisistaan sekä geneettisesti että ulkoisesti. Frame overo -kuvion tuottaa Ile118Lys-mutaatio.[18]

Frame overo tuottaa epätasaisia mutta selkeärajaisia, vaakasuuntaisia valkoisia laikkuja hevosen kaulaan, harteille, kupeille ja takajalkoihin. Frame overo -kuvio itsessään ei tuota selän ylittäviä tai jalkoihin tai häntään vaikuttavia valkoisia alueita. Siihen liittyvät kuitenkin usein valkopää ja herasilmät.[18] Ile118Lys-mutaation kannalta homotsygootit hevoset syntyvät kokovalkoisina tai selästään hieman pigmentoituneina valkoisina ja kuolevat pian syntymänsä jälkeen Lethal white -syndrooman oireisiin.[19] Frame overo -kuvion aiheuttavan geenin ekspressio vaihtelee pienistä valkoisista merkeistä selkeään frame overo -kuvioon. Myös muutamia ulkoisesti yksivärisiä yksilöitä on DNA-testeillä varmistettu frame overoiksi.[20]

Sekä frame overo- että sabinogeenejä kantavilla yksilöillä voi olettaa olevan molempien kuvioiden piirteitä. Frame overo aiheuttaa sukkia harvoin, mutta frame-sabino-yhdistelmällä voi olla frame overo -kuvio kupeissaan ja valkoiset sukat. Samoin frame overon kuvioiden rajat ovat yleensä epätasaiset mutta selkeät, mutta sabino voi tehdä rajoista sekakarvaiset. Herasilmien ei katsota olevat sabinon piirre, mutta frame-sabino-hevosilla voi olla paljon valkoista päässä ja herasilmät. Frame overon ja sabinon yhdistelmä voi tuottaa myös "medicine hat" -kuvion, jossa pigmenttiä on vain korvissa ja päälaella ja joskus ylälinjalla. Medicine hat -kuvioon liittyy joskus myös "kilpi" ryntäillä.[20] Jos yksilöllä on jopa medicine hat -kuviota vähemmän pigmenttiä, APHA voi luokitella sen "Breeding Stock White" -kategoriaan. Tällaiset hevoset saattavat myös kantaa sekä frame overo- että sabinogeeniä.[20]

APHAn kuvioiden luokittelujärjestelmä luotiin ennen nykyaikaista perinnöllisyystutkimusta, joten se perustuu ulkomuotoon eikä genetiikkaan. Näin ollen eriasteiset frame-sabino-yhdistelmät saatetaan luokitella "yksiväriseksi", "overoksi" tai "valkoiseksi". Ilman geenitestausta tämä voi johtaa frame overo -hevosten parittamiseen keskenään vahingossa.

Sekä kuvioiden terminologia että tunnistaminen voivat tuottaa vaikeuksia kokeneillekin kasvattajille. Joissakin hevosroduissa kuten arabianhevosissa ja clydesdalenhevosissa sabinoa ei pidetä kirjavuutena, ja sabino voidaan näissä roduissa joskus luokitella päistäriköksi. Asioita mutkistaa entisestään se, että espanjankielisissä maissa termi "overo" viittaa hevosiin, joita muualla kutsutaan yleisesti sabinoiksi, ja Etelä-Amerikassa "sabino" tarkoittaa kärpäskimoa.[21]

Splashed white ja sabino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Splashed white -kuvioinen tamma — kuvion reunojen epätasaisuus johtunee sabinogeenin vaikutuksesta
Katso myös: Splashed white

Splashed white on omanlaisensa epätavallinen valkokirjavuuskuvio, jonka APHA luokittelee "overoksi" ja jota ei ole vielä kartoitettu geneettisesti. Splashed white -kuvioon kuuluvat tyypillisesti siniset silmät ja selkeät siistirajaiset merkit, jotka näyttävät siltä kuin hevonen olisi kahlannut pää alhaalla valkoisessa maalissa. Jalat, häntä, rungon alapuoli ja pää ovat tyypillisesti valkoiset; pään valkoisuus eroaa frame overo- ja sabinokuvioiden vastaavasta merkistä siten, että pää on miltei kokonaan valkoinen. Jotkin splash white -kuvioiset hevoset ovat kuuroja.[22] Splashed whitea esiintyy muun muassa painthevosissa, walesinponeissa, islanninhevosissa ja morganinhevosissa[23]. On arveltu, että splashed white olisi osittain dominoiva ja että heterotsygooteilla splashed white -hevosilla olisi usein pienet sabinomerkkejä tai tavallisia hevosten merkkejä muistuttavat kuviot. Vähäisimmät splashed white -kuviot saattavat käsittää vain alhaalta leveämmän epäkeskon kuonopilkun ja matalat sukat takajaloissa.[23]

Splash-sabino-yhdistelmissä on molempien kuvioiden piirteitä, esimerkiksi rosoreunaisia läikkiä ja päistärkarvaa, herasilmät ja yhtenäiset valkoiset merkit. Joilla molemmat kuviot ilmenevät minimaalisesti, yksilön kirjavuustyypin todenmukainen tunnistaminen voi olla erittäin vaikeaa. Koska splashed whitelle ei ole vielä voitu kehittää DNA-testiä, tällaisten hevosten kirjavuustyypin tunnistaminen jää lähinnä arvailuksi tai perustuu niiden jälkeläisten mahdollisesti selkeämpiin kirjavuuskuvioihin.

Tobiano ja sabino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Tobiano
Tällä tobianolla on epäsäännöllinen, pään ympäri leviävä läsi ja valkoinen leuka; tobianokuviossa on epätasaiset reunat, jaloissa on korkealle ulottuvaa valkoisuutta ja tummilla alueilla näkyy jonkin verran päistärkarvaa. Tämä yksilö saattaa kantaa sekä tobiano- että sabinogeenejä.

Tobianokuvio on helppo tunnistaa, ja lehmänkirjavien rotujen rotuyhdistyksissä tobianokirjavuus luokitellaankin erilleen muista kuvioista. Vaikka tobiano- ja sabinokuviot eroavatkin selkeästi toisistaan, tobianokuvion aiheuttava yksinkertaisesti dominoiva alleeli sijaitsee melko lähellä tunnettuja ja epäiltyjä sabinon lokuksia. Tobianokuviolle ovat tyypillisiä selvä- ja siistireunaiset pystysuuntaiset valkoiset laikut, jotka saattavat joskus vaikuttaa rengasmaisilta. Jalat ovat usein valkoiset ja harja on usein osittain tai kokonaan valkoinen. Tobiano ei aiheuta pään merkkejä tai herasilmiä. Tobiano-sabino-yhdistelmällä saattaa olla tavanomaista enemmän valkoista päässä, ja tobianokuvion rajat saattavat olla epäsäännälliset tai sekakarvaiset. Tobianokuvio ei yleensä vaikuta takapolven ja kupeen alueella, mutta sabinokuvio voi levitä sinne; selkeästi tobianokuvioinen hevonen, jolla takajalan valkoisuus leviää takapolvelle ja kupeelle, on todennäköisesti myös sabino. Kahden tai useamman valkokirjavuusgeenin yhteisvaikutuksesta johtuen tobiano-sabino-yhdistelmä saattaa olla tavanomaista valkoisempi.

Värirotujärjestöjen rekistereissä tobiano-sabino-yhdistelmä saatetaan luokitella "toveroksi". Joissakin tapauksissa kokovalkoiset tai melkein valkoiset hevoset voivat olla tobiano-sabino-yhdistelmiä.[20]

Päistärikkö, rabicano ja sabino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Päistärikkö ja Rabicano

Päistärikkö hevonen ei ole sabino eikä kimo; termi viittaa kuvioon, jossa rungon peitinkarvaan on sekoittunut tasaisesti valkoisia karvoja. Päässä ja jaloissa on vain yksittäisiä valkoisia karvoja ja merkkejä on vähän tai ei yhtään. Sabinon tärkein piirre ovat pään ja jalkojen valkoiset merkit, joiden reunoilla on usein sekakarvaa. Kun samalla yksilöllä on sekä päistärikkö- että sabinokuvio, voi olla vaikea erottaa johtuuko päistärkarva sabino- vai päistärikkökuviosta — etenkin jos sabinon merkit valkaisevat kokonaan päistärikön tunnusomaiset tummat jalat ja pään.

Jotkin rotujärjestöt, etenkin englannintäysiverisillä ja arabianhevosilla, käyttävät termiä "päistärikkö" kuvaamaan sabinoja yksilöitä. Sabinoita tai päistärkarvaisia sabinoita on kutsuttu "päistäriköiksi" myös clydesdalenhevosen, shirehevosen ja tennesseenwalkerin rotujärjestöissä.

Rabicano on toinen päistärkarvakuvio, jolle tyypillinen piirre on sekakarvan keskittyminen kupeille ja kyljille sekä hännäntyveen.[24] Vain äärimmäisissä tapauksissa rabicanokuvioon liittyy vaaleanpunaista ihoa.[25] Ei tiedetä, liittyykö joissakin sabinokuvioissa esiintyvä sekakarva rabicanoon vai johonkin erilliseen tekijään. Myös rabicanot tunnistetaan usein päistäriköiksi jopa roduissa, joissa aitoa päistärikkökuviota ei esiinny.

  • Tällä päistäriköllä on luonteenomaiset tummemmat jalat ja pää.
    Tällä päistäriköllä on luonteenomaiset tummemmat jalat ja pää.
  • Tämän hevosen rungon taaja sekakarvaisuus on tyypillinen rabicanokuviolle, joka joskus sekoitetaan sabinoon. Rabicano ei aiheuta korkeita valkoisia merkkejä tai laikkuja.
    Tämän hevosen rungon taaja sekakarvaisuus on tyypillinen rabicanokuviolle, joka joskus sekoitetaan sabinoon. Rabicano ei aiheuta korkeita valkoisia merkkejä tai laikkuja.

Kimo ja sabino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kimo

Kimot hevoset käyvät läpi harmaantumisvaiheen, joka alkaa pian varsan synnyttyä. Nuorilla kimoilla on usein harmaanvaaleaa ja värillistä karvaa sekaisin, minkä voi sekoittaa päistärikkökuvioon. Vuosien myötä kimot muuttuvat valkoisemmiksi ja valkoisemmiksi, ja suurin osa niistä menettää lopulta alkuperäisen pohjavärinsä kokonaan tai melkein kokonaan.[26] Sabinokuviot sen sijaan ovat pysyviä, ja vaikka joissakin tapauksissa kuvio voi hieman muuttua, silmiinpistävät värin muutokset eivät liity sabinotyyppisiin kuvioihin. Jos yksilö kantaa sekä sabino- että kimogeeniä, sabinokirjavuus näkyy sen pohjavärissä nuorena kunnes karvoitus lopulta muuttuu valkoiseksi. Kun hevonen on kimoutunut, on kuitenkin mahdollista nähdä alkuperäisten kuvioiden vaaleanpunainen iho jos hevonen kastellaan tai klipataan.

"Maksimaalinen" sabino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri perinnöllisyystutkijoiden ja sabinokuviota mainostavien järjestöjen käyttämässä terminologiassa on eroja. Jotkut tutkijat (kuten Phillip Sponenberg) käyttävät termiä "maksimaalinen sabino" (maximum sabino) "sabinonvalkoisen" (sabino-white) sijaan kuvaamaan hevosia, jotka ovat yli 90-prosenttisesti valkoisia.[27] Sabinokuviota ajavien ryhmittymien määritelmä on väljempi: Sabino Arabian Horse Registry määrittelee "maksimaalisen sabinon" olevan yli puoliksi valkoinen.[9]

Rodut, joissa tunnustetaan sabinokuvio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden muassa mustangeilla, paint-, miniatyyri-, morganin- ja hackney-hevosilla, tennesseenwalkereilla ja pinto-värirodussa tunnustetaan sabinokuvio. On joitakin hevosrotuja, jotka ovat yleisesti ottaen yksivärisiä ja joissa useimpia kirjavuuden muotoja ei hyväksytä, mutta joiden edustajilla saattaa esiintyä sabinogeeniä ja sen tuottamia korkeita sukkia, valkoisia läikkiä vatsassa ja suuria pään merkkejä. Tällaisia rotuja ovat muiden muassa clydesdalenhevonen, arabianhevonen, englannintäysiverinen ja shirehevonen.

Sabinouden esiintymisen suhteen kiistellyin rotu on quarterhevonen, jonka rotujärjestö ei vuosiin hyväksynyt herasilmäisiä tai yksivärisistä vanhemmista syntyneitä kirjavia eli käytännössä sabinokuvioisia tai valkovoikkoja yksilöitä. Tämä ulossulkeminen johti paint-rodun perustamiseen. Sittemmin DNA-testejä on alettu käyttää polveutumisen todistamiseen laajemmalti, ja quarterhevosen rotujärjestö on perunut kiistellyn "valkoisuussäännön" ja sallii nykyään vaaleat hevoset ja yksilöt, joilla on rungossa läikkiä.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Samantha Brooks, Ernest Bailey: Exon skipping in the KIT gene causes a Sabino spotting pattern in horses. (Kappale 3) Mammalian Genome, 2005, nro 16, s. 893-902. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Brooks, Samantha (2005). "The SNP was found among American Miniature Horses, American Paint Horses, Azteca, Missouri Fox Trotters, Shetland Ponies, and Spanish Mustangs."
  3. ↑ Brooks, Samantha, et al (2005). "Consequently, we anticipate future discoveries of other genes encoding different sabino phenotypes (possibly designated SB2, SB3, etc)."
  4. ↑ a b Horse coat color tests Veterinary Genetics Laboratory, School of Veterinary Medicine, University of California. Viitattu 29.10.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Brooks, Samantha, et al (2005). "[W]hite patches often extend to include the belly and midsection, either as distinct areas of white hair, or as a diffuse scattering of white hairs resembling roan."
  6. ↑ Brooks, Samantha et al (2005). "Horses characterized as having a Sabino 1 white spotting pattern possessed 3 out of 4 of the following characteristics: 1) two or more white feet or legs, 2) blaze (white patch extending the length of the face), 3) jagged margins around white areas, and 4) spots or roaning in the midsection."
  7. ↑ Brooks, Samantha, et al (2005). "[H]omozygosity for the Sabino 1 gene may result in a phenotype exhibiting extensive white coat color, hereafter referred to as sabino-white in order to distinguish it from White (W)."
  8. ↑ Brooks, Samantha et al (2005). "...base substitution for T with A in intron 16, 1037 bases following exon 16."
  9. ↑ a b c d SAHR Rules & Regulations (Määritelmät erilaajuisille sabinokuvioille) tammikuu 2007. Sabino Arabian Horse Registry of America. Viitattu 30.10.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Haase B, Brooks SA, Schlumbaum A, Azor PJ, Bailey E, et al.: Allelic Heterogeneity at the Equine KIT Locus in Dominant White (W) Horses (PLoS Genet 3(11): e195. doi:10.1371/journal.pgen.0030195) plosgenetics.org. 2007. (englanniksi)
  11. ↑ a b History of the Breed (Popular markings for today's big hitches are four white socks to the knees and hocks, and a well-defined blaze or bald face, however, the show ring does not discriminate on color, with light roans and dark legs being considered equally with solid colored horses with traditional markings.) Clydesdale Breeders of the USA. Arkistoitu 1.5.2009. Viitattu 30.10.2009. (englanniksi)
  12. ↑ a b The Modern Clydesdale (After the 1900's, breeders used Shire blood to increase white markings...the white hair occasionally strayed onto the Clydesdales' body, giving an animal of a roan colour. The purists frowned upon these animals, believing that only a good solid colour was correct. However, most people today believe that a good horse cannot be a bad colour, so roan horses and horses with white areas on the body are acceptable.) The Clydesdale Horse. The Clydesdale Horse Society. Arkistoitu 7.11.2010. Viitattu 30.10.2009. (englanniksi)
  13. ↑ a b Standard of Points for Shires (No good stallion should be splashed with large white patches over the body. He must not be roan or chestnut.) The Shire Horse Society. Arkistoitu 18.1.2010. Viitattu 30.10.2009. (englanniksi)
  14. ↑ a b Stamatelakys, Irene: The science of sabino. ("The draft-type sabino, for example, is present in heavy horses, Shires, Clydesdales, etc. This population, until the recent popularity of draftcrosses and spotted drafts, was not intermingled much with the light horses. And, though it seems to be dominantly inherited, it does not produce a white phenotype." [Samantha Brooks]) Paint Horse Journal, elokuu 2007, nro 41. American Paint Horse Association. (englanniksi)
  15. ↑ Brooks, Samantha, et al (2005). "[W]hite Clydesdale horses are uncommon despite the high frequency of a gene for a sabino-type pattern among horses of that breed."
  16. ↑ Castle, Nancy: Equine KIT Gene Mutations duncentralstation.com. 19.5.2009. Viitattu 30.10.2009. (englanniksi)
  17. ↑ 2004 Registration Changes (PDF) (s. 2) American Quarter Horse Association. Arkistoitu 11.5.2008. Viitattu 1.11.2009. (englanniksi)
  18. ↑ a b Metallinos DL, Bowling AT, Rine J: A missense mutation in the endothelin-B receptor gene is associated with Lethal White Foal Syndrome: an equine version of Hirschsprung Disease. Mammalian Genome, kesäkuu, 9. vsk, nro 6. Springer New York. ISSN 0938-8990 PubMed:9585428 doi:10.1007/s003359900790 (englanniksi)
  19. ↑ Genetic Equation (Recent characterization of the gene involved in the lethal white foals has confirmed that the foals with two doses of the gene are white, and die soon after birth from gut innervation abnormalities. Horses with only one dose are frame overos, and survive.) American Paint Horse Association. Arkistoitu 7.9.2008. Viitattu 2.11.2009. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d Vrotsos PD, Santschi EM, Mickelson JR: The Impact of the Mutation Causing Overo Lethal White Syndrome on White Patterning in Horses. Proceedings of the Annual Convention of the AAEP 2001, 2001, nro 47. American Association of Equine Practitioners. (englanniksi)
  21. ↑ Sabino sivustolla Equinecolor.com equinecolor.com. Viitattu 2.11.2009. (englanniksi)
  22. ↑ American Paint Horse Association: Splashed White Genetic Equation. Arkistoitu 2.4.2009. Viitattu 2.11.2009. (englanniksi)
  23. ↑ a b Laura Behning: Splashed White morgancolors.com. Viitattu 2.11.2009. (englanniksi)
  24. ↑ Overton, Rebecca: In The Genes s. 24-26. (PDF) Quarter Horse News. 15. joulukuuta 2004. American Quarter Horse Association. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 29-lokakuuta 2009. (englanniksi)
  25. ↑ B. Kostelnik: Rabicano The Horse Colors Site. Hippo-Logistics. Arkistoitu 23.11.2010. Viitattu 29. lokakuuta klo 16:39. (englanniksi)
  26. ↑ Viitanen, Johanna: Hevosen värikartta tarkentuu. Hevoset ja ratsastus, 1/2009, s. 26–29. RideMedia oy. ISSN 1239-856X
  27. ↑ Why Color Your Horse mfthba.com. Viitattu 2.11.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sabino&oldid=21505441”