Sabbath Bloody Sabbath

Sabbath Bloody Sabbath Black Sabbath
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	Morgan-studiot, Lontoo syyskuu 1973
Julkaistu	1. joulukuuta 1973 1. tammikuuta 1974
Formaatti	LP, C-kasetti, CD
Tuottaja(t)	Black Sabbath
Tyylilaji	heavy metal, hard rock, progressiivinen rock
Kesto	42.35
Levy-yhtiö	WWA Records Vertigo Records Warner Bros.
Listasijoitukset
4. (joulukuu 1973) 5. (23. maaliskuuta 1974) 6. (joulukuu 1973) 11. (1974) 17. (23. helmikuuta 1974) 25. (joulukuu 1973) 49. (1973)
Black Sabbathin muut julkaisut
Vol. 4 1972	Sabbath Bloody Sabbath 1973	Sabotage 1975

Sabbath Bloody Sabbath on Black Sabbath -yhtyeen vuoden 1973 lopulla julkaistu viides studioalbumi. Levy oli edeltäjänsä tapaan kokeileva, ja siinä käytetään kosketinsoittimia runsaammin. Tunnetuimpia kappaleita ovat nimiraita ”Sabbath Bloody Sabbath”, "Killing Yourself to Live" ja "Spiral Architect". Nykyään monet fanit ja kriitikot pitävät albumia yhtyeen parhaana levytyksenä ja myös yhtyeen jäsenet ovat olleet tyytyväisiä albumiin. Albumi on yhtyeen viides perättäinen platinaa (yli miljoonan) myynyt albumi Pohjois-Amerikassa.

Taustaa

Yhtye oli kiertänyt jälleen maailmaa ahkerasti vuosina 1972–1973. Laulaja Ozzy Osbourne: "Se oli kiertämistä, kirjoittamista, nauhoittamista yhä uudelleen ja uudelleen. Siitä oli tullut 'työtä'". Kesällä 1973 yhtye päätti toistaa edellisen albumin (Vol. 4) toimintametodin ja mennä samaan taloon Los Angelesin Bel Airiin työstämään uutta materiaalia. Tällä kertaa mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska kitaristi Tony Iommi kärsi inspiraation puutteesta. Iommi: "Kaikki odottivat minulta riffejä, mutta en saanut mitään aikaan. Jos niitä ei tullut, kukaan ei tehnyt mitään". Rumpali Bill Ward taustoittaa tilannetta: "Tonyn riffit olivat aina lähtölaukaus kappaleiden tekoon. Meillä muillakin oli ideoita, mutta pääasiassa kappaleet rakennettiin Tonyn ideoiden ympärille".

"Sitten häivyimme pettyneinä takaisin Englantiin", jatkaa Iommi. "Yhtyeen hajoaminen oli todella lähellä. Muutaman viikon tauon jälkeen menimme Clearwellin linnaan Gloucestershireen yrittääksemme uudelleen. Haimme hieman erilaista ympäristöä. Työskentelimme vanhoissa vankityrmissä ja kaikenlaisten kummitusjuttujen jälkeen kehitin "Sabbath Bloody Sabbath"in riffin ja se laukaisi padon." Osbournen mukaan inspiraatio löytyi yllättävästä lähteestä: "Meidät pelasti Golden Earring -niminen hollantilaisbändi. Kuunnellessamme yhtyeen Moontan-nimistä albumia jokin naksahti Tonyn päässä ja hän kehitti "Sabbath Bloody Sabbath"in kitarariffin. Ummetus hävisi sillä sekunnilla ja uusia biisejä alkoi taas kehittyä".

Nauhoitukset ja sisältö

Albumin varsinaiset nauhoitukset tehtiin Morgan-studiolla Lontoossa. Albumin tuotti yhtye itse apunaan nauhoittaja Mike Butcher. Myös manageri Patrick Meehan sai krediitin "ohjauksesta" albumin kanteen, vaikka Iommin mukaan "tätä ei enää juuri näkynyt niihin aikoihin". Musiikillisesti albumi jatkoi edellisellä Vol. 4 -albumilla alkanutta kokeellisempaa suuntausta ja mm. jousisovituksia, syntetisaattoreita sekä perinteisempiä kosketinsoittimia käytettiin. Kaikki kappaleet on merkitty yhtyeen nimiin. Iommi muistelee: "Nauhoitimme albumin Lontoossa. Tein paljon työtä sen eteen ja lähes asuin studiolla ja kokeilin erilaisia juttuja". Basisti Geezer Butler on samoilla linjoilla: "Halusimme kokeilla enemmän kuin aiemmin. Ostimme kosketinsoittimia ja kokeilimme uusia asioita. Tuohon aikaan olimme ansainneet jo sen verran, että meillä oli varaa olla studiossa pitempäänkin".

Nimikappale ja levyn avaava "Sabbath Bloody Sabbath" oli siis ensimmäinen albumille sävelletty kappale ja sen riffin avulla Iommi löysi kadonneen inspiraationsa. "Se oli lähtölaukaus albumille", muistelee Iommi. "Siinä on raskas riffi ja välillä kevyempiä vaiheita. Valoa ja varjoja, joita olen aina hakenut. Ozzy lauloi sen todella hyvin, kuten koko albumin, ja todella korkeaa!" Bill Ward: "Kun Tony soitti hienon riffinsä, iskin siihen heti raskaalla tomari-kompillani. Kappale on hyvin voimakas ja Geezer lisäsi siihen vielä raskaan basso-vallinsa." Basisti ja pääsanoittaja Butlerin mukaan kappale kertoo "Sabbath-kokemuksesta yleisesti. Ylä- ja alamäistä, hyvistä ja huonoista ajoista, kusetuksista, bisnes-puolesta... Siinä on suoraa tekstiä kaikille jotka yrittivät rahastaa meillä". Huolimatta kappaleen klassikkostatuksesta, on sitä esitetty hyvin vähän konserteissa, johtuen juuri sen erittäin korkealta lauletuista vokaali-osuuksista, jotka tekevät sen laulamisen livenä vaikeaksi.

Hitaammalla tempolla alkava "A National Acrobat" perustui Geezer Butlerin säveltämään hieman funkahtavaan, osittain tuplattuun pääriffiin. Loppua kohti, yhtyeen tyyliin, tempo muuttuu nopeammaksi. Sanoitus kertoo mitä ilmeisimmin uudelleensyntymästä, sikiö-olotilassa olemisesta ja uuden elämän odotuksesta.

"Fluff" on akustinen kitara-improvisaatio, jonka nimen inspiraationa on ollut dj Alan "Fluff" Freeman, joka soitti yhtyettä ohjelmissaan. Kappaleessa Iommi soittaa myös pianoa ja cembaloa. Freeman oli soittanut Vol. 4 -albumilla ollutta, myös kitaravoittoista instrumentaalia, "Laguna Sunrise"a ohjelmansa tunnuksena ja näin Iommi omisti uuden kitarainstrumentaalin hänelle.

"Sabbra Cadabra" on hieman jami- ja boogie-henkinen kappale, jonka nopeatempoisemmassa alkuosassa on Iommin jazz-henkinen pääriffi. Keskivaiheessa kappale hidastuu ja Iommin melankolista kitarakuviota säestää Yes-yhtyeestä tuttu Rick Wakeman syntetisaattorilla. Osbourne kertoo Wakemanin tulosta sessioihin: "Yes oli levyttämässä Tales from Topographic Oceans -albumia samassa studiokompleksissa yhtäaikaa. Rick paljastui koko bändin ainoaksi normaaliksi tyypiksi. Hän oli tylsistynyt yhtyeensä sessioissa eikä ollut kiinnostunut Yesin hippivirityksistä ja viskoi mieluummin tikkaa meikäläisen kanssa. Kysyin kerran ollessamme Morgan-studiolla haluaisiko hän tulla kuuntelemaan uusia biisejämme. Pimputin hänelle 'Sabbra Cadabra'n kehitteillä olevaa melodiaa ARP 2600 -syntikallani. 'Ehkä se toimisi paremmin näin', totesi Rick ja antoi koskettimien laulaa salaman nopeudella. Kysyin heti, soittaisiko hän saman albumille, ja hän lupasi tehdä sen perustaksalla, eli parilla tuopilla Director's Best-bitteriä!" Wakeman soittaa myös pianoa kappaleen lopun jammailu-osuudessa. Kappaleen aiheena on naisen rakastaminen, kuten Butler kertoo: "Se kertoo tyttöystävästäni, jota tapailin tuolloin. Alun perin Ozzyn sanoituksen lähteenä olivat saksalaiset pornofilmit, joita dubattiin samassa studiossa! Muutin sittemmin sanoituksen kertomaan tosiaan tyttöystävästäni. Iommi: "Kappaleen lopussa Ozzy huutelee härskejä juttuja, joita vähän vaimennettiin". "Sabbra Cadabra"sta tuli pariksi vuodeksi pohja jammailulle ja sooloille yhtyeen konserteissa.

"Killing Yourself to Live" on yksi albumin tunnetuimmista kappaleista ja sitä oli soitettu jo hieman eri muodossa Vol. 4 -albumin kiertueella. Kappaleen sanoitus kertoo nimensäkin mukaisesti "itsensä loppuun polttamisesta" ja kiertue-elämän rasituksista. Kappaleen alkuosan säkeistössä kuullaan Iommin efekteillä säestettyä kitarakuviota ja kertosäkeessä riffi on kappaleen nimeen sopivasti synkän raskas. Kappaleessa on erilainen, hieman psykedeelis-vaikutteinen väliosa (tunnetaan nimellä "You Think That I'm Crazy",^lähde? jonka alussa sanotaan kuuluvasti sanat smoke it! ja get high!. Kappaleen loppuosa ("I Don't Know if I'm Up or Down"^lähde?) menee rock 'n' roll-henkisellä riffillä ja nopeammalla tempolla.

Täysin syntetisaattorin varassa kulkeva "Who Are You" oli täysin Osbournen säveltämä. "Sävelsin 'Who Are You'n ARP 2600 -synallani eräänä yönä kotonani hirveässä soosissa Revox-nauhurin avulla", kertoo Osbourne. Kitaraa kuullaan kappaleessa vain sen keskiosan pienen soolon aikana. "Ozzy ei juuri musiikkia kirjoittanut", kertoi Iommi vuonna 1982. "'Who Are You' taisi olla ainoa minkä Ozzy teki itse alusta loppuun".

"Looking for Today" edustaa albumin kaupallisempaa materiaalia. Kappale kulkee "iloisemman", käsientaputusten tahdilla menevän kompin myötä. Hiljaisemmissa ja mollivoittoisissa väliosissa kuullaan Iommin urkujen ja huilun soittoa.

Albumin päättävä "Spiral Architect" edustaa kunnianhimoisempaa ja mahtipontisempaa säveltämistä yhtyeeltä. Kappaleessa käytetään jousisovitusta, jonka esitti The Phantom Fiddlers johtajanaan Will Malone. Kappaleen alussa on akustinen intro, joka tunnetaan nimellä "Prelude to a Project".^lähde? Osbournen mukaan Butler ylitti itsensä sanoittajana kappaleessa: "Studiolla ollessamme soitin vapaapäivää viettäneelle Geezerille ja kysyin sanoituksia tekeillä olleeseen 'Spiral Architectiin'. Geezer käski soittaa tunnin päästä uudestaan. Kun soitin tunnin päästä, Geezer aloitti: 'Sorcerers of madness / Selling me their time / Child of God sitting in the Sun...', 'luetko jostain kirjasta?', ihmettelin. Jätkä oli kirjoittanut mestarillisen sanoituksen ajassa jossa meikäläinen ehtii tavata yhden lauseen!" Butler on kertonut, että sanoituksen osa 'silver ships on plasmic oceans in disguise' kertoo suonensisäisestä huumeidenkäytöstä (silver ship (suom. hopealus) = neula, plasmic ocean (suom. plasmameri) = veri). Albumin kansi kertoo Iommin soittaneen säkkipilliä kappaleessa, mutta tämän Iommi on kumonnut myöhemmin. Hän on kertonut, ettei saanut minkäänlaista ääntä irti soittimesta. Kappaleen loputtua kuuluu vielä hiljaisella volyymilla soitettu kappaleen melodia sekä yleisön suosionosoitukset.

Kansitaide

Albumin kannen on suunnitellut Pacific Eye & Ear ja sen on maalannut Drew Struzan. Etukannessa on kuva kuolevasta miehestä, joka makaa sängyssä pirujen ja saatanan riivaamana ja takakannessa on saman konseptin vastakuva, jossa mies makaa rauhallisessa ympäristössä läheistensä ympäröimänä. Ward: "Kansi on suosikkini meidän kokoelmastamme. Olen aina pitänyt siitä". "Hieno kansi, tyypillinen hyvä vastaan paha -asetelma", kertoo Iommi. Sisäkannessa on heijastettu kuva yhtyeestä "muinaisessa" makuuhuoneessa, mutta Iommin mukaan kuvassa näkyvä pistorasia "tärveli" idean. Ensimmäisissä painoksissa tuli myös liite, jossa oli kappaleiden sanat ja soittajatiedot.^lähde?

Julkaisu ja vastaanotto

Albumi julkaistiin Britanniassa joulukuun 1. 1973. Siellä ja osin Pohjoismaissa albumin julkaisi poikkeuksellisesti manageri Patrick Meehanin WWA (World Wide Artists) Records. Muualla Euroopassa albumin julkaisi yhtyeen varsinainen levy-yhtiö Vertigo. Pohjois-Amerikassa albumin julkaisi Warner Bros tammikuussa 1974. Nimikappale julkaistiin singlenä ja siitä tehtiin myös promovideo mainostamista varten.

Sabbath Bloody Sabbath oli ensimmäinen yhtyeen albumeista, joka sai kaikin puolin positiivisen vastaanoton. Amerikkalaisessa Rolling Stone-lehdessä kritiikki oli positiivista: "Temponvaihtelut ja elektroniset soittimet tekevät albumista poikkeuksellisen tarttuvan. 'Sabbath Bloody Sabbath' on enemmän tai vähemmän varma menestys". Albumi nousi Brittein listalla sijalle 4. ja Yhdysvalloissa sijalle 11. ja myi siellä ennen pitkää yli miljoona kappaletta eli platinalevyn arvoisesti. Britanniassa albumi oli ensimmäinen Sabbath-levy, joka myi hopealevyn (60 000 kpl) arvoisesti.^lähde?

"Meillä oli käsissä jälleen aika rankka paketti ja se taisi jäädä viimeiseksi mestariteokseksi", kertoo Osbourne. "Jopa kansitaide osui nappiin. Veikkaan kaikkien jäsenten olleen tyytyväisiä albumiin. Myös managerin ja levy-yhtiön. Se saattoi merkitä vain yhtä asiaa: alamäki oli alkamassa".

Albumin arvostus

Albumia pidetään yleisesti yhtyeen alkuperäiskokoonpanon parhaana saavutuksena. Sabbath Bloody Sabbathilla yhtyeen edellisellä Vol. 4 -albumilla alkaneet kokeilut jalostuivat tällä albumilla yhtenäisemmiksi ja sävellyksistä tuli monipuolisempia. Tosin joidenkin fanien mielestä yhtye oli menettänyt albumilla luontaista raskauttaan, josta se oli tullut alun perin tunnetuksi.

Tämän päivän kriitikot arvostavat albumin korkealle. Allmusic-sivuston kriitikko kehuu albumia: "Sabbath Bloody Sabbath on yhtyeen viides mestariteos neljään vuoteen ja kuuluu jokaiseen hevikokoelmaan". Sputnik Music -sivuston kriitikko on samaa mieltä: "Yhtye menee uudelle alueelle albumilla, mutta onnistuu jokatapauksessa". Ultimate Guitar -sivuston arvostelija sanoo yhtyeen "nousseen uudelle luovuuden tasolle ja on myös keskittynyt tällä kertaa tuotantoon ja kansitaiteeseenkin".

Myös yhtyeen jäsenet arvostavat albumia. Osbourne: "Minulle se oli yhtyeen huipennus. Opin siitä myös paljon laulajana". Iommi on samoilla linjoilla: "Musiikki on aiempaa tasokkaampaa, sovitetumpaa, kiiltävämpää ja seikkailullisempaa. Se oli askel eteenpäin. Käytimme jousia ja ties mitä, eli laajensimme repertuaariamme. Siksi albumi on minulle varhaisen kokoonpanon huipennus. Samaan tunnelmaan pääsimme seuraavan kerran vasta Heaven and Hell -albumilla". Myös Ward pitää yhtyeen uudistumista jälkikäteen onnistuneena: "Meidän täytyi päästä eroon joistain alkuaikojen jutuista ja ottaa enemmän riskejä. Olen iloinen että teimme sen ja että levyllämme soitti muitakin muusikoita (Rick Wakeman), emmekä pelänneet, että muutokset olisivat liian suuria. Me myös aikuistuimme ja saimme uusia vaikutteita. Kaikki kävi biisien ehdoilla: jos tarvitsimme kuoron, hommasimme sen ja jos minun tarvi soittaa putkikelloja niin soitin niitä. Olimme hyvin vastaanottavaisia uusia soittimia ja ideoita kohtaan".

Monet tunnetut artistit ovat versioineet vuosien aikana albumin kappaleita. Nimikappaleesta oman versionsa ovat tehneet mm. Bruce Dickinson yhdessä Godspeed-yhtyeen kanssa, thrash metal -yhtye Anthrax sekä ruotsalainen The Cardigans. Metallica teki "Sabbra Cadabra"- ja "A National Acrobat" -kappaleista yhteenliitetyn version ja myös amerikkalainen punk-yhtye Hed PE teki "Sabbra Cadabra"sta oman versionsa. Suomalainen Apocalyptica on versioinut "Spiral Architect" -kappaleen.^lähde?

CD-julkaisut

Albumista on julkaistu useita CD-painoksia. 1980-luvulla albumista julkaisivat omat painoksensa Vertigo ja Warner Bros, sekä Castle Communications, jonka varhaisessa painoksessa bonuksena on "Cornucopia"-kappaleen liveversio Live at Last -albumilta. Ensimmäinen remasteroitu version julkaisi Castle vuonna 1996. Amerikkalainen Rhino Records julkaisi albumin osana Black Box -kokoelmaa vuonna 2004, tosin joissain painoksissa virheellisesti nimellä "Sabbath Bloddy Sabbath". Universal julkaisi albumista uuden remasteroidun version vuonna 2009. Remasteroiduilla versioilla ei ole bonus-materiaalia.^lähde?

Kappaleet

A-puoli
Nro	Nimi	Kesto
1.	Sabbath Bloody Sabbath	5.45
2.	A National Acrobat	6.16
3.	Fluff (instrumentaali)	4.11
4.	Sabbra Cadabra	5.59

Side two
Nro	Nimi	Kesto
5.	Killing Yourself to Live	5.41
6.	Who Are You	4.11
7.	Looking for Today	5.06
8.	Spiral Architect	5.29

• Vertigon varhaisessa kasettiversiossa "Fluff" ja "Sabbra Cadabra" vaihtavat paikkaa "Who Are You"n ja "Looking for Today"n kanssa.
• Albumista julkaistussa nuottivihkossa "Killing Yourself to Live" on jaettu kolmeen osioon: keskiosa tunnetaan nimellä "You Think That I'm Crazy" ja loppuosa nimellä "I Don't Know if I'm Up or Down". "Spiral Architectin" intro tunnetaan nimellä "Prelude to a Project".^lähde?

Singlejulkaisut

”Sabbath Bloody Sabbath” (1973, WWA Records (WWS002 UK), Vertigo Records (6165 001 EU))

A: Sabbath Bloody Sabbath (edit) – 3.31 (säv. Black Sabbath) B: Changes – 4.41 (säv. Iommi, Ward, Butler, Osbourne)

Kokoonpano

Black Sabbath

• Ozzy Osbourne – laulu, syntetisaattori
• Tony Iommi – kitarat, piano, cembalo, urut, huilu
• Geezer Butler – basso, syntetisaattori, mellotron
• Bill Ward – rummut, perkussiot

Vierailijat

• Rick Wakeman – syntetisaattori ja piano kappaleessa "Sabbra Cadabra"
• The Phantom Fiddlers johtajana Will Malone – jouset kappaleessa "Spiral Architect"

Tuotanto

• Black Sabbath – tuottaja
• Mike Butcher – nauhoitus
• Tom Allom – nauhoitus
• Mark Forster – järjestelyt
• Patrick Meehan – ohjaus

Arvostelut

Allmusic linkki Sputnik Music Progarchives linkki Korroosio.fi linkki[vanhentunut linkki]

Metal Observer: 10/10 linkki Ultimate Guitar: 9,1/10 linkki Mark Prindle: 8/10 linkki Rolling Stone (kehuva)

Julkaisuhistoria

• 1973: WWA Records, WWA-005 (UK, LP)
• 1973: Vertigo, 6366 101 (EU, LP)
• 1973: Vertigo, 7229 002 (EU, MC) ("Fluff" ja "Sabbra Cadabra" vaihtaneet paikkaa "Who Are You"n ja "Looking for Todayn" kanssa)
• 1974: Warner Bros, BS-2695 (US, LP)
• 1980: NEMS Records, NEL-6017 (UK, LP)
• 1986: Castle, CLACD-201 (EU, CD)
• 1986: Castle, NELCD-6017 (EU, CD, "Cornucopia"-live bonuksena)
• 1988: Warner Bros, 2695-2 (US, CD)
• 198?: Vertigo, 832 700-2 (EU, CD)
• 1996: Essential, ESMCD305 (UK, CD, remasteroitu)
• 2004: Rhino, R2-73923-E (US, CD, osana Black Box -kokoelmaa, remasteroitu)
• 2004: Sanctuary, SMRCD035 (UK, CD, remasteroitu)
• 2009: Universal, 2716846 (UK, CD, remasteroitu)

Aiheesta muualla

• Sabbath Bloody Sabbath Discogsissa. (englanniksi)
• Albumi Sabbath Bloody Sabbath Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)