SS Noronic

SS Noronic Torontossa 1930-luvulla.

SS Noronic oli höyrylaiva, joka laskettiin vesille 1913 Ontarion Port Arthurissa Kanadassa. Aluksen rakensi Western Dry Dock and Shipbuilding Company, ja se luovutettiin Northern Navigation Companylle, Canada Steamship Linesin operatiiviselle osastolle. Suurten järvien matkustajaliikenteeseen. Lempinimellä The Queen of the Lakes tunnettu laiva tuhoutui tulipalossa Toronton satamassa 17. syyskuuta 1949. Onnettomuudessa menehtyi 120 henkeä.

Laivan pituus oli 110,3 metriä, ja sen bruttopaino oli 6 095 tonnia. Aluksella oli tilaa 600 matkustajalle sekä 200 miehistönjäsenelle. Aluksen matkustajakannet A–D oli sijoitettu rungon yläosiin, eikä yhdeltäkään kannelta ollut poistumistietä suoraan laiturille. Ainoat poistumistiet sijaitsivat alhaalla E-kannella.

Onnettomuus

SS Noronic oli saapunut Toronton satamaan syyskuun 16. päivän iltana. Aluksen oli tarkoitus viettää yö satamassa ennen kuin viikon pituista risteilyä jatkettaisiin seuraavana aamuna. Suuri osa matkustajista ja miehistöstä poistui laivalta illan aikana, ja laivalle jäi vain 16 hengen miehistö. Miehistö ja matkustajat kuitenkin palasivat takaisin laivalle aamukahteen mennessä. Matkustajien mukana laivalle oli myös saapunut luvattomia vieraita.

Noin puoli kolmen aikaan aamuyöllä matkustaja nimeltä Don Church huomasi savua C-kannen oikeanpuoleisen käytävän takaosassa ja paikallisti sen alkulähteen pieneen lukittuun liinavaatevarastoon lähellä naisten pesutiloja. Church ilmoitti asiasta välittömästi ensimmäiselle havaitsemalleen miehistönjäsenelle, hyttipalvelija Earnest O'Neilille, joka nouti stuerttien toimistosta varaston avaimet sekä käsisammuttimen. Kun liinavaatevaraston ovet avattiin ja sisällä kytenyt tuli sai lisää happea, palo roihahti valloilleen ja tarttui nopeasti sitruunaöljyllä kiillotettuihin puisiin seinäpaneeleihin.

Church ja O'Neil yhdessä toisen hyttipalvelijan ja miesmatkustajan kanssa yrittivät tuloksetta sammuttaa tulta käsisammuttimella. O'Neil yritti myös käynnistää palonsammutusjärjestelmää, mutta vuosien mittaan hoitamattomaksi jäänyt putkisto oli vuotava ja tukkoinen, eikä paloletkusta tullut pisaraakaan vettä. Tämän jälkeen Church palasi hyttiinsä D-kannella, herätti perheensä ja pakeni laivalta kaikessa hiljaisuudessa yrittämättäkään varoittaa muita matkustajia.

O'Neil ryntäsi päällystömessiin ja ilmoitti asiasta vasta laivalle palanneelle aluksen päällikölle, William Taylorille. Ensimmäinen perämies Gerry Wood soitti palohälytyksen laivan viheltimellä. Tuolloin kello oli 02.30: palo oli alkanut vain kahdeksan minuuttia sitten, mutta laivan kannet olivat jo ilmiliekeissä.

Hetkeä ennen palohälytystä sataman yövahti havaitsi laivalla raivoavat liekit ja hälytti palokunnan, joka lähetti paikalle lähes kaiken liikenevän kalustonsa. Paikalle saapui myös sataman sammutuslaiva. Ensimmäiset pelastusyksiköt saapuivat paikalle kello 02.41.

Tuolloin alus oli jo kokonaan liekeissä. Miehistö ei ollut ehtinyt herättää kaikkia yläkansilla nukkuvia matkustajia ajoissa, mutta paniikki ja avunhuudot herättivät loputkin nukkuvista matkustajista. Suurin osa aluksen portaikoista oli jo ilmiliekeissä, joten yläkansilla olleet matkustajat eivät voineet paeta E-kannen uloskäytävän kautta. Palokunta ja miehistö saivat pystytettyä tikkaita, mutta kun matkustajat tungeksivat pitkille tikkaille, osa niistä katkesi ihmismassan painon alla. Suurin osa pelastuneista matkustajista pelastautui liukumalla köysiä pitkin alas laiturille. Jotkut koettelivat onneaan hyppäämällä yläkansilta satama-altaaseen. Osa matkustajista täytyi pelastaa särkemällä hyttien ikkunaventtiilit ja repimällä matkustajat niiden kautta ulos, sillä käytävät hyttien ulkopuolella olivat tulessa.

Tulipalon aikana laivalla vallitsi täysi kaaos ja paniikki. Ihmiset ryntäilivät toivottomina yläkansilla tulen saartamina, vailla pakotietä. Osa hyppäsi veteen, osa joutui kauhun valtaaman ihmislauman tallomaksi, kun taas jotkut hyppäsivät yläkannelta suoraan laiturille ja menettivät henkensä. Ihmisiä tukehtui hapenpuutteeseen, ja jotkut paloivat elävältä hytteihinsä. Kuolevien kauhunhuutojen sanottiin voittaneen hälytyssireenien valituksen.

Ensimmäiset palotikkaat asetettiin B-kannen tasolle, ja ne lyhistyivät välittömästi ihmisten painon alla. Tikkaillaolijat putosivat satama-altaaseen, josta sammutusvene pelasti heidät. C-kannelle asetetut tikkaat kestivät koko pelastusyrityksen ajan.

Ennen kolmea aamulla aluksen teräsrakenteet hehkuivat valkoisena tulipalon kuumuuden keskellä, ja laivan kannet ja runko alkoi sortua. Kiivaimman palon aikana sammutusletkuista suihkunnut vesi höyrystyi ennen kuin se edes ehti liekkeihin saakka. Tunnin kuluttua palon alkamisesta Noronicin runko oli niin täynnä sammutusvettä, että alus alkoi kallistua laiturin suuntaan. Alus kuitenkin suoristui, ja palomiehet saattoivat palata takaisin paikoilleen. Kaiken kaikkiaan 6,4 miljoonaa litraa vettä ruiskutettiin palavaan laivaan 37 letkusta.

Viiden aikaan aamulla palo saatiin sammutettua, mutta vasta seitsemältä runko oli jäähtynyt niin paljon, että palomiehet saattoivat nousta laivaan etsimään menehtyneitä. Etsijät kohtasivat kammottavan näyn: laivan käytäviltä löytyi toisiinsa kietoutuneita hiiltyneitä luurankoja, ja useat olivat menehtyneet vuoteisiinsa. Useat luurangoista olivat niin pahasti palaneet, että jäljellä oli ainoastaan pääkallo ja selkäranka. Palon suunnattomasta kuumuudesta kertoo myös se, että kaikkialla teräslevyt olivat vääntyneet epämuodostuneeksi. Yhtä keulassa sijaitsevaa portaikkoa lukuun ottamatta kaikki portaikot olivat täydellisesti tuhoutuneet.

Tutkinta

Kuolleiden tarkkaa lukumäärää ei koskaan pystytty tarkasti päättelemään. Lopulliset arviot vaihtelevat 118 ja 139 kuolonuhrin välillä. Suurin osa menehtyi tukehtumalla tai palamalla elävältä. Osa tallautui kuoliaaksi paniikin keskellä tai hyppäämisen seurauksena. Vain yksi kuolonuhreista menehtyi hukkumalla. Suurta yleisöä raivostuttanut tosiasia oli, että kaikki menehtyneet olivat matkustajia: yhtäkään miehistön jäsentä ei ollut kuolonuhrien joukossa.

Hallitus suoritti onnettomuudesta laajan tutkinnan. Sen mukaan tulipalo oli syttynyt liinavaatevarastossa huolimattoman tulenkäsittelyn vuoksi; todennäköisesti joku hyttipalvelijoista tai pesulan henkilökunnasta oli pudottanut tupakan varastoon.

Miehistön raukkamaista käytöstä ja pelkuruutta syytettiin suurimmaksi aiheuttajaksi kuolonuhrien suureen märään. Paloyönä laivalla oli liian vähän miehiä virantoimituksessa, ja osa miehistöstä pakeni välittömästi laivalta, eikä heistä kukaan hälyttänyt palokuntaa. Myöskään matkustajia ei ollut ohjeistettu evakuoinnin varalta.

Laivan suunnittelusta löydettiin myös vikaa. 36-vuotiaan laivan sisätilat oli vuorattu öljytyillä puupaneeleilla tulenkestävän materiaalin sijaan. Kaikki poistumistiet sijaitsivat yhdellä kannella, palon syttymiskohdan alapuolella. Myöskään palonsammutusjärjestelmä ei ollut toimintakuntoinen.

Päällikkö Tayloria pidettiin sankarina muutamia viikkoja onnettomuuden jälkeen. Hän lähti Noronicilta viimeisten joukossa ja avusti palomiehiä rikkomalla ikkunaventtiilejä ja vetämällä matkustajia turvaan. Hänen kerrotaan myös kantaneen tajuttoman naisen turvaan savun täyttämältä käytävältä. Tästä huolimatta hän menetti merikapteenin pätevyyskirjansa vuodeksi.

SS Noronic upposi matalaan satama-altaaseen, ja se purettiin osittain tapahtumapaikalla. Ylimmät kannet purettiin ennen kuin runko saatiin kellutettua pintaan 29. marraskuuta 1949. Runko hinattiin romutettavaksi Ontarion Hamiltoniin.

Canada Steamship Lines maksoi uhrien omaisille korvauksia yhteensä yli kaksi miljoonaa dollaria.

Aiheesta muualla

• FactualTV.com: Disasters of the Century – Noronic Fire (Arkistoitu – Internet Archive), Noronicin tulipalosta kertova dokumentti (englanniksi)
• LostLiners.com: Death of a Great Lakes Queen (Arkistoitu – Internet Archive)