Säilömuisti

Säilömuisti (engl. LTM, Long Term Memory), suomeksi myös pitkäkestoinen muisti, on ihmisaivojen muistin osa. Säilömuisti säilyttää kaikkea sitä tietoa, jota juuri sillä hetkellä emme ajattele, eli joka ei ole työmuistin aktiivisessa käsittelyssä. Käytännössä säilömuisti toimii työmuistin lisäksi rinnakkain sensorisen muistin kanssa.

Tieto varastoituu säilömuistiin, kun sitä on tarpeeksi käsitelty työmuistissa. Käsittelytapahtuma voi olla esimerkiksi tiedon kertaus. Myös voimakas tunnekokemus auttaa tiedon tallentumisessa.

Vaikka säilömuistia pidetään luotettavana tiedon varastona, ei oikean tiedon löytyminen ole aina varmaa. Tiedon palauttamisen epäonnistumiseen voivat vaikuttaa monet seikat, kuten se, saako ihminen sopivan hakuvihjeen tai onko muistijälki tarpeeksi tuore. Tämän vuoksi hyvin työstetyt ja kerratut asiat sekä säilyvät että palautuvat paremmin mieleen. Säilömuistin kapasiteettia pidetään ainakin lähes äärettömänä.

Säilömuistin ahkera käyttäminen helpottaa tiedon palauttamista. Kun muistin aineksia käytetään, niin hermosolujen väliset yhteydet vahvistuvat ja tämän vuoksi muistista palauttaminen helpottuu.

Esimerkiksi sähköpaimenen toimintaperiaate perustuu säilömuistiin. Eläin, joka on saanut sähköiskun sähköpaimenesta, yhdistää aidan lähellä olemisen sähköshokkiin, eikä siksi enää mene lähelle aitaa.

Säilömuisti jaetaan deklaratiiviseen muistiin, johon tallennetaan tiedot ja tapahtumat, sekä proseduraaliseen muistiin, joka muistaa fyysiset taidot.

Lähteet

• Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos – Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 224–229. Helsinki: Wsoypro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2