Ryhmäaluelaki

Ryhmäaluelaki (engl. Group Areas Act) vuodelta 1950 oli Etelä-Afrikan parlamentin säätämä laki, joka kuului maan apartheid-järjestelmään. Lain perusteella Etelä-Afrikka jaettiin eri roduille varattuihin alueisiin, joilta muiden etnisten ryhmien oli lähdettävä. Laki antoi hallitukselle vallan julistaa jokin alue kuuluvaksi jollekin tietylle ryhmälle ja poistaa muihin ryhmiin kuuluvat asukkaat alueelta väkivalloin. Laki kumottiin 5. kesäkuuta 1991.

Lain perusteella kaikki Etelä-Afrikan kehittyneimmät alueet varattiin valkoisille ja mustat, intialaiset ja värilliset sijoitettiin maaseudulle tai kaupunkien laitamille. 84 % maan pinta-alasta varattiin valkoisille, jotka edustivat 15 % väestöstä. Tämä epäsuhta johti ylikansoitukseen, sairauksiin ja ruokapulaan. Mustille varattuja aluita nimitettiin "heimokotimaiksi" tai bantustaneiksi.

Ryhmäaluelain nojalla siirrettiin 3,5 miljoonaa ihmistä pois kodeistaan. Siirretyistä vain 2 % oli valkoisia ja toisin kuin muut etniset ryhmät, nämä siirrettiin aikaisempaa aluettaan paremmille alueille. Kaupunkien ulkopuolelle perustetut townshipit aiheuttivat pitkiä työmatkoja ei-valkoiselle väestölle ja aiheuttivat sen, että suurin osa peruspalveluista kuten sairaalat ja poliisilaitokset olivat heille saavuttamattomissa. Ryhmäaluelain perusteella vain valkoiset saattoivat omistaa yrityksiä tai harjoittaa liiketoimintaa valkoisten alueilla, mikä hidasti ja vaikeutti muiden ryhmien taloudellista kehitystä.

Lakia sovellettiin pian muun muassa Johannesburgin Sophiatownin alueelle, joka oli ollut yksi kaupungin vanhimpia mustia asuinalueita. Hallitus julisti sen valkoiseksi, ja noin 65 000 asukasta siirrettiin kolmentoista mailin päässä sijaitsevalle uudelle alueelle. Kapkaupungissa lain nojalla tuhottiin värillisten asuttama District Six -alue.