Ruttojuuret
| Ruttojuuret | |
|---|---|
 Valkoruttojuuri (Petasites albus), Helsingin Kasvitieteellinen puutarha, 30.3.2007. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Asteroideae |
| Tribus: | Senecioneae |
| Suku: |
Ruttojuuret Petasites Mill. |
| Katso myös | |
Ruttojuuret (Petasites) on asterikasvien heimoon kuuluva kasvisuku, josta tunnetaan 15–20 lajia. Suomessa kasvaa vain neljä lajia. Pohjanruttojuuri (Petasites frigidus) kasvaa luonnonvaraisena letoilla, korvissa ja rannoilla Keski-Suomen pohjoisosissa ja Pohjois-Suomessa. Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) kasvaa alun perin viljelykarkulaisena Etelä-Suomessa. Sitä kasvatetaan myös perennana ja se on tuotu Suomeen alkuaan rohdoskasviksi. Ruttojuuri on tullut Pohjolaan luostarien munkkien mukana. Sitä on käytetty nimensä mukaisesti keskiaikana haavoja parantavana, mutta ennen kaikkea ruttolääkkeenä. Rantaruttojuuri kasvaa yhdessä paikassa rannikolla Helsingissä[1]. Valkoruttojuurta (Petasites albus) kasvatetaan koristekasvina. Se kukkii aikaisin keväällä, jopa maaliskuussa. Koristekasviksi istutettu ruttojuuri voi vallata suurenkin alan kasvupaikakseen, ja sitä voi olla vaikea hävittää. Etelänruttojuuri luetaan nykyisin haitallisiin vieraslajeihin.[2]
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Petasites albus – valkoruttojuuri
- Petasites fragrans – tuoksuruttojuuri
- Petasites frigidus (syn. P. speciosa) – pohjanruttojuuri
- Petasites hybridus – etelänruttojuuri
- Petasites japonicus – idänruttojuuri (jättiläisruttojuuri)
- Petasites japonicus subsp. giganteus – japaninruttojuuri
- Petasites paradoxus – vitiruttojuuri
- Petasites radiatus (syn. P. laevigatus) – kuolanruttojuuri
- Petasites sagittatus
- Petasites spurius – rantaruttojuuri
- Petasites trigonophyllus
- Petasites vulgaris
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Schauer, Thomas & Caspari Claus: Luonnonkasvit: Suuri maastokäsikirja. Suom. toim. Arto Kurtto. Weilin Göös. 1991, ISBN 951-35-3886-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Helsingin luonnonsuojelualueet. 24.3.2010. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 24.5.2010.
- ↑ Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) vieraslajit.fi. Viitattu 2.5.2020.