Revolveri
Revolveri on lyhyt käsituliase, jossa makasiinina toimii pyörivä (= ’revolver’) rulla. Patruunat ladataan siis iskuvasaran virityksestä pyörivään, useimmiten kuusipesäiseen (tästä vanhahtava nimitys kuudestilaukeava) rullaan, joka toimii sekä aseen makasiinina että patruunapesänä, tai useampaan piippuun.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elisha Collier patentoi piilukkorevolverin vuonna 1818. Samuel Colt sai patentin omalle revolverilleen Yhdysvalloissa 24. helmikuuta 1836. Euroopassa hän sai patentin edellisenä vuonna.
Käsitteen alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Revolveri-nimityksen lähtökohtana on latinan teonsana volvere (’pyörittää’), johon re-etuliitteellä saadaan merkityslisä ”uudelleen”. Revolveri on siis ”uudelleenpyöritettävä”. Kun revolveri patentoitiin 1800-luvulla Yhdysvalloissa, sen koko nimitys oli revolving pistol. Myös takaisinpyörittävää rihlakivääriä, revolving rifle (revolverikivääri) valmistettiin.[1] Nimitys lyheni nopeasti revolveriksi.
Revolveri on yksiselitteisesti pistoolityyppi. Tämä on hyvä muistaa kun haetaan yleisnimitystä lyhyelle käsituliaseelle. Koska revolveri nimettiin ensimmäisen kerran englanniksi, sen määritelmä voitaneen ottaa tästä kielestä. The Oxford English Dictionary (1989, osa XIII) tekee sen suomeksi käännettynä seuraavasti: ”Pistooli, jossa on koneisto, jolla useaa ladattua piippua tai (tavallisemmin) patruunapesää pyöritetään iskurin eteen, mikä mahdollistaa useiden laukausten nopean ampumisen välillä uudelleen lataamatta.” Italiaksi revolveri on myös pistola a tamburo ”rullapistooli”.
Viroksi revolveri on revolver. Kirjasuomeen revolveri ilmestyy englannin suorana merkityslainana 19. vuosisadan jälkipuoliskolla, vuonna 1876.lähde?
Toimintatavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksitoimisissa revolvereissa nallin sytyttävä iskuvasara viritetään erikseen ennen jokaista laukausta vetämällä se taaksepäin virekynnykseen. Kaksitoimisissa revolvereissa liipaisimen painallus virittää iskuvasaran ja pyöräyttää rullan uuteen asentoon, jolloin uusi patruuna on ammuttavissa. Kaksitoimisia revolvereja voi yleensä käyttää myös yksitoimisesti. Yksi- ja kaksitoimisen aseen vasaran viritysliike pyöräyttää myös rullaa.[2]
Ammuttaessa piipun kohdalla oleva patruuna, ase laukeaa hylsyn jäädessä pesään. Revolverin uudelleenlataamiseksi panosrumpu tyhjennetään hylsyistä ja täytetään uudelleen patruunoilla. Alkuajan mustaruutirevolvereissa ei yleensä ollut erillistä hylsyä, vaan rullan pesät ladattiin ruudilla ja luodilla aseeseen rakennettua puristinta käyttäen. Lopuksi rulla nallitettiin ja ase oli käyttövalmis. Yleisin revolverin patruunakapasiteetti on viisi tai kuusi patruunaa, pienikaliiperisissa 7–9. Nykyään valmistetaan myös seitsemän ja kahdeksan kertaa laukeavia .357 Magnum -revolvereita.[3]
Rullarevolveri oli toinen vaihe kehitettäessä moneen kertaan laukaistavaa käsiasetta. Ensimmäisessä vaiheessa lisättiin piippujen määrää pistooleissa. Esimerkiksi derringereissä on edelleen yleisesti kaksi tai neljä piippua. Niin sanotuksi siirtymärevolveriksi sanotaan erilaisia ”pippurisirottimia” (engl. pepperbox tai pepperpot), joissa oli useita piippuja, esimerkiksi belgialaisessa Mariette-revolverissa jopa 24.[4][5] Revolverin tulinopeus on melkoisesti suurempi kuin esimerkiksi pulttilukkoisen kiväärin, mutta pienempi kuin puoliautomaattisen pistoolin, jonka lipaskapasiteetti on yleensä suurempi (usein 7–18 patruunaa) kuin revolverin rullan patruunamäärä. Lisäksi revolverin rullan täyttäminen on pikalataajaa tai patruunasidettä käyttäenkin yleensä hitaampaa kuin lippaan vaihto puoliautomaattiaseeseen. Revolverin vähäistä patruunamäärää verrattuna puoliautomaattisiin pistooleihin on usein yritetty kompensoida käyttämällä revolverissa suuritehoisia patruunoita, hyvänä esimerkkinä Smith & Wesson Model 500.
Nykyisten revolverien osumatarkkuus on hyvä, sillä toisin kuin pistoolissa, revolverin piippu on kiinteä. Useimmissa itselataavissa pistooleissa piippu liikkuu lyhyen matkan luistin mukana, ja myös toimintavarmuuden vaatima tai kulumisen aiheuttama väljyys aiheuttaa epätarkkuutta. Revolveri hukkaa patruunan tehoa jonkin verran päästämällä korkeapaineista ruutikaasua piipun ja rullan välistä. Menetys ei ole merkittävä ja yleensä suuritehoisimmat pistoolit ovat revolvereita. Vuoto kuitenkin estää tavanomaisen revolverin tehokkaan äänenvaimennuksen. Joitain yrityksiä piipun ja rullan tiivistämiseksi on aikojen kuluessa tehty, merkittävimpänä useiden maiden asevoimien käytössä ollut belgialainen Nagant, jota valmistettiin merkittävimmän käyttäjänsä Venäjän ja Neuvostoliiton armeijan käyttöön yli kolme miljoonaa kappaletta.[6]
Revolveria käytetään vieläkin sen yksinkertaisuuden ja varmatoimisuuden takia; siinä ei esiinny syöttöhäiriöitä, ja kaksitoimisissa aseissa syttymätön patruuna voidaan ohittaa vetämällä uudelleen liipasimesta. Ainoa todennäköinen toimintahäiriö on iskuvasaran iskurin piikin vaurioituminen ammuttaessa, ellei laukeamattomia patruunoita oteta lukuun.
Revolvereja käytetään edelleen poliisiaseina muun muassa Ranskassa, mutta niiden käyttö on vähentynyt huomattavasti.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Smith, Graham (toim.): Sotilaskäsiaseet. Suomentanut Kai Kankaanpää. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4750-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Revolveri Wikimedia Commonsissa