Repola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee paikkakuntaa Karjalan tasavallassa. Sanan muista merkityksistä katso Repola (täsmennyssivu).
Repola
Реболы, Reboly
Rebol’a
Repolan keskustaa.
Repolan keskustaa.
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Repola

Koordinaatit: 63°49′45″N, 30°48′45″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Mujejärven piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 336,2 km²
Väkiluku (2012) 857
Aikavyöhyke UTC 3 (MSK)









Repolan kunta Mujejärven piirin kartalla.

Repola (ven. Ре́болы, Reboly; karjalaksi Rebol’a[1]) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Lieksajärven luoteisrannalla 79 kilometriä Mujejärveltä maanteitse länteen.[2] Kylässä ja kunnassa on 857 asukasta (vuonna 2012)[3]. Repolan kylä ja myöhemmin pogosta ja volosti tunnetaan 1500-luvulta lähtien. Vuonna 1918 se liittyi muutaman vuoden ajaksi osaksi Suomea.[2]

Maantiede ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Repolan rantaa Lieksajärveltä.

Repolan kunnan pinta-ala on 336,2 neliökilometriä.[4] Se rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Mujejärven piirin Lietmajärven, idässä Mujejärven, kaakossa Voloman ja etelässä Lentieran kuntiin sekä lännessä Suomeen. Pinta-alasta suurin osa on metsää ja vesistöjä.[4]

Kunta kuuluu pääosin Länsi-Karjalan ylänköön. Sen maisemaa leimaavat kumpuileva moreenitasanko sekä lukuisat harjut ja järvet. Suurimmat järvet ovat Vuoksen vesistöön kuuluvat Lieksajärvi, Roukkulanjärvi, Tuulijärvi ja Torasjärvi.[5] Kunnan alueella sijaitsee 15,24 neliökilometrin laajuinen Juntulanjärven rauhoitusalue.[6] Suunnitteilla on Tuulijärven luonnonpuiston perustaminen.[7]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluvat Kolvaisjärven ja Omelian (ven. Jemeljanovka) kylät[8], joissa ei ole vakituista asutusta.[3] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 54 % on venäläisiä, 19 % karjalaisia, 17 % valkovenäläisiä ja 5 % ukrainalaisia[9].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asutuksen kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lieksajärven luoteisrannalta ja sen läheisyydestä tunnetaan kuusi kivikautista asuinpaikkaa. Sen kautta kulki muinaisten karjalaisten käyttämä, Laatokalta Vienanmerelle johtanut vesireitti. Repolan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1555 käkisalmenkarjalaisen Nousia Rydzin ruotsalaisille antamassa selvityksessä. Vuoden 1571 verokirjan mukaan seudun kylät olivat tulleet viranomaisten tietoon 1500-luvun puolessavälissä. Repola lähikylineen kuului aluksi Novgorodin Vatjan viidenneksen Käkisalmen läänin Ilomantsin pogostaan. 1600-luvun alusta lähtien seudun asutus muodosti Kuolan kihlakunnan alaiseen Novgorodin Lappiin kuuluneen Repolan pogostan. 1700-luvun alussa se siirrettiin Aunuksen läänin alaisuuteen. Pogostaan kuuluivat Repolan, Lentieran ja Kiimasjärven sekä Vuokkiniemen ja Jelettijärven verokunnat, joista kaksi jälkimmäistä liitettiin vuonna 1785 Kemin kihlakuntaan. Samaan aikaan muodostettiin Aunuksen läänin Poventsan kihlakunta, johon Repolan volosti eli pitäjä tai kunta kuului 1920-luvulle saakka. 1860-luvulla siitä erotettiin Kiimasjärven kolmannes, joka liitettiin Rukajärven volostiin.[10]

Seudun asutus lisääntyi 1600-luvulla lähinnä ruotsalaisten valtaamasta Käkisalmen läänistä suuntautuneen muuttovirran ansiosta. Vuonna 1679 Repolan pogostassa oli 23 kylää, 220 taloa ja 587 verovelvollista miestä. Suurimmat kylät olivat Vienanmeren vesireitin varrelle syntyneet Kolvaisjärvi, Repola, Saarenpää ja Tuulivaara. Vuosisadan lopulla asutus kärsi katovuosien aiheuttamasta nälänhädästä ja 1700-luvun alussa Petroskoin ympärille perustetun Aunuksen vuoripiirin tehtaille määrätystä pakkotyöstä.[11] Ruotsalaiset hävittivät seudun kyliä 1610-luvulla, vuonna 1708 ja vuosina 1741–1743[2].

Autioituneet kylät asutettiin uudelleen 1700-luvun puolivälissä, minkä jälkeen pitäjän väkiluku pysyi pitkään lähes ennallaan. Vuonna 1850 Repolassa oli 32 kylää ja 1 400 asukasta. Suurimmat kylät olivat yli kymmenen talon Kolvaisjärvi, Repola, Roukkula, Saarenpää, Tšolkka ja Tuusenia, muita vanhoja kyliä Haukkasaari, Kiimanvaara, Kipo, Koroppi, Lentiera, Luovutsaari, Lusma, Luusinki, Muujärvi, Omelia, Pieninkä, Pläkkäjä, Ruunaa, Suulaansaari, Tuulijärvi, Tuulivaara, Virta, Vuosniemi ja Ylä-Kiimanvaara. 1800-luvulla syntyneitä uudiskyliä olivat Aimolahti, Jänissalmi, Kaskenniemi, Koroli, Leveäniemi, Riikosenniemi ja Tunttula.[12]

Elinkeinot ja henkinen kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Repolaisten tärkeimmät elinkeinot olivat 1800-luvulle saakka kaskiviljely, kalastus, metsästys ja kaupankäynti. Tärkeimmät viljelykasvit olivat ruis ja nauris. Viljasta suurin osa jouduttiin ostamaan volostin ulkopuolelta. Tärkeimmän tulonlähteen muodostivat turkikset. Karjanhoidon merkitys oli vähäinen. Kulkuyhteydet Petroskoihin ja Poventsaan olivat huonot, minkä takia kaupankäynti, varsinkin karjalaisten harjoittama laukkukauppa suuntautui etupäässä Suomeen.[13]

Repolan ortodoksinen seurakunta oli 1800-luvun puolivälissä Paatenen ja Rukajärven ohella yksi Poventsan kihlakunnan suurimmista karjalaisista seurakunnista. Sen alueella oli yksi kirkko ja 13 vanhaa tsasounaa. Repolan puinen kirkko oli rakennettu vuonna 1816. Seurakunnan alueella oli paljon vanhauskoisia (22,4 % vuonna 1836).[14]

Repolan murre kuuluu karjalan kielen eteläkarjalaisten murteiden pohjoisryhmään. Sille ominaisia piirteitä ovat soinnilliset klusiilit b, d, g ja sibilantit z, ž, esim. poiga, hambahat, pada, vaškizet, piäžöy. Sanastossa on havaittavissa vienalaisia ja aunukselaisia sekä laukkukauppiaiden mukanaan tuomia suomalaisia aineksia. Suomalaisista kielitieteilijöistä Repolan murretta ovat tutkineet Arvid Genetz ja Pertti Virtaranta.[15].

Pitäjästä kerätyt kansanrunot muodostavat yli kolmasosan Suomen kansan vanhojen runojen toisessa osassa julkaistuista Aunuksen runoista. Repolan kylissä kävivät runonkeruumatkoillaan Elias Lönnrot vuonna 1832, M. A. Castren 1839 ja D. E. D. Europaeus vuosina 1845–1846 sekä myöhemmin muun muassa A. A. Borenius ja Uuno Karttunen. Koko Aunuksen parhaana runonlaulajana pidetään Omelian kylässä asunutta Simana Olekseine Kyöttistä eli Kyöttiä, jolta on tallennettu muun muassa Lemminkäisen virsi ja harvinainen Ahdin ja Kyllikin runo. Rikas runoperinne oli myös Lentierassa, jossa sen tunnetuimmat edustajat kuuluivat Nesterisen sukuun.[16]

1900-luvun alun murros

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa Repola oli Aunuksen läänin Poventsan kihlakuntaan kuulunut volosti, joka rajoittui pohjoisessa Rukajärven, idässä Paatanen ja etelässä Porajärven volosteihin sekä lännessä Suomeen.[17] Vuonna 1905 se jakautui Repolan ja Kiimanvaaran kyläkuntiin, joissa oli yhteensä 32 kylää, kuusi koulua ja 2 100 asukasta.[18] Repolan seurakunnasta erotettiin vuosisadan alussa neljä uutta seurakuntaa: Kiimanvaara, Lentiera, Lusma ja Saarenpää. Väestö oli venäjänkielistä papistoa lukuun ottamatta kokonaan karjalaista. Vuoteen 1918 mennessä volostin väkiluku kohosi 2 300 henkeen.[19]

Seudun taloudellinen tilanne muuttui Pielisjärvelle ja Nurmekseen johtavan rautatien valmistuttua 1900-luvun alussa. Repolan kalan, turkisten ja riistan toimitukset Joensuun kautta Pietariin helpottuivat ja repolaisten tarvitseman viljan hinta laski. Repolan kauppiaat perustivat liikkeitä Suomeen ja puutavaran hankinta suomalaisille metsäyhtiölle antoi paikallisille hyvin palkattuja ansiotöitä. Repolan metsätyömailla ja tukkien kuljetuksessa työskenteli myös paljon suomalaisia.[20] Maantie Repolasta Lieksaan valmistui vuonna 1909.[21]

Repola Suomen yhteydessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Repolan ja Porajärven kunnat 1920-luvulla.

Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous heikensivät Repolan taloudellista tilannetta muun muassa vähentämällä puutavaran kysyntää. Katovuosi 1918 ja elintarviketoimitusten katkeaminen saattoivat volostin nälänhädän partaalle. Samaan aikaan Suomessa ryhdyttiin suunnittelemaan Itä-Karjalan valtaamista. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja suomalaisten painostamana Repolassa pidettiin 2.–3. elokuuta 1918 yleinen kansalaiskokous, joka teki päätöksen pitäjän liittymisestä Suomeen. Seuraavana päivänä samanlainen päätös tehtiin myös Lentierassa. Suomen hallituksen hyväksyttyä asian Repolassa pidettiin 31. elokuuta uusi kokous, joka vahvisti päätöksen ja kutsui Suomen armeijan suojaamaan pitäjää. Seuraavana päivänä Suomen hallitus perusti Itä-Karjalan toimituskunnan hoitamaan alueen siviilihallintoa ja syyskuun alussa suomalaiset miehittivät Repolan. Kesällä 1919 Suomeen liittyi myös Porajärvi. Alueen asukkaat olivat suhteellisen tyytyväisiä suomalaishallintoon, joka tarjosi työmahdollisuuksia ja suojasi heitä Venäjän kansalaissodan levottomuuksilta. Suomalaishallinnon tunnetuimmaksi edustajaksi muodostui Repolan nimismiehenä toiminut Bobi Sivén.[22]

Tarton rauhanneuvotteluissa Suomen hallituksen tavoitteena oli Itä-Karjalan itsemääräämisoikeus tai vähintäänkin se, että Repola ja Porajärvi saisivat kansanäänestyksellä päättää haluavatko ne pysyä Suomen yhteydessä. Lopulta pitäjistä päätettiin kuitenkin luopua, kun Neuvosto-Venäjä tarjosi niiden vastineeksi taloudellisesti tärkeämpänä pidetyn Petsamon. Suomalaiset joukot poistuivat Repolasta 15. helmikuuta 1921.[23] Tarton rauhan jälkeen alueella leimahti vielä Itä-Karjalan kansannousu, johon osallistunut suomalainen vapaaehtoisryhmä hyökkäsi joulukuussa 1921 Tuulivaarasta Repolan kirkonkylään ja eteni Lentieran kautta Porajärvelle, kunnes se tammikuun alussa joutui perääntymään takaisin Suomeen.[24]

Sotien välinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Repolan siirtyessä Neuvosto-Venäjän hallintaan noin 300 repolaista pakeni Suomeen. Vuoteen 1925 mennessä viidesosa heistä palasi takaisin. Repolan volosti liitettiin vuonna 1923 perustettuun Karjalan ASNT:n Paatenen kihlakuntaan. Seudun taloudellinen tilanne parani vähitellen muun muassa Suomeen suuntautuneiden puutavaratoimitusten ansiosta. Vuonna 1927 perustettiin Repolan piiri[25], johon kuuluivat Repolan, Lentieran, Omelian ja Tuulivaaran kyläneuvostot. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan piirissä oli 2 100 asukasta, joista 93 % oli karjalaisia. Repolan kyläneuvostoon kuului keskuskylän lisäksi 17 asutusta: Haukkasaari, Kapustavaara, Kiimanvaara, Kolvaisjärvi, Korhu, Koroli, Lukkasenvaara, Mokke, Riikosenniemi, Ruunaa, Tuomas, Tunttulanniemi, Tuusenia eli Tarenniemi eli Hukkavaara, Tšolkka eli Lepikkövaara, Virta, Vuosiniemi eli Hautaniemi ja Ylävaara eli Termanto eli Niemi. Repolan kylässä oli 177 ja kyläneuvostossa 1 100 asukasta.[26]

1930-luvun alkuvuosina Repolan piirissä suoritettiin maatalouden kollektivisointi, johon liittyi talonpoikien pidätyksiä ja karkotuksia. Kylän kirkko suljettiin ja muutettiin kerhotaloksi vuonna 1929. Samoihin aikoihin Neuvostoliiton turvallisuusviranomaiset alkoivat jahdata vastavallankumouksellisiksi aineksiksi nimittämiään henkilöitä, joita oli helppo löytää rajaseudun Suomeen yhteyksiä pitäneiden asukkaiden keskuudesta. Repolan piiri liitettiin Rukajärven piiriin vuonna 1932, mutta perustettiin uudelleen vuonna 1934. Rajavyöhykkeeltä karkotettiin kokonaisia perheitä, ja vuosien 1937–1938 vainoissa piirissä teloitettiin yli sata henkilöä, suhteellisesti melkein puolet enemmän kuin muualla Neuvosto-Karjalassa. Vainojen seurauksena Repolan piirin väkiluku pieneni, karjalaisten osuus laski 65 prosenttiin vuonna 1939 ja melkein puolet asukkaista keskittyi piirikeskukseen. Puutavaran toimitukset Suomeen jatkuivat talvisotaan saakka, ja vuosikymmenen lopussa valmistui ensimmäinen maantie Muurmannin radalle Kotškomaan.[27]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan alettua paikalliset asevelvolliset kutsuttiin palvelukseen ja suurin osa heistä lähetettiin Otto Wille Kuusisen Suomen kansanarmeijaan. Sotaa edeltäneissä neuvotteluissa Neuvostoliitto oli tarjonnut aluevaatimustensa vastineeksi Suomelle 5 529 neliökilometrin laajuista aluetta entisistä Repolan ja Porajärven volosteista. Sodan aikana Neuvostoliitto ilmoitti niiden liittämisestä Terijoen hallituksen Suomen kansantasavaltaan. Talvisodan pitkittyessä rajavyöhykkeen siviiliväestö evakuoitiin selustaan, mikä johti suuriin taloudellisiin menetyksiin.[28]

Jatkosodan alkaessa Repolan piirin väestö evakuoitiin Kotškoman ja Belomorskin kautta Arkangelin ja Kirovin alueille sekä kauemmas sisämaahan. Evakkomatkalla menehtyi varsinkin lapsia ja vanhuksia. Repolan kylä poltettiin ennen suomalaisten joukkojen saapumista. Suomalaisten vallatessa piirin siellä ei ollut ainuttakaan siviiliä. Suomalaisten sotilashenkilöiden ja työvelvollisten lisäksi piirissä oli jatkosodan aikana sotavankeja ja muualta Neuvosto-Karjalasta siirrettyä siviiliväestöä.[29]

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen vain osa repolaisista palasi hävitettyihin kotikyliinsä, ja piirin talous koheni hitaasti. Repolan kylässä oli vuonna 1947 431 asukasta, joista 163 oli karjalaisia. Repolan piiri yhdistettiin vuonna 1948 Rukajärven piiriin, joka vuonna 1958 liitettiin puolestaan Segežan piiriin. Seudun pääelinkeinoksi muodostui puutavaran hankinta Segežan sellu- ja paperitehtaalle sekä 1950-luvun puolivälistä lähtien jälleen myös Suomeen.[30] Repolan kyläneuvostoon kuuluivat 1960-luvun vaihteessa keskuskylän lisäksi Haukkasaari, Kolvaisjärvi, Kiimanvaara, Saarenpää ja Virta.[31] Kyläneuvostossa oli yhteensä 2 100 asukasta vuonna 1989 ja Repolan volostissa 1 500 vuonna 1997.[32]

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Repolasta on maantieyhteys Tiiksiin (112 kilometriä) sekä Lentieran kautta Suomen rajalle (88 kilometriä). Kylästä on linja-autoreitit Mujejärvelle ja Kiimanvaaran kautta Lentieraan. Rajavartioston helikopterikenttä on nykyään vailla käyttöä.[33]

Paikallisia elinkeinoja ovat puunhankinta, kauppa ja julkiset palvelut.[34] Kunnassa toimii metsänhoitoalue, tielaitos ja sääasema. Maataloutta edustaa 38 palstaviljelmää, jotka tuottavat maitoa, lihaa, perunaa ja vihanneksia.[35] Työikäisistä vain puolet käy ansiotöissä ja heistä neljäosa työskentelee kunnan ulkopuolella (vuonna 2012).[3]

Kylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, apteekki, vanhusten palvelukeskus, posti sekä joukko kauppoja.[36]

Nähtävyydet ja matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autioituneella Haukkasaaren (ven. Gafostrov) kylällä on historiallisen asutuksen status. Sen rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat kaksi 1800–1900-luvun vaihteesta peräisin olevaa asuintaloa ja riihi. Seudulla on useita neuvostosotilaiden hautapaikkoja.[37]

Kunnan matkailupotentiaali perustuu sen luontoon, vesistöihin ja kulttuurihistoriallisiin nähtävyyksiin. Suunnitteilla on leirintäalueen perustaminen Repolaan, lomakylien rakentaminen Haukkasaareen, Saarenpäähän ja Tšolkkaan sekä retkeilyn kehittäminen varsinkin Tuulijärvellä, Roukkulanjärvellä ja Lieksajärvellä.[38]

Nimi karjalan kielen eri murteilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Repolan alueella on perinteisesti puhuttu karjalan kielen murteisiin kuuluvaa varsinaiskarjalaa ja tarkemmin eteläkarjalaa[39]. Eteläkarjalaksi paikannimi on Rebol’a[40]. Toisella varsinaiskarjalaan kuuluvalla murteella, vienankarjalalla, Repola tunnetaan nimellä Repol’a[41][39][42]. Livvinkarjalaksi kirjoitusasu voi puolestaan olla Rebola[43]. Jälkimmäiset kirjoitusasut esiintyvät usein paikallisessa mediassa, koska esimerkiksi karjalankielistä Oma Mua -lehteä julkaistaan vain vienan- ja livvinkarjalaksi[44][42][45][46].

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 9. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  2. ↑ a b c Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 14. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
  3. ↑ a b c Generalnyi plan, s. 18.
  4. ↑ a b Generalnyi plan, s. 26.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 9.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 36.
  7. ↑ Shema, s. 105.
  8. ↑ Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 7.2.2014. (venäjäksi)
  9. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 10.2.2014. (venäjäksi)
  10. ↑ Aunuksen Repola, s. 13–18.
  11. ↑ Aunuksen Repola, s. 18–22.
  12. ↑ Aunuksen Repola, s. 23–24, 27.
  13. ↑ Aunuksen Repola, s. 24–53.
  14. ↑ Aunuksen Repola, s. 69–84.
  15. ↑ Aunuksen Repola, s. 131–136.
  16. ↑ Aunuksen Repola, s. 121–130.
  17. ↑ Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 827–828. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  18. ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 280–281. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  19. ↑ Aunuksen Repola, s. 97.
  20. ↑ Aunuksen Repola, s. 53–54, 141–143, 157–171.
  21. ↑ Aunuksen Repola, s. 108.
  22. ↑ Aunuksen Repola, s. 175–218.
  23. ↑ Aunuksen Repola, s. 220–228.
  24. ↑ Aunuksen Repola, s. 111.
  25. ↑ Aunuksen Repola, s. 230–236.
  26. ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 31–33. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  27. ↑ Aunuksen Repola, s. 238–251.
  28. ↑ Aunuksen Repola, s. 259–263.
  29. ↑ Aunuksen Repola, s. 265–267, 273–275.
  30. ↑ Aunuksen Repola, s. 282–284.
  31. ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 45. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  32. ↑ Aunuksen Repola, s. 285.
  33. ↑ Generalnyi plan, s. 34.
  34. ↑ Shema, s. 41.
  35. ↑ Generalnyi plan, s. 30–31.
  36. ↑ Generalnyi plan, s. 21–24, 31.
  37. ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 9.2.2014. (venäjäksi)
  38. ↑ Shema, s. 104–107, 110–111.
  39. ↑ a b Anneli Hänninen ja Jari Vihtari, Kotus.: Karjalan kielen murteet ja suomen karjalaismurteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18. lokakuuta 2020.
  40. ↑ Karjalan Sivistysseura: Murdehet (kieleksi valittuna: suvikarjala, esiintyy kohdassa: suvikarjalan murdehet) karjalansivistysseura.fi. Viitattu 18.10.2020.
  41. ↑ Karjalan Sivistysseura: Murtehet (kieleksi valittuna: vienankarjala, esiintyy kohdassa: šuvikarjalaismurtehie) karjalansivistysseura.fi. Viitattu 18.10.2020.
  42. ↑ a b Natalja Sinitskaja: Iivan Rokačču – karjalaine partizuanu Oma mua. Arkistoitu 21.9.2020. Viitattu 18.10.2020.
  43. ↑ Karjalan Sivistysseura: Murdehet (kieleksi valittuna: livvinkarjala, esiintyy kohdassa: suvikarjalan murdehii) karjalansivistysseura.fi. Viitattu 18.10.2020.
  44. ↑ Natto Varpuni: 06 (1396) Kolmaspäivy Serota ÔÔ Repol a. Elämyä ta ihmisie kahella puolella rajua Š. 6 Oma mua nro 6/2018 s. 6. 14.02.2018. Petroskoi: Periodika. Viitattu 18.10.2020.
  45. ↑ Galina Mihailova: Onigman kylä (PDF) (s. 6) Oma mua nro 15/2016 s. 6. 20.04.2016. Petroskoi: Periodika. Viitattu 18. lokakuuta 2020.[vanhentunut linkki]
  46. ↑ Lehtitilaukset: Oma mua ruslania.com. Viitattu 18.10.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit
Vienan Karjala
Kemin kihlakunta

Jyskyjärvi • Kantalahti • Kemi (kaupunki) • Kieretti • Kiestinki • Kontokki • Kouta • Kuolisma • Laapina • Njuhtša • Oulanka • Paanajärvi • Pistojärvi • Ponkama • Solokka • Sorokka • Suiku • Suikujärvi • Suma • Tunkua • Uhtua • Usmana • Vitsataipale • Voijärvi • Vojatšu • Vuokkiniemi

Aunuksen Karjala
Poventsan kihlakunta

Danilova • Kiimasjärvi • Lindjärvi • Mäntyselkä • Paatene • Petrovski Jam • Porajärvi • Poventsa (kaupunki) • Repola • Rimoila • Rukajärvi • Sunku

Petroskoin kihlakunta

Ahnus • Jallahti • Latva • Munjärvi • Kentjärvi • Kontupohja • Petroskoi (kaupunki) • Pyhäjärvi • Soutjärvi • Suoju • Suurlahti • Säämäjärvi • Tipinitsa • Tiudia • Tolvoja

Aunuksen kihlakunta

Aunus (kaupunki) • Kotkatjärvi • Mätässyvä • Nekkula • Riipuskala • Tulemajärvi • Vaaseni • Vieljärvi • Vitele

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Repola&oldid=21824357”