Rapolan muinaislinna
| Rapolan muinaislinna | |
|---|---|
 Rapolan linna |
|
| Sijainti | |
  Rapolan muinaislinna |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Valkeakoski |
| Historia | |
| Tyyppi | muinaislinna |
| Aiheesta muualla | |
Rapolan muinaislinna on Pirkanmaalla Valkeakosken Sääksmäellä sijaitsevassa Rapolan kylässä oleva muinaislinna.
Historiallisessa Hämeessä sijaitseva muinaislinna on rakennettu 65–70 metriä Vanajaveden pinnan yläpuolelle kohoavalle harjulle. Harju ja sitä ympäröivä alue muodostavat merkittävän kulttuuriympäristön, joka kuuluu Vanajaveden laakson kansallismaisemaan. Muinaislinnan aluetta kiertää noin kilometrin pituinen valli, jonka päällä oli todennäköisesti hirsivarustukset. Muinaislinna rakennettiin mahdollisesti viikinkiajalla 800–1000-luvuilla, ja sitä pidetään Vanajaveden reitin varrelle rakennettujen linnoitusten päälinnoituksena. Linnaa ei todennäköisesti käytetty kuin ajoittain, mutta pinta-alaltaan suuri linnoitusalue on saattanut tarjota suojaa lähialueen asukkaille.
Sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rapolanharju sijaitsee Hämeenlinnasta Lempäälään kulkevalla harjujonolla. Rapolan muinaislinna sijaitsee Rapolanharjun eteläpäässä, ja sen toisella puolella on Vanajaveden Rautunselkä ja toisella Sääksmäen kirkonkylä. Alueelta on hyvät liikenneyhteydet Vanajavettä pitkin sekä nykyisen Hämeenlinnan alueelle että myös pohjoiseen.[1]
Muinaislinna kohoaa jääkauden synnyttämän harjun laella noin 65–70 metriä Vanajaveden vedenpinnan yläpuolella. Varsinaisen linna-alue sijaitsee 200 metriä leveällä ja 400 metriä pitkällä harjulaajentumalla, jonka alueella on kaksi jääkauden muodostamaa harjuhautaa eli suppaa. Niistä isompi on 200 metriä pitkä, 150 metriä leveä ja 15 metriä syvä. Pienempi hauta on 50 metriä pitkä, 40 metriä leveä ja 7 metriä syvä.[2]
Rapola on Museoviraston määritelmän mukaan Suomen arvostetuimpia kulttuuriympäristöjä. Harju kuuluu Vanajaveden laakson kansallismaisemaan ja Sääksmäen–Tarttilan kulttuurimaisema-alueeseen. Rapolan kulttuurimaisemaan kuuluu harjun lisäksi Rapolan ja Voipaalan kartanot sekä Sääksmäen kirkko.[3]
Rauniot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjun päälle rakennettiin aikoinaan maastonkohtia apuna käyttäen noin kilometrin pituinen kehämäinen valli, josta on jäljellä enää hirsivarustuksen tukikiveys ja hiekkapengerrys. Portteja linnoitukseen oli ainakin kaksi.[2] Muuri oli aikoinaan salvottu ja noin kymmenen hirsikerran korkuinen. Porttien kohdalla kehämuuri oli niin paksu, että portti oli kuin eräänlainen käytävä. Porttien ulkopuolella oli lisäksi ulkovarustukset.[1]
Kehämuuri ympäröi 52 000 neliömetrin laajuista aluetta. Harjuhaudat ovat saattaneet toimia linnan varusväen tai sen hevosten ja viljan piilopaikkana. Muurien sisäpuolelta on löydetty noin 80 asuinpaikan sijainniksi tulkittua syvennystä sekä 13 uunimaista tulisijaa.[4] Talot ovat olleet pohjaratkaisultaan suorakulmaisia ja pyöreitä.[1] Rapolan lähistöltä on myös muitakin muinaisjäännöksiä. Harjun länsirinteiltä on löytynyt kalmistoja[5] ja lounaispuolelta muinaispelto.[6] Kaikkiaan Rapolan muinaislinna muodostaa ympäristöineen Suomen laajimman yhtenäisen muinaismuistoalueen.[7]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rapolan muinaislinna on luultavasti rakennettu viikinkiajalla 800–1000-luvuilla, mutta sen pinta-alasta on tutkittu vasta noin prosentti, joten käsitykset linnan historiasta voivat muuttua.[2] Läheiset kalmistot on ajoitettu 600-luvulle keskiajalle.[1]
Rapolan muinaislinnaa on pidetty Vanajaveden reitin varrella olevien muinaislinnojen päälinnoituksena. Sieltä on ollut tietokoneella tehdyn analyysin perusteella hyvä tai tyydyttävä näkyvyys 17 kilometrin päässä kaakossa sijaitsevalle Tenholan linnavuorelle, ja mahdollisesti sieltä on näkynyt myös noin 30 kilometrin päässä sijaitsevalle Aulangon linnavuorelle.[2] Alueelta on löytynyt myös yksi Suomen Ulfberht-miekoista, joka on ajoitettu 900-luvun lopulle.[8][9]
Vaikka Rapolasta on löytynyt runsaasti ihmistoiminnan jälkiä, sitä ei todennäköisesti käytetty kuin ajoittain. Linnan suuri ala saattaa merkitä sitä, että se ei ole palvellut ainoastaan läheisiä alueita vaan mahdollisesti koko Hämeen yläosaa.[1] Muinaislinnaa on saatettukin käyttää puolustautumisen lisäksi kaupankäynnissä ja oikeuskäytännöissä.[2]
Vanhin merkintä historiallisesta linnasta on vuoden 1641 tiluskartassa, jossa Rapola mainitaan raunioituneena linnana.[10] Myöhemmät tutkijat, kuten Hjalmar Appelgren-Kivalo, Julius Ailio ja Anna-Liisa Hirviluoto, ovat arvioineet Rapolan Suomen merkittävimmäksi esihistorialliseksi kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Rapolan luonnollinen yhteys Rautunselkään oli vaarassa katketa 1980-luvulla, kun tie- ja vesirakennushallitus suunnitteli vetävänsä Hämeenlinnan ja Tampereen välisen moottoritien Rapolan länsipuolelta. Museoviraston johtaman taistelun jälkeen tielaitos päätti vuonna 1991 siirtää tien kulkevaksi vesistön länsipuolelta.[1]
Muinaismuisto- ja luonnonsuojelulaki suojelevat Rapolanharjua, ja Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikkö on hoitanut aluetta vuodesta 1989. Suurin osa harjualueesta siirtyi valtiolle 1993, ja vuodesta 1994 hoitoalueeseen on kuulunut koko 140 hehtaarin laajuinen Rapolanharju ja sen kartanoympäristö.[11] Vuoden 2014 alussa harju siirtyi Metsähallituksen hallintaan.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardberg, C. J. & Welin, Per-Olof: Suomen keskiaikaiset linnat. Suomentanut Savolainen, Irma. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1993. ISBN 951-1-11992-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Gardberg & Welin, s. 24–25.
- ↑ a b c d e Muinaislinna 16.12.2011. Museovirasto. Viitattu 21.9.2013.
- ↑ Rapola, Valkeakoski 28.11.2012. Museovirasto. Viitattu 21.9.2013.
- ↑ [kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_alakohde_det.aspx?ALAKOHDE_ID=4918&KOHDE_ID=908010001 Rapolan muinaislinna] Museoviraston rekisteriportaali. Viitattu 30.6.2016.
- ↑ Kalmistot 16.12.2011. Museovirasto. Viitattu 21.9.2013.
- ↑ Muinaispelto 16.12.2011. Museovirasto. Viitattu 21.9.2013.
- ↑ Mukavaa tekemistä ryhmille Valkeakosken kaupunki. Arkistoitu 23.9.2013. Viitattu 21.9.2013.
- ↑ Mikko Moilanen: Viikinkimiekat Suomessa, s. 187. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2018.
- ↑ miekka; miekan katkelma www.finna.fi. Viitattu 25.7.2019.
- ↑ Seppälä 2003, s. 11.
- ↑ Rapola hoitokohteena 28.11.2012. Museovirasto. Viitattu 21.9.2013.
- ↑ Rapolan linnavuori Luontoon.fi. Viitattu 18.2.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muinaisjäännösrekisteri: Rapola Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto. Viitattu 2.2.2019.
- Pesonen, Mikko: Vain kiviröykkiöt todistavat muinaislinnasta – linnavuorten verkosto tarjosi suojaa, kun viikingit hyökkäsivät Suomeen. Yle. Viitattu 3.6.2024.
- Ratia, Aatto: Vanajaveden muinaislinnoja. Geologi, 2011, 63. vsk, nro 2, s. 60–63. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 11.6.2016. (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hirviluoto, Anna-Liisa & Koskinen, Katriina: Rapolan muinaislinna. Valkeakoski: Voipaalan taidekeskus, 1993 (2. uudistettu painos 1997). ISBN 951-96343-2-0
- Seppälä, Sirkka-Liisa ym.: Sääksmäen Rapolan rautakautinen maisema ja elinkeinot Valkeakoskella. (Rapola-tutkimuksia 3) Helsinki: Museovirasto, 2003. ISBN 951-616-087-5