RIM-156 SM2
| RIM-156A | |
|---|---|
| Aseen tyyppi | ilmatorjuntaohjus |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | elokuu 1999 - |
| Valtion käytössä | Yhdysvallat |
| Valmistushistoria | |
| Valmistajat | Raytheon |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 1 450 kg |
| Pituus | 6,55 m (kokonaispituus) |
| Halkaisija |
ohjus: 0,34 m apumoottori: 0,53 m |
| Maksimikantama | 240 km |
| Räjähdeaine | Mk 125 |
| Siipiväli | 1,57 m |
| Lentokorkeus | 33 000 m |
| Laukaisualusta | Mk 41 VLS |
RIM-156 Standard SM-2ER Block IV on yhdysvaltalaisen Raytheonin valmistama kiskoa pitkin laukaistava maasta-ilmaan-ohjus, jota käytetään AEGIS- ja Mk 41 VLS -järjestelmin varustetuilla sota-aluksilla. VLS-järjestelmään ei kyetty sijoittamaan aiempia RIM-67 Standard -ohjuksia.[1]
Yhdysvaltain laivasto pyysi ensin Block IV -ohjuksen tunnukseksi RIM-68A:ta, mikä olisi ollut jatkumoa edeltäneisiin RIM-66 Standard ja RIM-67 Standard -ohjuksille. Tunnus AIM-68 oli jo kuitenkin 1960-luvulla valmistetulla Yhdysvaltain ilmavoimien ilmatorjuntaohjuksella, vaikka järjestelmä olikin jo poistunut käytöstä ohjeistus ei antanut mahdollisuutta uudelleen käyttää numeroa. Siten pyyntö hylättiin ja ohjukselle annettiin numeroksi RIM-156A. Joissakin lähteissä on käytössä RIM-67E, mutta se ei ole oikein ja mahdollisesti se on ollut ainoastaan lyhyen aikaa käytössä ennen virallisen numeron julkistamista.[1]
Ohjus käyttää uutta Mk 72 apumoottoria, joka on merkittävästi lyhyempi kuin alkuperäinen SM-2ER:n apumoottori. Lisäksi apumoottorissa ei ole ohjauspintoja, vaan siinä käytetään työntövoimavektorointia (engl. thrust-vectoring). Varsinaista ohjusta on myös muutettu parantamalla ohjaus- ja hallintajärjestelmää kuten Mk 45 Mod 10 TDD, mikä parantaa osumatodennäköisyyttä pienen tutkapinnan maaleihin häirittynä.[1]
Uuden Mk 45 apumoottorin valmistusongelmat viivästyttivät ohjelmaa ja ensimmäinen koelaukaisu tehtiin vasta joulukuussa 1992 eli noin puolitoista vuotta aikataulusta myöhässä. Myöhästymisen vuoksi ohjuksen torjuntakykyä ei testattu ennen kuin aloitettiin ballististen ohjusten torjuntaan kykekenevän Block IV A TBMD -ohjuksen kehitys. Block IV -ohjuksen testaus kuitenkin jatkui ja operatiivinen valmius saavutettiin elokuussa 1999.[1]
RIM-156B SM-2ER Block IV A -ohjuksen suunniteltiin olevan laivaston aluetorjuntaohjusjärjestelmän (engl. Navy Area Theater Missile Defence, NATBMD)runkona, joka kykenisi myös ballististen ohjusten torjuntaan. Ohjusjärjestelmän tulisi kyetä saman aikaisesti perinteiseen ilmatorjuntaan kuten Block IV -ohjus. Ohjukseen asennettiin radio- ja infrapunataajuuksilla toimiva hakupää, uudistettu Mk 125 taistelukärki ja TBM-ohjusten torjuntaan tarvittava autopilotti. Järjestelmä vaatii toimiakseen päivitetyn AEGIS-järjestelmän, joka kykenee osoittamaan ballistiset ohjukset ohjuksen maaleiksi.[1]
Koelaukaisut alkoivat 1994 ja tammikuussa 1997 ammuttiin alas ensimmäinen ballistinen ohjus, kun maalina oli MGM-52 Lance. Kehitystyö jatkui joulukuuhun 2001, jolloin NATBMD-ohjelma lakkautettiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan järjestelmän piti olla operatiivisessa käytössä 2003.[1]