Pylväskilvoittelija
Pylväskilvoittelija eli styliitta (joskus myös vanhentuneesti pylväspyhimys) oli kristitty askeetti, joka seisoi pitkät ajat rintasuojuksellisen pylvään päässä paastoten ja rukoillen.[1] Kilvoittelu pylvään päällä oli elinikäinen sitoumus, ja osa pylväskilvoittelijoista vihittiin papeiksi, että he voisivat toimittaa liturgian pylvään päällä. Heitä oli varsinkin Bysantin valtakunnassa Syyrian ja Palestiinan provinsseissa 400- ja 500-luvuilla, mutta kilvoittelutapa hiipui pois mongoli-invaasion aikoihin 1200-luvulla. Viimeisimmät tunnetut tapaukset ovat 1800-luvulta Georgiasta ja Romaniasta.[2] Pylväskilvoittelu on alkuaan syyrialainen ilmiö.[2] Tätä hartaudenharjoitusmuotoa esiintyi varsinkin Palestiinassa ja Syyriassa ja sen perustaja ja tunnetuin edustaja oli Simeon Styliitta vanhempi. Hänen kerrotaan eläneen pylvään päässä 30 vuotta Antiokian läheisyydessä ja harjoittaneen laajalti vaikuttanutta saarnatoimintaa.[3] Pylväskilvoittelijoita tunnetaan historiassa 150.[4] Eräitä pylväskilvoittelijoita ovat:
- Simeon Styliitta, vanhempi (388–459)
- Daniel Styliitta (409–493)
- Simeon Styliitta (nuorempi) (521-592)
- Johannes Atarebilainen, (k. 737), tunnetaan myös kirjailijana
- Theodulos Oksas (800-luku), bysanttilainen styliitta ja houkka-ikonimaalari
- Abraham Tel ʿAdanalainen, (900-luku) styliitta, joka valittiin piispaksi
Pylväskilvoittelijoina oli myös naisia ja eräät heistä perustivat pylväskilvoittelijoiden yhteisön.
150 pylväskilvoittelijoista 9 valittiin piispoiksi. Kaksi Syyrialais-ortodoksisen kirkon patriarkoista ovat olleet pylväskilvoittelijoita ennen valintaansa piispuuteen.[5]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Munkki Serafim (=V.-P. Seppälä): ”3.2. Pylväskilvoittelijat”, Kerubin silmin. Luolissa, erämaissa, luostareissa ja pylväillä kilvoitelleiden syyrialaisten askeettien historiaa, s. 89-103. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 2002. ISBN 951-9380-53-1 ISSN 0359-7938