Puumangusti
| Puumangusti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia |
| Heimo: | Eupleridae |
| Alaheimo: | Madagaskarinmangustit Galidiinae |
| Suku: |
Galidia I. Geoffroy Saint-Hilaire, 1837 |
| Laji: | elegans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Galidia elegans |
|
 Puumangustin levinneisyys |
|
| Alalajit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
Puumangusti (Galidia elegans) on Madagaskarin saarella elävä madagaskarinmangusteihin kuuluva petoeläin. Se on saaren yleisin kotoperäinen petonisäkäs. Se elää metsissä yksin tai pienissä ryhmissä ja saalistaa enimmäkseen pikkunisäkkäitä, lintuja, munia ja sammakoita. Naaras synnyttää kerralla vain yhden poikasen. Puumangusti on sukunsa ainoa laji, mutta alalajeja tunnetaan kolme. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on rengashäntämangusti.[4]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puumangusti on melko pienikokoinen. Sen pään ja ruumiin yhteispituus on yhteensä 32–38 senttiä, ja paino on 700–900 grammaa.[5] Hännän pituus on noin 30,5 senttiä.[6] Puumangustin ruumis on pitkä ja hoikka.[5] Pienessä,[7] pyöreässä päässä erottuvat pyöreät korvat ja suippo kuono. Räpyläpeitteiset jalat sekä kynnet ovat lyhyet, ja jalkojen alapinnoilla on myös karvoitusta.[5] Suuret polkuanturat auttavat puumangustia kiipeämään paremmin puissa. Päätä ja ruumista peittävä turkki on pääosin tumman punaruskea, mutta jaloista musta tai ruskea. Päässä, rinnassa ja kurkussa on myös oliivinvihreää sävyä.[7] Puumangustin pesukarhumaista, pitkää, tuuheaa häntää kirjovat mustat ja punaiset renkaat.[5] Eri alalajien väritykset poikkeavat aavistuksen verran toisistaan.[7]
Puumangustin jalat eroavat samaan alaheimoon kuuluvista juovamangusteista (Galidictis) siinä, että puumangustin varpaat ovat lyhyemmät, räpylät laajemmat, kynnet lyhyemmät ja jalkapohjat karvaisemmat. Lisäksi alemmat kulmahampaat ovat pienemmät. Ruskomangustista puumangusti eroaa siinä, että sillä on rengaskuvioita hännässä ja sen ylemmät toiset välihampaat ovat hyvin pienet.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puumangusti on endeeminen Madagaskarissa. Se on maan yleisin ja laajimmalle levinnyt kotoperäinen petonisäkäs. Nimialalaji G. e. elegans elää saaren itäosissa, G. e. dambrensis Pohjois-Madagaskarissa ja G. e. occidentalis Madagaskarin keskisessä länsiosassa. Lajia tavataan merenpinnan tasolta aina 1 950 metrin korkeuteen saakka. Korkeimmat elinpaikat ovat Andringitran massiivissa.[1] Puumangustit ovat kuitenkin yleisimpiä alle 1 500 metrin korkeudessa kasvavissa metsissä.[7]
Puumangustin elinympäristöä ovat kosteat trooppiset alankomaan sademetsät, vuoristometsät sekä kesävihannat trooppiset ja subtrooppiset kuivametsät etenkin läntisellä G. e. occidentalis-alalajilla.[1][5] Puumangusteja on löydetty myös sekundäärimetsistä, mutta ne ovat aina olleet lähellä luonnontilaista metsää. Niitä näkee myös kaskiviljelyn synnyttämillä metsänreunoilla.[1]
Puumangusti on pysynyt toistaiseksi suhteellisen runsaana ja laajalle levinneenä. Sitä tavataan myös usealla luonnonsuojelualueella.[1] Puumangustien lukumäärä kuitenkin taantui yli 20 prosenttia kymmenessä vuodessa 1990-luvun alun ja vuosituhannen vaihteen välisenä aikana.[5] Useimpien muiden Madagaskarin metsälajien tavoin puumangustin suurin uhka on metsien häviäminen maanviljelyn tieltä. Metsäkatoa aiheuttaa myös puuhiilen tuotanto ja polttopuun tarve[7]. Lajia myös metsästetään joillain alueilla ja sitä on vainottu, koska se verottaa siipikarjaa. Myös metsästäjien mukana metsissä liikkuvat koirat tappavat puumangusteja. Jotkin alueen heimot käyttävät puumangustin tiettyjä ruumiinosia, kuten häntää, omiin kulttuurillisiin tarkoitusperiinsä. Joissain osissa saarta myös kilpailu vierasperäisten pikkusivettikissojen, koirien ja kissojen kanssa voi uhata puumangustia.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puumangustit ovat enimmäkseen päiväaktiivisia, mutta voivat liikkua myös yöllä. Ne liikkuvat yksin, pareittain[6] tai pienissä, korkeintaan viiden yksilön perheryhmissä. Yönsä puumangusti viettää kaivamassaan kolossa tai ontossa puussa. Se viettää pääosan ajastaan maassa, mutta kiipeilee myös puissa ja viiniköynnöksissä.[7] Puumangusti kykenee laskeutumaan alas jopa sellaista pystysuoraa puunrunkoa pitkin, jonka halkaisija on vain neljä senttimetriä. Laji osaa myös uida.[6]
Puumangustien on kerrottu olevan hyvin leikkisiä. Ne viestivät keskenään hajumerkkien välityksellä. Koiraalla on suuri anaalirauhanen, jonka eritteitä se merkitsee reviirinsä. Se levittää hajurauhasen eritteitä puihin, kiviin ja oksiin.[7][5] Koska puumangustit ovat päiväeläimiä, ne voivat käyttää myös visuaalisia signaaleja kehonkielen ja kosketuksen avulla. Tietoa on kuitenkin niukasti. Puumangustien tiedetään käyttävän erilaisia äännähdyksiä eri tilanteissa. Napatessaan saaliin puumangusti päästää kissamaisen naukaisun, ja vaaran uhatessa se murahtelee ja vaikertelee.[5]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puumangustin ravinto koostuu suurimmaksi osaksi pienistä nisäkkäistä, sammakoista, linnuista ja niiden munista. Se syö myös selkärangattomia, hedelmiä, kaloja ja matelijoita.[6]
Lisääntyminen ja elinikä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puumangustien paritteluaika ulottuu huhtikuulta marraskuulle. Naaras synnyttää yhden poikasen 72–91 päivän kantoajan jälkeen,[5] joten poikasia syntyy heinäkuun ja helmikuun välisenä aikana.[6] Vastasyntyneellä on samanlainen turkki ja väritys kuin täysikasvuisella, mutta se painaa vain 50 grammaa. Poikanen ottaa ensiaskeleensa vasta lähes kahden viikon ikäisenä. Puumangusti tulee täysikasvuiseksi vuoden ikäisenä ja sukukypsyyden se saavuttaa 1,5–2 vuoden ikäisenä, jolloin se lähtee pois vanhempiensa luota.[7]
Luonnonvaraisten puumangustien elinikää ei tiedetä, mutta vankeudessa se voi elää jopa 24-vuotiaaksi.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Hawkins, A.F.A.: Galidia elegans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Galidia elegans (TSN 621875) itis.gov. Viitattu 9.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Galidia elegans Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 19.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 19.7. 2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h i Kristen Nowicki: ADW: Galidia elegans: Information 2008. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 19.7.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Ronald. M. Nowak: Walker's mammals of the world, s. 1181–1183. The Johns University Press, 1999. ISBN 0-8018-5789-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.7.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i ARKive - Malagasy ring-tailed mongoose - Galidia elegans 2009. Wildscreen. Arkistoitu 16.9.2010. Viitattu 6.8. 2011. (englanniksi)