Psyykkinen trauma
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Jotain kirjallisuutta tuossa on mainittu, mutta mitään kunnon lähdeviitteitä ei ole. |
Psyykkinen trauma tai psyykkinen järkytys on pitkäaikainen mielenterveyteen vaikuttava haitta, joka on syntynyt traumaattisten ärsykkeiden ylittäessä tietyn sietokyvyn asteen. Trauman seurauksena yksilö ei kykene selvittämään traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia eikä tunteitaan. Sen voivat aiheuttaa monenlaiset tapahtumat, mutta on olemassa muutamia yleisiä tekijöitä. Traumaattisessa tapahtumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta tai mielenterveyttä kohtaan. Yksilön normaalia ajatusmaailmaa järkytetään, mikä altistaa hänet hämmentyneeseen ja turvattomaan tilaan. Fyysisellä traumalla voidaan lääketieteessä tarkoittaa onnettomuudessa syntynyttä ruumiillista vammaa.[1]
Synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Psyykkisen trauman syntymiseen vaikuttavat monet tekijät. Jotta voidaan puhua luokituksen ICD-10 tai DSM-IV mukaisesta postraumaattisesta stressireaktiosta, on ensin oltava riittävä trauma. Edellä tarkoitettu trauma on kyseessä ainakin silloin, kun ihminen on ollut hengenvaarassa tai hän voi perustellusti uskoa olevansa hengenvaarassa. Tilannetta pahentaa, jos kokemus on pitkäkestoinen eikä ihmisellä ole mahdollisuutta tehdä mitään asian eteen. Vakavaksi trauman tekee se, että trauman aiheuttaa joku tahallaan ja uhkailee lisäseuraamuksilla. Tyypillisiä traumoja ovat esimerkiksi raiskatuksi tuleminen, abortti, vakavan väkivallan kohteena oleminen, joukko-onnettomuudet (kuten pommi-isku, laivaonnettomuus), sota, läheisen sairaus yms. Traumatisoitumista voi aiheuttaa myös läheisen ihmisen äkkikuolema esimerkiksi murhan, itsemurhan tai muun vastaavan odottamattoman väkivaltaisen tapahtuman seurauksena.
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Traumatisoitumiseen liittyvät oireet ovat moninaisia. Tyypillisiä ovat unihäiriöt, masentuneisuus ja ahdistuneisuus, joita esiintyy itsenäisenäkin. Traumatisoitumiselle on tyypillistä, että joku ärsyke saattaa laukaista traumaattisen oireen ilman, että ihminen itse huomaa näin tapahtuneen. Koska unihäiriöt, masentuneisuus, ahdistuneisuus ja muut vastaavat oireet ovat yleisiä oireita, diagnoosia ei ole syytä tehdä ilman riittävää traumaa. Ilman traumaa käytetään oirediagnoosia, jota voi käyttää samanaikaisesti.
Osalla ihmisistä on sellaiset psyykkiset rakenteet, että he pystyvät kohtuullisesti selviämään vakavistakin traumoista — ei kuitenkaan ilman seuraamuksia. Osa pystyy sodassakin suojautumaan traumoilta käymällä mahdolliset esiin tulevat tilanteet läpi etukäteen. Tästä huolimatta useimmat sodassa mukana olleet ovat traumatisoituneet.
Traumatisoitumista pahentaa se, että tilanne on täysin ennalta arvaamaton. Yksi vakava mutta harvinainen trauman seuraamus on dissosiatiivinen persoonallisuuden muutos. On esitetty, että näitä tilanteita edeltää trauma, joka on liian vaikea mielen käsiteltäväksi. Mieli ei pysty tietoisesti traumaa käsittelemään vaan siirtää sen syrjään unohdukseen. Kuitenkin joissain tilanteissa ja joidenkin vihjeiden alla nämä ajatukset ja muistot aktivoituvat ilman, että ihminen itse pystyy asiaan vaikuttamaan tietoisesti. Välttämättä ihminen itse ei ole tietoinen tästä persoonallisuutensa pimeästä puolesta. Ihmiselle saattaa muodostua kaksi tai useampia persoonallisuuksia (Jekyll-Hyde). Toinen näennäisen pärjäävä ja toinen kulmikkaampi. Ihminen itse ei tiedosta tätä persoonallisuuden kaksijakoisuutta, mutta esimerkiksi ystävät tai työnantajat saattavat huomata sen. Ihminen voi tietämättään käyttäytyä hyvinkin kummallisesti tätä itse muistamatta.
Traumatisoituminen voi olla ihmiselle hengissä säilymisen kannalta tarpeellinen perusreaktio. Jos on selvinnyt hengissä jostakin tilanteesta, jatkossa vihjeetkin tilanteesta, jossa aikaisemmin oli hengenvaarassa, voivat laukaista voimakkaan ahdistuksen, paniikin tai vastaavan reaktion, joka voi johtaa samantyyppisten tilanteiden välttelyyn jatkossa. Muut reaktiotavat voivat olla pakeneminen, taistelu (ylivoimaakin vastaan) tai jähmettyminen. Traumareaktiot ja niihin liittyvät tunteet automatisoituvat ja jäävät syvempiin aivo-osiin siten, että ne vihjeen tullessa aktivoituvat nopeasti ennen kuin ihminen huomaa mitään tietoisesti. Ihminen ei välttämättä pysty tietoisesti muuttamaan haitallisiakaan reaktioitaan.
Seuraukset ja hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Välittömästi trauman jälkeen on vaikea arvioida trauman seuraamuksia. Huolestuttavia merkkejä ovat esimerkiksi traumatapahtumien tuleminen uniin painajaisina (usein joka yö) ja ihmisen sosiaalisisten kontaktien ja ihmissuhteiden välttely. Pelot tai ahdistus estää tekemästä sitä, mitä aikaisemmin kykeni tekemään. Traumatyypistä voi kuitenkin karkeasti arvioida mahdollisia seuraamuksia, mutta traumasta voi olla seuraamuksia vuosiksi tai loppuelämän ajan.
Todennäköisesti traumojen seuraamuksia voidaan hoitaa tarvittaessa esimerkiksi traumaterapialla. Tosin osa sen muodoista kuten psykologinen jälkipuinti useammin pahentaa kuin parantaa potilaan tilaa.[2]
Traumatisoitumista selittävä metateoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Persoonallisuuden rakenteellinen dissosiaatio selittää niin välittömät trauman jälkeiset reaktiot kuin komplisoituneemmatkin häiriöt. Tällöin kaikki diagnosoitavat traumaperäiset häiriöt nähdään dissosiatiivisina häiriönä, joissa persoonallisuus on jakautunut erilaisiin psykobiologisiin tiloihin ja näiden vaihtelu selittää oireet välttelystä ja PTSD-oireista jekyll-hyde-käytökseen asti. Tosin tämä traumamielen kahtiajakoisuus hyvään ja pahaan on nykytietämyksen mukaan vanhentunut käsitys, persoonallisuus on todennäköisimmin jakautunut arkielämään suuntautuneen/suuntautuneiden ja traumaa kantavan/kantavien osien kesken.[3][4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ trauma Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 11.5.2022.
- ↑ Hamilo, Marko: Traumaattinen tapahtuma herättää yhteisöllisyyden – kriisiavusta voi olla haittaa Suomen Kuvalehti. 9.12.2012. Viitattu 9.8.2020.
- ↑ Hart, Onno van der & Nijenhuis, E. R. S. & Steele, Kathy: The haunted self : structural dissociation and the treatment of chronic traumatization. New York: W.W. Norton, 2006. ISBN 9780393704013
- ↑ Leikola, Anssi: Katkennut totuus : traumatutkielma : emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Espoo: Prometheus, 2014. ISBN 978-952-5718-56-0 Kirjan esittely Jyväskylän yliopiston – JYKDOK sivulla..
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Schacter, Daniel L.: Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001.) Suomentanut Pietiläinen, Kimmo. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-64-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Traumaperäinen stressihäiriö Käypä hoito -suositus. Viitattu 9.8.2020.
- Shokista uuteen alkuun Mieli – Suomen Mielenterveys ry. Viitattu 9.8.2020.
- Selma oma-apuohjelma traumaattisen kriisin kokeneille Mielenterveystalo.fi. Viitattu 9.8.2020.
- Etusivu Trauma ja dissosiaatio. Viitattu 9.8.2020.