Psykopatia

Psykopatia on viralliseen tautiluokitukseen kuulumaton luonnehäiriö, jota voidaan mitata luotettavasti. Sille ominaisia piirteitä ovat itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute. Psykopatiasta kärsivää henkilöä kutsutaan psykopaatiksi. Psykopaatille tyypillisiä piirteitä ovat julmuus, epäsosiaaliset teot, alkoholin ja huumeiden käyttö, vastuuttomuus ja moraalittomuus. Kokonaisväestöstä psykopaateiksi voidaan luokitella yksi–kaksi prosenttia. Miehillä sen sanotaan olevan kolme kertaa yleisempää kuin naisilla, mutta ero saattaa johtua mittausmenetelmästä ja tri Clive Boddyn mukaan psykopatiaa esiintyy naisilla ja miehillä lähes yhtä paljon. Robert Haren mukaan psykopaatti on lajinsisäinen saalistaja. Psykopatia tavallisesti käsitetään antisosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuodoksi. Haren kehittämässä diagnosointityökalussa (Hare PCL-R) psykopatian diagnostiset kriteerit ovat kuitenkin kaksi kolmasosaa sisällöltään samoja kuin narsistisessa persoonallisuushäiriössä. Tämän vuoksi psykopatiaa on kuvailtu myös aggressiiviseksi narsismiksi.

Lapsuudessa ja nuoruudessa psykopatiaan liittyy usein eläinten kiduttamista tai pyromaniaa. Alle 18-vuotiasta ei kuitenkaan diagnosoida psykopaatiksi, sillä se voisi vaikuttaa negatiivisesti hänen kehitykseensä. Alle 18-vuotiaista, joilla epäillään psykopatiaa, käytetään pehmeämpää diagnoosia käytöshäiriö. Impulsiivisuus selittää psykopaatin taipumusta väkivaltarikollisuuteen. Psykopatiaan liittyy myös heikentynyt kyky tulkita tilanteen vaarallisuutta sekä toisinaan korostunutta antagonismia.

Kaikki psykopaatit eivät ole rikollisia. Synnynnäisten ominaisuuksien lisäksi on varhaislapsuudessa koetuilla kielteisillä vaikutteilla suuri merkitys rikolliseksi kehittymisessä. Ellei näitä ole, psykopaatista voi ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan tulla "sujuvasti valehteleva poliitikko, häikäilemätön liikemies tai menestyvä asianajaja". Psykopaatit ovat usein vankilassa tai muissa rikosseuraamusmenettelyissä. Naisten psykopatiaan liittyy nuorena harjoitettua prostituutiota.

Tutkija Taina Laajasalon mukaan ”psykopatian ja epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön suhde on asymmetrinen: vaikka suurin osa psykopaateista täyttääkin antisosiaalisen persoonallisuushäiriön (antisocial personality disorder, ASPD) kriteerit, merkittävä osuus antisosiaalisista ei ole psykopaatteja”. Psykopatiaa ja sosiopatiaa käytetään toisinaan synonyymeinä, toisinaan käsitteet erotellaan eri ilmiöiksi sen pohjalta, pidetäänkö tilaa ensisijaisesti sisäsyntyisenä (psykopatia) vai ympäristön vaikutuksesta syntyneenä (sosiopatia).

Saksalaisen psykiatrin Kurt Schneiderin mukaan psykopatia on aina synnynnäinen ja suurelta osin periytyvä. Saksalaisen psykiatrin Julius Ludwig August Kochin termistössä tilaan liittyvä sana psykopaattinen tarkoitti vain sen aivoperäisyyttä ja Koch viittasi sekä älyllisenä että moraalisena puutteena ilmenevään tilaan termillä psykopaattinen alempiarvoisuus ja siitä kärsivistä hän puhui yksinkertaisesti alempiarvoisina. Samaa alempiarvoista henkilöä tarkoitti sana psykopaattinen degeneraatti.

Psykopatia, sosiopatia ja antisosiaalinen persoonallisuus

Sosiopatian toi psykiatrian käsitteistöön DSM:n vuonna 1952 julkaistu ensimmäinen painos, jossa antisosiaalisena käyttäytymisenä ilmenevä häiriö nimettiin sosiopaattiseksi persoonallisuushäiriöksi. Diagnoosin kriteereinä oli sisäisiä psyykkisiä prosesseja ja persoonallisuuspiirteitä, joiden löytäminen kohdehenkilöstä on vaikeampaa kuin käyttäytymisen arviointi. Niinpä vuonna 1980 julkaistu DSM-III korvasi sosiopaattisen persoonallisuushäiriön antisosiaalisella persoonallisuushäiriöllä, jonka diagnosoinnissa arvioidaan pikemminkin käyttäytymistä kuin kohdehenkilön sisäistä maailmaa.

DSM-IV mainitsee, että antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kriteerit täyttäviä kutsutaan toisinaan myös psykopaateiksi tai sosiopaateiksi. Useimpien psykopatiaan perehtyneiden tutkijoiden mielestä psykopatia on kuitenkin antisosiaalisesta persoonallisuudesta erillinen ilmiö. Lisäksi tutkija David Lykken on ehdottanut psykopatian ja sosiopatian erottelua toisistaan sen perusteella, pidetäänkö tilaa ensisijaisesti sisäsyntyisenä (psykopatia) vai ympäristön vaikutuksesta syntyneenä (sosiopatia). Myös Robert Hare on käyttänyt tätä jakoa.

Psykopaattien uhrien tukisäätiön Aftermathin mukaan seuraavan DSM:n (DSM-V) persoonallisuushäiriöitä koskevaa osuutta valmisteleva työryhmä on suositellut, että antisosiaalinen persoonallisuus muutetaan antisosiaaliseksi tai psykopaattiseksi persoonallisuustyypiksi. Sen diagnostiikka pohjautuisi vahvasti Robert Haren työryhmän luoman PCL-R-piirreluettelon psykopatialle asettamille kriteereille.

Haren PCL-R:n mukainen psykopatia sisältää piirteitä persoonallisuushäiriöiden B-klusterin kolmesta eri häiriöstä. Siinä on antisosiaalisen persoonallisuushäiriön piirteitä, narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä sekä epävakaan persoonallisuushäiriön (borderline) piirteitä. PCL-R:n piirreluettelon alkuosa vastaa parhaiten narsistista persoonallisuushäiriötä ja loppuosa parhaiten antisosiaalista persoonallisuushäiriötä. Jari Sinkkosen mukaan psykopatia asettuu diagnoosikartalla narsistisen persoonallisuushäiriön ja antisosiaalisen persoonallisuushäiriön välimaastoon.

Yleisyys

Helinä Häkkänen-Nyholmin toimittamassa kirjassa Psykopatia (2009) psykopatian yleisyydestä on esitetty seuraavat luvut: psykopatian kriteerit täyttää vankiaineistossa 15–25 %, henkirikoksen tekijöistä 30 %, sarjamurhaajista 90 prosenttia ja kokonaisväestöstä yksi prosentti. Huomattava osa psykopaattisista henkilöistä ei syyllisty rikoksiin tai ei jää niistä kiinni. Häkkänen-Nyholmin mukaan psykopatiaan liittyvä empatiakyvyn puute ja tunnekylmyys selittää sen, miten on mahdollista, että psykopaattinen henkilö voi esimerkiksi syyllistyä joukkomurhaan. Psykopatian on huomattu olevan yleisempää johtavassa asemassa olevien henkilöiden keskuudessa, ja eräiden selvitysten mukaan jopa 4 % toimitusjohtajina toimivista henkilöistä täyttää psykopatian kriteerit.

Häkkänen-Nyholmin mukaan talousrikostuomiota suorittavilla vangeilla on usein psykopatiaa. Heillä psykopaattisista piirteistä korostuivat runsas ärsykkeiden tarve, tavoitteiden puuttuminen, impulsiivisuus ja vastuuttomuus suhteessa muihin, etenkin nuorimmilla vangeilla. 58 prosenttia haastatelluista oli sitä mieltä, että yhteiskunta tai yritys ajoi heidät tekemään sen rikoksen, josta heidät tuomittiin. Lähes puolet haastatelluista koki, että heitä ei olisi pitänyt rangaista. Psykopaatit oikeuttavat tekonsa usein ulkopuolisin syin. Psykopaattisimmat vangit oli useimmin tuomittu petoksista, väärennyksistä ja kavalluksista, muut talousrikolliset esimerkiksi kirjanpitorikoksista ja velallisen epärehellisyydestä.

Psykopaatteja tutkineen psykologi Lisa Marshallin mukaan poliitikoilla ja muilla uramenestyjillä on paljon samoja ominaisuuksia kuin rikollisilla psykopaateilla. Psykopaatit haluavat usein valtaa. Psykopaatteja tutkinut Harvardin kliininen psykologi Martha Stout kertoi, että asiasta ei ole tilastoja, mutta hänen mukaansa poliitikot ovat usein psykopaatteja, ja sitä tuskin kukaan psykopaatteja tutkinut kiistää. Stoutin mukaan Adolf Hitler, Pol Pot, ja Nicolae Ceaușescu ovat esimerkkejä, mutta Stoutin mukaan psykopaatteja voivat olla tavallisemmatkin poliitikot.

Kymmenen ammattia, joissa psykopaatteja esiintyy eniten, ovat järjestyksessä: toimitusjohtaja, asianajaja, mediatyöntekijät (TV ja radio), myyntimiehet, kirurgit, toimittajat, poliisit, uskontojen johtohahmot, kokit ja julkishallinnon työntekijät. Vähiten psykopaatteja puolestaan toimii omaishoitajina, sairaanhoitajina, terapeutteina, käsityöläisinä, somistajina tai tyylineuvojina, avustustyöntekijöinä, opettajina, luovina taiteilijoina, lääkäreinä ja kirjanpitäjinä.

Kriminaalipsykologi Robert Haren mukaan psykopaatit ovat yleisiä rahoitusalalla. Haren arvion mukaan kymmenen prosenttia rahoitusalalla toimivista on psykopaatteja. Haren mukaan vankiaineiston jälkeen korkein psykopaattien esiintyvyys on pörssissä.

Käsitehistoriaa

Psykopatia-käsitteen historia ulottuu 1800-luvulle. Ranskalainen psykiatri Philippe Pinel kuvasi vuonna 1809 tilan, jota hän kutsui nimellä manie sans délire ('hulluus ilman harhoja') ja joka sisällöltään vastaa pitkälti nykyisen DSM:n (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) mukaisen epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ja psykopatian diagnostista sisältöä. Vuonna 1835 englantilainen James Cowles Prichard kuvasi tilaa käsittein ”moral insanity” ja ”moral imbecility”, ja vuonna 1888 saksalainen J. L. A. Koch käytti tilasta nimeä ”psychopatische Minderwertigkeit”.^lähde?

Saksalainen psykiatri Kurt Schneider kirjoitti vuonna 1923 teoksen Psychopathische Persönlichkeiten, jolla oli suuri vaikutus psykopatiakäsitteen historiassa. Schneider jakoi myös empiiristen havaintojensa perusteella psykopatian kymmeneen erityyppiseen alalajiin. Sosiopatia-käsite on puolestaan peräisin 1930-luvulta, jolloin sen esitteli Partridge.

Suomessa psykopatia poistui tautiluokituksesta vuonna 1969.^lähde?

Psykopatian piirreluettelot

Psykopatiakäsite ei ole DSM:n epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ohella kokonaan hävinnyt, vaan se on ollut viime vuosina jopa kasvavan kiinnostuksen kohteena. Erityisesti kanadalaistutkija Robert Hare on tuottanut empiirisillä tutkimuksillaan käsitteelle uutta, tarkempaa diagnostista kriteeristöä.^lähde?

Psykopatian johtavat tutkijat Hervey Cleckley kirjassaan The Mask of Sanity ja Robert Hare ovat kumpikin laatineet psykopatian diagnosoimiseksi ns. piirrelistat.

DSM esittää kriteerit psykopatialle APD:nä (antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, antisocial personality disorder). DSM:n kriteerit painottivat sosiaalisten normien rikkomista, koska käyttäytyminen on helpompaa selittää kuin persoonallisuuden ongelmat. APD:tä ei ole kuitenkaan aina koettu riittävänä menetelmänä täsmällisempään tutkimukseen, vaikka monet kliinikot käyttivät sitä kriteerinä myös psykopatiaa määritellessään. APD perustuu käyttäytymisen kuvaukseen ja on itse asiassa piirteiltään sellainen, että se sopii varsin usein yleisesti lähes kaikelle itsekeskeiselle rikolliselle käyttäytymiselle. Piirreluetteloilla arvioiduista psykopaateista myös 90 prosenttia täyttää kriteerien sisällön, mutta vain noin 25 prosenttia niistä henkilöistä, jotka on diagnosoitu APD-tapauksiksi, täyttää esimerkiksi Haren 20/22-kohtaisen piirreluettelon mukaiset psykopaatin riittävät kriteerit.^lähde?

Cleckleyn luettelo psykopatian piirteistä:

• Pinnallinen viehätysvoima ja älykkyys
• Harhaluulojen ja muiden irrationaalisten ajattelun merkkien puuttuminen
• Hermostuneisuuden tai psykoneuroottisten oireiden puuttuminen
• Epäluotettavuus
• Valheellisuus ja epärehellisyys
• Katumuksen ja häpeän puuttuminen
• Epäsosiaalinen käyttäytyminen, joka on heikosti motivoitunutta
• Huono arvostelukyky ja kyvyttömyys oppia kokemuksista
• Patologinen itsekeskeisyys ja kyvyttömyys rakastaa
• Yleinen tunneköyhyys
• Oivalluskyvyn spesifi puute
• Välinpitämättömyys ihmisten välisissä suhteissa
• Outo ja luotaantyöntävä käyttäytyminen juopuneena ja joskus muulloinkin
• Tekee harvoin itsemurhan
• Sukupuolielämä on persoonatonta, triviaalia ja heikosti integroitunutta
• Elämän suunnitelmattomuus

Robert Hare on laatinut Hervey Cleckleyn kuvauksen pohjalta oman 20-kohtaisen piirreluettelonsa:

• Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima
• Vahvalta vaikuttava omanarvontunto
• Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen
• Patologinen valehtelu
• Petkuttaminen ja manipulointi
• Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
• Tunteiden pinnallisuus
• Kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen
• Loismainen elämäntyyli
• Heikko käyttäytymisen kontrolli
• Promiskuiteetti (sukupuolinen holtittomuus tai valikoimaton sukupuoliyhteys eri partnerien kanssa)
• Varhaiset käyttäytymisongelmat
• Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen
• Impulsiivisuus
• Vastuuttomuus
• Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä
• Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita
• Nuorisorikollisuus
• Ehdonalaisen vapauden peruutus
• Monipuolinen rikollisuus

Empatia ja sympatia

Systemaattisen katsauksen mukaan ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että psykopaateilta puuttuisi empatia. Hare Psychopathy Checklist (PCL) -asteikkoa käyttäneissä yhteensä 5711 henkilön 66 tutkimuksessa raportoitiin 1672 efektiä, joista vain 10,9 % oli merkitseviä. Tilastollisesti voimakkaissa tutkimuksissa merkitseviä oli vain 10,7 %, joten kyse voi olla vääristä positiivisista.

Vaikka psykopaatit kuvataan usein täysin muista poikkeaviksi, todellisuudessa sympatiaan yleensä kykeneväkin ihminen on välillä kyvytön siihen, kun hän esimerkiksi vihaa kärsivää henkilöä tai ylimielisyys, jäykkyys tai huono päivä saa otteen hänestä.

Narsismi ja psykopatia

Psykopaatti (ja sosiopaatti) on aina narsistinen jakaessaan piirteitä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, mutta narsistisen persoonallisuushäiriön tarkoittama narsisti on harvoin psykopaatti. Psykopaatin vuorovaikutus on sosiaalisesti sujuvaa, manipuloivaa, omanarvontuntoista ja usein patologista valehtelua. Tunne-elämä on pinnallista ja vastuutonta. Psykopaatti ei koe empatiaa, katumusta, pelkoa tai ahdistusta, mutta hän voi esittää tunteita melko vakuuttavasti.

Tunnistaminen ja hoito

Psykopatian tunnistamiseksi jo sikiövaiheessa on Suomessa kehitteillä menetelmä. Samalla siihen etsitään lääkehoitoa. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että yksi tekijä taustalla on aivojen luontaisen opioidijärjestelmän poikkeava toiminta. Erään tutkijaryhmän mukaan psykopatian hoidossa saattaisi toimia naltreksoni tai buprenorfiini.

Päihteiden ongelmakäyttö psykopaateilla liittyy aivojen palkitsevuusmekanismeihin, jotka ovat psykopatiasta kärsivällä erilaiset, ja päihteen käytön palkitsevuus lisää todennäköisyyttä tulla päihderiippuvaiseksi.

Lääketieteessä vallitsee yksimielisyys, että psykopatiaa ei voi hoitaa. Lisäksi aikuisiän psykopatiaa ei pitäisikään ryhtyä hoitamaan, sillä ryhmäterapiassa psykopaatti ammentaa muista informaatiota, jota hän käyttää myöhemmin hyväkseen muille haitallisella tavalla. Hoitomotivaatiokin puuttuu, koska psykopaatti ei koe, että hänessä on mitään korjattavaa.

Yhteiskunnalliset kustannukset

Psykopatia on yhteiskunnalle kaikkein kallein asia. Psykopatia kuormittaa rikosoikeudellisen järjestelmän resursseja suhteettomasti. Psykopaatti on poliisien, uhrien, syyttäjien, tuomareiden, ehdonalaisvalvojien, vanginvartijoiden ym. keskuudessa nimike parantumattomalle, siis henkilölle, jonka toimintaa ei kyetä korjaamaan. Rehabilitatiivinen optimismi on ollut ajattelua, jossa on uskottu psykopaattisen henkilön muutokseen. Yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa psykopatian on arvioitu aiheuttavan vuosittain 460 miljardin dollarin kustannukset. Tätä halvempia yhteiskunnallisia ongelmia ovat alkoholin väärinkäyttö, liikalihavuus, tupakointi ja skitsofrenia. Siinä missä näihin muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin lasketaan mukaan kalliita sairaalajaksoja ja hoitoja, psykopatian kustannuksiin sellaisia ei lasketa. Psykopatian kustannuksista on myös jätetty pois psykopaatin toiminnasta uhreille aiheutuneet menetykset.

Pahuus

Psykopaattiset piirteet eivät välttämättä tee ihmisestä normaalin määritelmän mukaisesti pahaa. Henkilön tunnekylmyydestä voi olla hyötyä muille, esimerkiksi hän voi pysyä toimintakykyisenä tilanteissa, joissa muut lamaantuvat.

Vaikka moni psykopaatti on väkivaltainen, kaikki eivät ole. Neurotieteilijä James Fallon, joka aivokuvauksestaan päätteli sattumalta olevansa psykopaatti, kertoo elävänsä rikasta elämää ystävien keskellä ja olevansa täysin turvallinen ihminen. Hän kuitenkin sanoo olevansa geneettisesti altis väkivaltaan, mutta onnellinen kasvatus on suojellut häntä sellaisilta piirteiltä. GEN-verkkojulkaisussa haastateltu Scout Bolton kertoo, että koska hänellä on ASPD-diagnoosi, ihmiset, jopa lääkärit, tulkitsevat hänen itsevarmuutensa narsismiksi ja hänen sosiaaliset taitonsa manipuloinniksi. Tämä on erakoittanut hänet. Netflixin Mindhunter-sarja kuvaa hänestä psykopaatteja realistisesti ja hyväntahtoisesti.

Väkivallantekijöistä psykopaatit ovat Hannu Lauerman mukaan vaarallisimpia. He saavat tuomion murhan sijasta usein taposta tai kuolemantuottamuksesta. Lauerman mukaan he ovat kovia, paatuneita ihmisiä, jotka ovat kavalia, vaarallisia ja piittaamattomia muista ihmisistä, ja he osaavat todennäköisemmin myös laskelmoida ja selittää tekonsa lievemmiksi.

Kansallissosialistien eli natsien ja heidän johtajansa Adolf Hitlerin yhdistäminen psykopatiaan alkoi vuonna 1933, kun norjalainen psykiatri Johan Scharffenberg teki psykiatrisen diagnoosin Hitleristä. Scharffenbergin mielestä kansallissosialismissa oli psykopatologiaa. Yksi yleisesti psykopaattina pidetty natsi oli Oskar Dirlewanger, jonka Dirlewangerin prikaatiin hän värväsi tuomittuja murhaajia ja raiskaajia. Tämä pahamainen yksikkö (SS-Dirlewanger) osallistui Varsovan kansannousun tukahduttamiseen, mistä seurasi 40 000–50 000 henkeä vaatinut Wolan verilöyly.

Fiktiossa

Psykopatiaa kuvataan useissa romaaneissa ja elokuvissa. Psykopatiaa kuvataan muiden muassa jännitys- ja kauhugenreissä, joissa päähahmon vastustaja (antagonisti) on psykopaatti. Tunnettu esimerkki on sarjamurhaaja ja kannibaali Hannibal Lecterin hahmo Uhrilampaissa. Joissakin romaaneissa ja elokuvissa päähahmo on psykopaatti, kuten päähahmo Patrick Bateman Amerikan Psykossa.

Belgialaisen psykiatrin Samuel Leistedtin tutkimusryhmä kartoitti elokuvia sen perusteella, missä on onnistunein psykopaattisen hahmon kuvaus. Kolme onnistuneinta olivat: Anton Chigurh elokuvassa Menetetty maa, Hans Beckert elokuvassa M – kaupunki etsii murhaajaa ja Henry elokuvassa Henry Lee Lucas – sarjamurhaaja.

Katso myös

• Antisosiaalinen tai psykopaattinen strategia
• Puutteellisen empatiakyvyn malli

Lähteet

• Häkkänen-Nyholm, Helinä (2009). Psykopatia. Edita Publishing. ISBN 978-951-37-5604-8

Kirjallisuutta

• Ahmavaara, Yrjö: Hyvinvointivaltion tabut: Nykykulttuurimme kritiikki. (2., lisätty painos) Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-570-420-0
• Erikson, Thomas: Psykopaatit ympärilläni: Kuinka tunnistaa ja välttää manipulointi. Suomentanut Riie Heikkilä. Jyväskylä: Atena, 2018. ISBN 978-952-300-392-7
• Hare, Robert D.: Ilman omaatuntoa. Helsinki: Gilgames, 2004.
• Haapasalo, Jaana: Psykopatiakäsitteen kehitys ja sisältö. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, 1985, Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
• Haapasalo, Jaana, Psykopatia ja rikoksentekijöiden persoonallisuus [Psychopathy and the criminal personality]. Psykologia 1986 (21), s. 430–433.
• Haapasalo, Jaana, Tutkimuskohteena psykopatia: Haastateltavana professori Robert D. Hare British Columbia-yliopistosta Kanadasta. Psykologia 1987 (22), s. 108–110
• Haapasalo, Jaana, Cleckleyn psykopaatin muotokuva haastatteluvastausten valossa [Liittyy väitöskirjaan Psychopathology as a descriptive construct of personality among offenders / Jaana Haapasalo (Jyväskylä studies in education, psychology and social research 84)]. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, 1991, Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
• Haapasalo, Jaana, Psykopatia rikoksentekijöiden persoonallisuutta kuvaavana konstruktiona [Psychopathy as a descriptive costruct of personality among offenders]. Psykologiaa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, 328. 1995, Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä. 162. ISSN 0782-3274
• Hare, R.D., et al., The revised psychopathy checklist: Reliability and factor structure: Psychological assessment. Journal of Consult. Clin. Psychol 1990 (2), s. 338–341
• Häkkänen-Nyholm, Helinä & Hare, R. D. (2009). Psychopathy, homicide, and the courts: Working the System. Criminal Justice & Behavior, 36 (8), s. 761–777.
• Häkkänen-Nyholm, Helinä & Nyholm, Jan-Olof. (2009). Psykopaatti asianosaisena prosessioikeudessa. Defensor Legis, 3.
• Häkkänen-Nyholm, Helinä & Nyholm, Jan-Olof. (2012). Psychopathy and Law: A Practitioners Guide. Chichester: John Wiley & Sons
• Parhi, Katariina: Sopeutumattomat: Psykopatian historia Suomessa. Helsinki: Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-600-1
• Sinkkonen, Jari. Psykopatian monet kasvot. 1. painos 2021, Duodecim. ISBN 9789523601741
• Sroufe, L. A. ym.: Relationships, Development, and Psychopathology [Reprinted from: Handbook of Developmental Psychopathology. (2nd ed.) Edited by Arnold J. Sameroff, Michael Lewis, and Suzanne M. Miller. Kluwer Academic, Plenum Publishers, New York, 2000.].
• Weizmann-Henelius, G.: Violent Female Perpetrators in Finland: Personality and Life Events. Diss. Åbo Akademi. 2004.

Aiheesta muualla

• Scholarpedia: Psychopathy. (englanniksi)
• Matikka, Tuija: Psykopaatti, mainettaan pahempi. Tiede 4.10.2007.
• 10 ammattia, jotka houkuttavat eniten psykopaatteja. Iltalehti.