Protagoras (dialogi)
Protagoras eli Sofistit |
|||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Πρωταγόρας ἢ Σοφισταί |
|||||||||||||||||||||||||||
Protagoraan ensimmäinen sivu vuoden 1854 laitoksesta. |
|||||||||||||||||||||||||||
Alkuperäisteos | |||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Protagoras (m.kreik. Πρωταγόρας; lat. Protagoras) on Platonin kirjoittama dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen ryhmittelyssä on Sofistit (Σοφισταί, Sofistai).[1] Dialogissa Sokrates ja Protagoras keskustelevat siitä, voiko hyvettä opettaa.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Platonin teosten joukossa Protagoras kuuluu tämän varhaisvaiheen dialogeihin, toisin sanoen se on kirjoitettu suhteellisen pian Sokrateen kuoleman jälkeen.[3]
Dialogin nimi viittaa päähenkilöön Protagoraaseen, sofisteihin lukeutuneeseen filosofiin. Dialogissa Platon sijoittaa itsensä vastustamaan sofisteja ja heidän filosofiansa tyyliä vastaan. Hän katsoi sofistien käyttämän tyylin suosivan sanoilla pelaamista vakavahenkisen ajattelun sijaan.
Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu VI tetralogiaan yhdessä dialogien Euthydemos, Gorgias ja Menon kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin todistavien (endeiktikos) teosten joukkoon.[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dialogi koostuu keskustelusta Sokrateen ja Protagoraan välillä. Se käsittelee ensisijaisesti sitä, voidaanko hyvettä opettaa toisille. Protagoras väittää, että yhteiskunta kykenee asettamaan ihmisyksilöihin oikeudenmukaisuuden tunteen. Tämä saavutetaan joko opetuksen (kuten koulu) tai rangaistusten (kuten vankila) kautta. Hän jatkaa sanomalla, että jos ihminen tietää mikä on hyvää ja mikä pahaa, hän ei koskaan tee pahaa.
Platon pyrkii Sokrateen suulla esittämään, että tämä on liian yksinkertaistettu käsitys, ensinnäkin koska hyve on vaikea määritellä ja eristää samankaltaisista muista asioista kuten ”rohkeus” ja ”viisaus”, ja toisekseen saamalla Protagoraan myöntämään, että ihmiset tekevät joskus tahtoen pahaa vaikka tietävät tekevänsä väärin. Hän esittää myös ajatuksen, jonka mukaan todellinen viisaus on kykyä määritellä oikein, mitkä teot tuottavat suurimman nautinnon ja pienimmän kivun, ja toimintaa tämän mukaisesti. Platon tekee johtopäätöksen, että ihmiset tekevät pahoja tekoja, koska heiltä puuttuu viisaus arvioida seuraukset oikein.
Lopulta Sokrates ja Protagoras ovat samaa mieltä, että hyve on tiedon tai viisauden muoto ja että sitä voidaan siksi myös opettaa, vaikkakin he ovat eri mieltä siitä, kuinka sitä opetettaisiin.
Dialogissa esitetty sokraattinen keskustelu tuo esille joitakin mielenkiintoisia seikkoja sekä Protagoraan että Sokrateen ajattelusta. Protagoras vaikuttaa poikkeavan monista muista sofisteista siinä, että hän ei kokenut tunnonvaivoja myöntää avoimesti olevansa sofisti, vaikka sofisteja pilkattiin usein. Hänen Sokrateelle antamansa vastaukset osoittavat, että hän uskoi että jumalia ei ole, että oligarkia on paras hallitusmuoto ja että Sokrates olisi näissä asioissa samaa mieltä. Sokrates oli eri mieltä ja sanoi, että heidän kahden välillä oli huomattavia eroja. Sokrateen huomautukset herättävät kysymyksiä hänen poliittisista ajatuksistaan ja antavat ymmärtää, että hän vastusti Ateenan senhetkistä hallitusmuotoa, suoraa demokratiaa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Platon: Protagoras. Teoksessa Teokset I. (Apologia, Kriton, Lakhes, Hippias (lyhyempi dialogi), Ion, Euthyfron, Kharmides, Lysis, Protagoras. Toinen painos) Suomentanut Kaarle Hirvonen. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15892-9
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Plato: Protagoras. Teoksessa Burnet, J. (toim.): Opera, Volume III: Theages, Charmides, Laches, Lysis, Euthydemus, Protagoras, Gorgias, Meno, Hippias Maior, Hippias Minor, Io, Menexenus. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145424 Kreikankielinen alkuteksti.
- Plato: Protagoras. Teoksessa Plato's Works. (Volume II: Laches. Protagoras. Meno. Euthydemus. Loeb Classical Library) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99183-4 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Plato: Protagoras. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
- Plato: Protagoras (Arkistoitu – Internet Archive). The Internet Classics Archive. (englanniksi)
- Plato: Protagoras. Project Gutenberg. (englanniksi)
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eisenstadt, Michael: The storyline of Plato's Protagoras (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- Woodruff, Paul: Plato’s Shorter Ethical Works: Protagoras The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
Varhaisvaihe |
Sokrateen puolustuspuhe · Kharmides · Kriton · Euthyfron · Alkibiades I · Laajempi Hippias · Lyhyempi Hippias · Ion · Lakhes · Lysis |
---|---|
Keskivaihe |
Kratylos · Euthydemos · Gorgias · Meneksenos · Menon · Faidon · Protagoras · Pidot · Faidros · Valtio · Parmenides · Theaitetos |
Myöhäisvaihe |
Kleitofon · Timaios · Kritias · Sofisti · Valtiomies · Filebos · Lait |
Mahdollisesti epäperäiset ja epäperäiset |
Aksiokhos · Alkibiades II · Demodokos · Hipparkhos · Epigrammit · Epinomis · Eryksias · Hyveestä · Kilpailijat · Kirjeet · Minos · Määritelmiä · Oikeamielisyydestä · Sisyfos · Theages |