Prinz Eugen
| Prinz Eugen | |
|---|---|
 USS Prinz Eugen (IX-300) entinen Saksan laivaston raskas risteilijä valmiina olemaan operaatio Crossroadsin maalilaivana 14. kesäkuuta 1946 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Germaniawerft, Kiel |
| Kölinlasku | 23. huhtikuuta 1936 |
| Laskettu vesille | 22. elokuuta 1938 |
| Palveluskäyttöön | 1. elokuuta 1940 |
| Loppuvaihe | Upotettu joulukuussa 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
14 247 t (standardi) 18 208 t (kuormattu) |
| Pituus | 212,5 m |
| Leveys | 21,8 m |
| Syväys | 7,2 m |
| Koneteho | 136 000 hv |
| Nopeus | 32,5 solmua (60km/h) |
| Miehistöä | 1 600 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 203 mm kaksoistykkitornia 6 × 105 mm kaksiputkista tykkiä 17 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä 12 × 37 mm ilmatorjuntatykkiä 28 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä 12 × 533 mm torpedoputkea 3 × Arado Ar 196 -lentokonetta |
Prinz Eugen oli toisessa maailmansodassa Saksan laivaston Admiral Hipper -luokan raskas risteilijä. Alus selvisi sodan loppuun, joskin se osallistui vain yhteen merkittävään merisotatoimeen.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Admiral Hipper -luokka
Saksan laivasto tilasi 16. marraskuuta 1935 Germaniawerftiltä Kielistä uuden risteilijän ”I”, jonka köli laskettiin 23. huhtikuuta 1936. Alus laskettiin vesille 22. elokuuta 1938. Adolf Hitler ja runsaasti muita korkeita virkamiehiä osallistui tilaisuuteen, jossa puheen piti Ostmarkin valtakunnankomissaari tohtori Arthur Seyss-Inquart. Tilaisuuteen osallistui myös Unkarin hallitsija vara-amiraali Miklós Horthy, joka oli Itävalta-Unkarin laivaston taistelulaivan SMS Prinz Eugenin komentajana 24. marraskuuta 1917 – 1. maaliskuuta 1918 ja Itävalta-Unkarin laivaston viimeinen komentaja. Vesillelaskussa aluksen kummina oli Horthyn puoliso Magdolna Purgly.[1]
Kriegsmarinen johto halusi nimen avulla siirtää Itävalta-Unkarin laivaston historiaa Saksan uudelle laivastolle. Aluksen nimeksi valittiin ensin Tegetthoff, mutta sen niminen alus oli osallisena Italian laivaston tuhoamisessa Lissan taistelussa 20. heinäkuuta 1866. Fasistisen Italian ollessa liittolaisena ei haluttu aiheuttaa mahdollista selkkausta ja aluksen nimeksi valittiin Eugen Savoijilaisen mukaan Prinz Eugen. Vesillelaskutilaisuuden jälkeen pidettiin Kielissä laivastonäyttely.[1]
Aluksen varustaminen sujui hyvin, mutta Britannian kuninkaallisten ilmavoimien hyökkäys Kieliin 1. heinäkuuta 1940 aiheutti vaurioita. Alus otettiin siten palvelukseen vasta 1. elokuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseenoton jälkeen alkoi miehistönkoulutus tehtäviinsä. Aluksen viimeistely tehtiin 2.–17. elokuuta, jonka jälkeen kaikki laitteet, järjestelmät ja uudet laitteistot oli asennettu. Aluksen miehistö aloitti koulutusammunnat 18. elokuuta ja seuraavana päivänä magneettiset kompassit asetettiin ja inklinaatiomittaukset tehtiin. Risteilijöiden komentaja kontra-amiraali Schmundt tarkasti 21. elokuuta aluksen merikelpoisuuden ja seuraavana päivänä alus lähti Kielistä koulutusajan tukikohtaansa Gotenhafeniin, missä alus teki polttoaineenkulutus- ja nopeustestit 27. elokuuta.[1]
Alukselta nousi 3. syyskuuta ensimmäisen kerran Arado-tiedustelukone, ja miehistö aloitti 10. syyskuuta uuden aluksen vastaanottokokeet. Alukselle asennettu hydrofoni tarkastettiin 17. syyskuuta aluksen ollessa sukellusveneiden maalilaivana. Seuraavana päivänä aluksen miehistö harjoittelu meritankkausta Altmark-luokan emälaivan Ermlandin kanssa. Aluksen tykkimiehistöjä koulutettiin 13. lokakuuta alkaen ja aluksen pääaseilla ammuttiin ensimmäisen kerran 15. lokakuuta.[1]
Keinunnanhillintälaitteistoa testattiin 1. marraskuuta ja seuraavana päivänä alkoivat taisteluharjoitukset, jotka keskeytyivät vuorokautta myöhemmin telakalle siirron vuoksi. Alus vapautui telakalta vasta 13. joulukuuta, jolloin taisteluharjoitukset jatkuivat. Telakalla aluksen tykistöntulenjohtojärjestelmää säädettiin ja 10. joulukuuta alukselle lastattiin ampumatarvikkeita ammuntoja varten. Aluksen radiomiehistöt osallistuivat täydennyskoulutukseen 11. joulukuuta ja kompassit säädettiin 12. joulukuuta.[1]
Laivaston komentaja suuramiraali Erich Raeder, uusien alusten käyttöönotosta vastaavan osaston päällikkö vara-amiraali Hermann von Fischel ja kontra-amiraali Thäter vierailivat aluksella 17.–18. joulukuuta aluksen ollessa nopeuskokeissa mitatulla matkalla. Alus saavutti testeissä 33,5 solmun nopeuden, jolloin aluksen tankit oli täytetty 74 prosenttisesti. Tämän jälkeen aluksen vastaanottokokeet päätettiin.[1]
Taistelukoulutuksessa aluksen tykkimiehistöjen maalina oli 8.-16. tammikuuta 1941 Hessen. Alus oli 25. tammikuuta – 8. huhtikuuta Germaniawerftin telakan luiskalla 5 korjattavana ja samalla sille tehtiin tarkastuksissa havaittuja muutoksia. Telakalta vapauduttuaan alus harjoitteli yhdessä Bismarckin kanssa. Palatessaan eräästä harjoituksesta takaisin Kieliin aluksen propulsiojärjestelmään tuli vika aluksen osuessa miinaan, jolloin suunniteltua yhteisoperaatiota piti siirtää.[1]
Operaatio Rheinübung
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Tanskansalmen taistelu
Amiraali Günther Lütjens tarkasti 18. toukokuuta Prinz Eugenin Gotenhafenissa ennen kuin alus siirtyi sataman edustalle ankkuriin kello 11.12. Alus harjoitteli iltapäivän Bismarckin kanssa. Alus suuntasi kello 21.18 länteen kohdatakseen uudelleen taistelulaivan 19. toukokuuta kello 11.25 Rügenin edustalla, jossa Prinz Eugenin päällikkö Brinkmann tiedotti miehistölleen alkavasta operaatiosta.[2]
Raskaiden alusten suojaksi määrättyjen hävittäjien Z14 Friedrich Ihnin ja Z23:n sekä kahden Sperrbrecherin saavuttua Bismarck ja Prinz Eugen suuntasivat Iso-Beltin eteläiseen salmeen, jossa Z10 Hans Lody ja 5. miinanraivaajalaivue liittyivät suojueeseen. Pinta-alusten lisäksi alusten ilmasuojaksi määrättiin kuusi Messerschmitt Bf 110 hävittäjää ja kaksi He 115 meritiedustelukonetta.[3]
Ruotsin länsirannikolla joukko tanskalaisia ja ruotsalaisia kalastaja-aluksia havaitsi saattueen, josta tiedon saatuaan Saksan laivaston esikunta pelkäsi tiedon leviävän. Ruotsin laivaston risteilijä HMS Gotland lähetti radioviestin 20. toukokuuta kello 15 Marstrandin edustalta Tukholmaan saksalaisten liikkeistä. Britannian kuninkaallisen laivaston viestitiedustelu purki lähetetyn viestin, jonka mukaan Ruotsin länsirannikolla on havaittu kaksi Saksan laivaston suurta pinta-alusta saattajinaan kolme hävittäjää ja joukko pienempiä aluksia. Britannian amiraliteetti teki havainnosta oikean johtopäätöksen ulosmurtautumisesta ryhtyen toimiin.[3]
Prinz Eugen taisteli yhdessä Bismarckin kanssa 24. toukokuuta 1941 taisteluristeilijä HMS Hoodia sekä taistelulaiva HMS Prince of Walesia vastaan. Prinz Eugen osui kolmasti Prince of Walesiin ja Hoodiin ainakin kerran, mikä aiheutti laivalla valtavan tulipalon. Vaikka Hood upposi taistelussa ja Prince of Wales vaurioitui, englantilaiset sota-alukset seurasivat edelleen saksalaisia. Myöhemmin samana päivänä Bismarck määräsi Prinz Eugenin irtautumaan. Se onnistui välttämään englantilaiset alukset ja suuntasi etelään kohtaamaan tankkeri Spichernin sekä valmistautumaan liittoutuneiden kauppamerenkulun häirintään Atlantilla. Täpärästi väistettyään Bismarckia, etsivät englantilaiset yksiköt Prinz Eugenia, joka saapui Ranskan Brestiin 1. kesäkuuta.[4]
Brest ja operaatio Cerberus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]RAF pommitti satamaa säännöllisesti ja yöllä 1. heinäkuuta alukseen osui pommi, joka räjähti tykistön komentohuoneessa surmaten 60 miehistön jäsentä. Alus oli sidottu Brestiin, kunnes helmikuussa 1942 operaatio Cerberuksessa palasi Saksaan.[4]
Muut sotatoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pian Saksaan paluunsa jälkeen helmikuussa Prinz Eugen komennettiin Norjaan mahdollisen liittoutuneiden maihinnousun varalta. Matkalla 23. helmikuuta 1942 sukellusvene HMS Tridentin laukaisema torpedo osui aluksen perään. Alus pääsi kuitenkin Trondheimiin, missä siihen tehtiin alustavat korjaukset. Alus palasi Kieliin telakalle 18. toukokuuta korjattavaksi, joka valmistui lokakuussa. Alus sai palvelukseen palattuaan käskyn palata Norjaan. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen aluksen siirto Norjaan peruutettiin helmikuussa 1943.[4]
Syyskuussa 1944 Prinz Eugen oli Ahvenanmaalla suojaten saksalaisten laivasaattueiden kulkua evakuoitaessa Lapin armeijan miehiä ja materiaalia Suomesta aselevon jälkeen.[5]
Keväällä 1945 alus oli Itämerellä Liivinmaalla, Preussissa ja Puolassa aiheuttaen puna-armeijalle suuria tappioita tykkitulellaan.[5]
USS Prinz Eugen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prinz Eugen antautui Isolle-Britannialle Kööpenhaminassa 7. toukokuuta 1945, minkä jälkeen se siirrettiin Wilhelmshaveniin. Alus luovutettiin Yhdysvaltain laivastolle, joka antoi sille nimen USS Prinz Eugen ja runkonumeron IX-300. Tammikuussa 1946 alus lähti saksalais-yhdysvaltalaisella miehistöllä varustettuna ja päällikkönään A. H. Grauber Bostoniin, jonne se saapui 24. tammikuuta. Alus jatkoi matkaansa Philadelphian ja Panaman kanavan kautta Tyynellemerelle Bikinin atollille.[6]
Amerikkalaisten kiinnostus magneettivahvistintekniikkaan virkosi suurelta osin sen vuoksi, että he löysivät aluksesta magneettivahvistimilla toteutetun tulenjohtojärjestelmän.[7][8]
Prinz Eugen selvisi atollilla 25. heinäkuuta tehdystä Operaatio Crossroadsin ydinkokeesta uppoamatta, minkä jälkeen se hinattiin Kwajaleiniin. Alus alkoi kuitenkin kallistua 21. joulukuuta ja upposi seuraavana päivän koordinaateissa huolimatta yrityksestä ajaa se maihin.[5][6]
Prinz Eugenin hylky oli edelleen ruostumassa Enubuj’n koralliriutalla Kwajaleinin atollilla vuonna 1970.[6] Aluksen vasen potkuri irrotettiin ja liitettiin elokuussa 1979 osaksi Laboen laivastomuistomerkkiä.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koop, Gerhard ja Schmolke, Klaus-Peter: Heavy Cruisers of the Admiral Hipper Class. London and Annapolis: Greenhill Books ja Naval Institute Press, 2001. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. London: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
- Gröner, Erich: German Warships 1815–1945 Volume One: Major Surface Vessels. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1990. ISBN 0-85177-533-0 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Koop & Schmolke 2001, s. 128.
- ↑ Koop & Schmolke 2001, s. 128–129.
- ↑ a b Koop & Schmolke 2001, s. 129.
- ↑ a b c Whitley 1996, s. 63.
- ↑ a b c Whitley 1996, s. 64.
- ↑ a b c DANFS
- ↑ Geyger, William A.: ”Historical Development of Magnetic-amplifier Circuits”, Magnetic-amplifier Circuits, s. 11. New York, New York: McGraw-Hill, 1957. Second Edition (englanniksi) Lainaus: "One reason for the increased interest in magnetic amplifiers in this country was the successful German development work for various military applications, especially for naval fire-control systems, as used on the German heavy cruiser "Prinz Eugen.""
- ↑ Kemp, Barron: Fundamentals of Magnetic Amplifiers, s. 31. Indianapolis, Indiana: Howard W. Sams & Co, 1962. Library of Congress Catalog Card Number: 62-19650 (englanniksi) Lainaus: "German engineers made much use of this material during World War II, particularly in magnetic amplifiers for aircraft autopilots, servo systems for ship steering, guided missiles, master gun stabilizers, and coupling circuits to replace electron-tube cathode followers in computers."
- ↑ Gröner 1990, s. 67.
| Admiral Hipper • Blücher • Prinz Eugen • Seydlitz • Lützow |
| Edeltäjä: Nürnberg-luokka • Seuraaja: M-luokka |