Pottok
| Pottok | |
|---|---|
 Pottok-poni Pagoetan luonnonsuojelualueella |
|
| Tyyppi: | poni |
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: | Baskimaa |
| Rodun syntyaika: | esihistoriallinen |
| Kantakirja perustettu: | 1970 |
| Muita nimityksiä: | Pottoka, pottock |
| Esiintyminen ja käyttö | |
| Globaali esiintyminen: | vaarantunut |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | 115-147 cm |
| Paino: | 300-350 kg |
| Värit: | yleensä musta, ruunikko tai mustanruunikko; myös rautiaita ja lehmänkirjavia esiintyy; kimoa ei hyväksytä |
Pottok eli pottoka (baskiksi pottoka) on vaarantunut puolivilli ponirotu, joka on kotoisin Baskimaan Pyreneiltä Ranskan ja Espanjan rajan alueella. Sitä pidetään ikivanhana rotuna ja erityisen hyvin ankaraan vuoristoympäristöönsä sopeutuneena.
Pottok oli aiemmin yleinen rotu, mutta on nyt vaarantunut elinympäristönsä tuhoutumisen, koneellistumisen ja ristisiitoksen vuoksi. Rodun säilymiseksi on kuitenkin järjestetty toimintaa. Baskikansa pitää pottokia ikonisena.
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pottoka on baskinkielinen nimi tälle hevosrodulle sekä vuorien etelä- että pohjoispuolella. Ylänavarren murteessa potto ja pottoka tarkoittavat orivarsoja ja nuoria hevosia ylipäätään, kun taas lapurdin ja alanavarren murteissa pottoka tarkoittaa ponia.[1] Lopulta nimi yhdistyy pottolo-sanaan, joka tarkoittaa "tukevaa, pyöreää".[1]
Ranskankielisissä lähteissä kirjoitusmuoto pottok on vallitseva. Englanninkielisissä lähteissä tavataan sekä pottok- että pottoka-muotoa,[1][2] joskin termiä "baskiponi" (Basque Pony) esiintyy myös silloin tällöin.[3]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pottok-ponin alkuperästä on useita mielipiteitä. Tieteellisen yhteisön mukaan se on asunut seudulla vähintään tuhansien vuosien ajan.[3] Rodulla esiintyy geneettisen eristyneisyyden merkkejä ja se on perimältään lähinnä asturconinhevosta, losinonhevosta, galitsianponia ja landaisinhevosta.[3] Kokeet ovat paljastaneet huomattavia geneettisiä eroavaisuuksia Etelä- ja Pohjois-Baskimaan populaatioiden välillä, ja jotkut pitävätkin niitä erillisinä rotuina.[3]
Joidenkin mukaan pottokin juuret ovat alueen luolamaalauksissa esiintyvissä hevosissa, ja esittävät sen polveutuvan madeleinen kulttuurin hevosista ajalta 14 000-7000 eaa. Toiset tahot puolestaan liittävät rodun alkuperän hevosten muuttovirtaan alueelle pronssikaudella. Kumpaakaan teorioista ei kuitenkaan ole vielä vahvistettu.[4]
Baskimaan yliopiston perinnöllisyystieteiden, biologisen antropologian ja eläinfysiologian laitosten perinnöllisyystieteelliset tutkimukset Baskimaan neljän kotoperäisen hevosrodun tietyistä geenimarkkereista ovat selvittäneet rotujen suhdetta muihin hevosrotuihin. Mikrosatelliittikokeiden perusteella neljästä baskirodusta pottok ja baskienvuoristohevonen poikkeavat perimältään muista hevosroduista eniten. Burguetenhevonen ja jaca navarra (joita kasvatetaan nykyään lähinnä lihantuotantoon) eivät poikkea muista roduista niinkään.[5] Tämä pottokin ja baskienvuoristohevosen ero vaikuttaisi liittyvän siihen, että oriit astuvat enemmän muiden alueiden tammoja näissä puolivilleissä laumoissa.[5] Erään tunnetun snipin tutkimus paljasti, että tällainen ulkopuolinen vaihtelu on hyvin harvinaista puhdasrotuisissa pottok-poneissa.[5] Mitokondrio-DNA-testit paljastivat, että pottok-poneihin sekoittuu lähinnä baskienvuoristohevosta, eikä juurikaan muita rotuja.[5] Vaikkakin joitain muissa Euroopan hevosroduissa esiintyviä markkereita havaittiinkin, pottok kuitenkin poikkeaa perimältään selvästi muista Euroopan roduista.[5] Pottokilla havaittiin myös esiintyvän yhtä markkeria, jota oli aiemmin tavattu vain tietyistä brittiläisistä roduista.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun perinteinen elinalue ulottuu lännessä Biskajan maakunnan Enkarterrin alueeseen ja idässä Saint-Jean-le-Vieux'n alueelle.[4] Vuonna 1970 suoritetussa laskennassa Pyreneitten pohjoispuolelta laskettiin noin 3000 puhdasrotuista pottokia ja eteläpuolelta noin 2000, mikä oli huomattavasti vähemmän kuin aiemmissa laskennoissa historian aikana. Eläinmäärän lasku liittyi yleiseen hevosten käytön ja kasvatuksen vähenemiseen.[4] Kilpailu elintilasta lampaitten kanssa ja viime aikoina kaupallinen metsänkaato uhkaavat myös pottokin luontaista elinympäristöä.[4]
Rodun elinalueen perinteinen keskusta on Labourdin ja Navarren vuorilla noin 1500 metrin tasosta ylöspäin, missä maaperä on köyhää ja hapanta kalkkikivimuodostumin.[4]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pottok on keskimäärin 115-147 cm korkea ja painaa 300-350 kg. Pää on kookas ja kulmikas pienin korvin. Kaula on lyhyt, selkä pitkä, jalat lyhyet mutta sirot, kaviot pienet ja kestävät.[4]
Talviturkki, baskiksi borra, on yksi rodun tunnuspiirteistä ja voi kasvaa jopa 10 cm pitkäksi nuorilla yksilöillä.[4] Tyypillinen väritys on ruunikko ilman kuviointia, mutta nykyisin myös mustanruunikkoja ja mustia yksilöitä esiintyy laumoissa.[4] Ensimmäiset lehmänkirjavat pottokit tavattiin Biskajassa 1850-luvulla, ja väritys on sittemmin levinnyt Navarren ja Labourdin tienoille.[4] Rodun vuori- ja laaksolaumojen välillä on joitakin huomattavia eroja: vuoriponit ovat esimerkiksi yleensä pienempiä.[4]
Biskajan hallinto teetti vuosina 1996-1997 tutkimuksen noin 250 puolivillistä ja kesynä kasvatetusta Biskajan alueen pottok-ponista.[3] Laskennassa paljastui, että suuri osa Bisjakan puolivilleistä pottokeist elävät provinssin luoteiskolkassa Enkarterrissa.[3] Nämä puolivillit laumat kootaan kahdesti vuodessa: maaliskuussa ennen varsomisia ja lokakuussa sen jälkeen kun tammat ovat vieroittaneet varsansa.[3] Lasketuista Biskajan pottokeista olivat[3]:
- väritykseltään mustia tai mustavaltaisia (73% )ja ruunikoita (19%)
- säkäkorkeudeltaan 124-130 cm
- pitkä- ja sirojalkaisia mustin kavioin
- suuri- ja raskaspäisiä
- paksun talviturkin kasvattavia.
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolivillit pottok-ponit tapaavat olla arkoja ja elävät pienissä aluekohtaisissa 10-30 tamman laumoissa.[4] Ne osaavat ennakoida säätilan muutoksia ja suuntaavat kohti laaksoja ennen kehnoa säätä, ja takaisin rinteille korkeapaineen lähestyessä.[4] Syksyllä laumat hajoavat 5-10 yksilön pienryhmiin, jotka yhdistyvät laumaksi taas keväällä.[4]
Varsat varttuvat nopeasti. Tammavarsat ovat sukukypsiä kaksivuotiaina, tulevat tiineiksi yleensä kolmevuotiaina, ja saavat ensimmäisen varsansa nelivuotiaina. Oriit saavuttavat aikuisuuden nelivuotiaina.[4] Kuten muillakin hevosroduilla, varsat syntyvät keväällä tai alkukesällä yhdentoista kuukauden tiineyden jälkeen. Emät vieroittavat varsansa kuuden-seitsemän kuukauden iässä.[4]
Risteytys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puhdasrotuisten pottokien määrä on laskenut merkittävästi elintilan pienenemisen ja risteytyksien myötä. 1900-luvulla kirjavia pottok-poneja kasvatettiin erityisesti sirkuskäyttöön. Tukevampia poneja maatalouden tarpeisiin saatiin risteyttämällä rotua raskaiden työhevosten kanssa. Risteytysten tuloksena oli usein myös laaja kirjo värityksiä.
Rotua on ratsastuskerhojen ohjeita noudattaen risteytetty myös iberialaisten rotujen, arabianhevosen ja walesinponin kanssa. Näiden risteytysten seurauksena Pyreneitten pohjoispuolella lienee jäljellä enää noin 150 puhdasrotuista pottok-tammaa.
Kantakirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pottokille perustettiin vuonna 1970 kaksi kantakirjaa Pohjois-Baskimaassa. B-kantakirjaan hyväksytään hevoset, joiden suvusta vähintään 50 % on pottokia; puhdasverisille tarkoitettuun A-kantakirjaan hyväksyttään eläimet, jotka vastaavat rotumääritelmää:[6]
- vankkatekoinen ja älykäs hevonen
- lyhyet eteenpäin osoittavat korvat
- lyhyt kaula, harja on tuuhea säkään asti
- leveä rinta ja pitkä selkä
- lyhyt, laskeva lanne ja tuuhea häntä
- pienet kovat kaviot
- korkeus 115-147 cm
- väri on musta ruunikko, mustanruunikko tai rautias. Lehmänkirjavuus hyväksytään. Kimoutta ei hyväksytä.
Etelä-Baskimaassa vaatimukset ovat:
- A-tyyppi: puhdasrotuiset eläimet, joilla on alkuperäinen, musta tai ruunikko karvapeite, korkeus 130 cm tai alle
- B-tyyppi: puhdasrotuiset, joilla millainen karvapeite tahansa, korkeus 140 cm tai alle
- C-tyyppi: risteytykset, joissa on vähintään puolet pottokia, korkeus 140 cm tai alle
IKT Nekazal Ikerketa eta Teknologian (Maataloustutkimus ja -teknologia) kokoaman baskirotuja käsittelevän teoksen mukaan vuonna 1997 Baskimaassa oli 986 pottokia: Álavan alueella 40, Biskajan alueella 849 ja Gipuzkoan alueella 97.[7]
Sveitsin vuonna 2000 perustettu pottok-kantakirja on toistaiseksi ainoa rodun alkuperämaa Ranskan kantakirjan tunnustama ulkomainen kantakirja. Sveitsiläistä kantakirjaa pitää Swiss Pottok Society -yhdistys, joka on ollut Sveitsin poni- ja pienhevosyhdistyksen (SVPK) jäsen vuodesta 2004 lähtien.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Basque Country (2002), Yasna Maznik, Hachette UK. ISBN 1-84202-159-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Trask, L. Etymological Dictionary of Basque, internetjulkaisua varten toimittanut Max Wheeler (Sussexin yliopisto), 2008
- ↑ Morris, M. Euskara Ingelese Hiztegia Klaudio Harluxet Fundazioa: 1998 ISBN 84-89638-13-6
- ↑ a b c d e f g h Moro, P. & Intxausti de Casal, JI Estudio zoométrico en la raza poni vasco-pottoka Archivos de zootecnica Vol 47 Num 178-179, 1998
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Aizpuru, ML Pottoka: Liraina, librea, aintzinakoa Zientzia.net (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 9.4.2011
- ↑ a b c d e f Andonegi, G. Euskal Herriko zaldiak Zientzia.net (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 9.4.2011
- ↑ Association Nationale du Pottok, viitattu 19.11.2009
- ↑ Gómez, M. Razas Autóctonas Vascas IKT Nekazal Ikerketa eta Teknologia S.A.: 1997; [1] (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 21.11.2009
- ↑ SVPK, viitattu 9.4.2011
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ranskan kansallinen pottok-yhdistys (ranskaksi)
- Pottok.com (ranskaksi)
- Baskien pottok-liitto (englanniksi)