Postilinja-auto

Ruotsalainen Scania-Vabis-seka-auto postibussina vuodelta 1949.

Postilinja-autot ovat eri puolilla maailmaa toimineita tai yhä toimivia postilaitosten bussilinjoja, jotka kuljettavat sekä matkustajia että postia tarkoitukseen aiemmin käytettyjen hevosvetoisten postivaunujen tapaan. Ajoneuvojen kori on jaettu matkustamoon ja tavaratilaan tarpeen mukaan. Tavaratila oli aiemmin yleensä bussikorin takaosassa omana katettuna osastonaan tai lyhyenä avolavana (ns. seka-auto). Nykyisissä postiautoissa tavaratila on muiden modernien bussien tavoin yleensä matkustamon alla.

Suomessa postilinja-autot eli puhekielessä postiautot olivat Suomen Posti- ja lennätinlaitoksen linja-autoja, jotka kuljettivat matkustajia ja postirahtia vuodesta 1921 vuoteen 1999, jolloin toiminta myytiin Koiviston Auto Oy:lle. Vuosina 1991–1996 postiautotoiminta toimi tulosyksikkönä nimeltä Postilinjat kotipaikkanaan Rovaniemi. Vuonna 1996 se eriytettiin sitten omaksi yhtiökseen nimellä Gold Line Oy, jonka toiminnan Koiviston Auto osti vuonna 1999. Kaupan myötä Koiviston Autolle siirtyi koko Gold Line Oy:n toiminta ja 151 linja-autoa. Gold Line on yhä Koiviston Auto -konsernin tytäryhtiön Koskilinjojen aputoiminimenä kaukoliikennevuoroilla.

Suomen postiautojen historiaa

Postilinja-autoa kuvaava postimerkki vuodelta 1971.

Postilinja-autoliikenne aloitettiin ensimmäiseksi Rova­niemen ja Sodankylän välillä 1921. Ajoneuvona oli Benz Gaggenau -kuorma-auto, joka oli varustettu lavaa kiertävillä puupenkeillä ja sateelta suojaavalla kangaskatoksella eli ”sufletilla”. Samana vuonna linjaa päätettiin jatkaa Ivaloon. Joulukuussa 1921 aloitettiin postiautoliikenne Turun ja Mynämäen välillä ja seuraavana vuonna Oulun ja Taivalkosken välillä. Vuonna 1924 Suomessa oli 15 postiautolinjaa, joiden yhteispituus oli 1 798 kilometriä ja joita ajettiin 22 autolla. Postilinja-autoliikenne kasvoi vuoteen 1939 saakka, jolloin linjoja oli yli 60.

Postin autojen lisäksi myös yksityiset linja-autoyritykset kuljettivat 1920–1930-luvuilla postia omilla autoillaan, kunnes Posti- ja lennätinhallitus vaati nämäkin postireitit huolehdittavakseen. Päivittäinen postiliikenne ja valtion budjetista tuleva rahoitus antoi postiautoliikenteelle myös hyvän kilpailuaseman yksityisen bussiliikenteen rinnalla etenkin syrjäseutujen heikosti kannattavilla reiteillä.

Vilkkaimmillaan postilinja-autoliikenne oli vuonna 1971, jolloin Posti- ja lennätinlaitos liikennöi yli 420 oranssinvärisellä autolla kaikkiaan 222 linjaa eri puolilla Suomea. Siitä alkoi reittien nopea väheneminen, kun postinkuljetukset siirtyivät lajittelukeskusjärjestelmään siirtymisen myötä 1970-luvun mittaan rekka-autojen tehtäväksi. Vuonna 1991 Postin linja-auto­liikenne eriytettiin Postilinjat-nimiseksi tulos­yksiköksi, joka viisi vuotta myöhemmin muutettiin Gold Line -nimiseksi yhtiöksi, joka erikoistui pitkiin pikavuorolinjoihin sekä matkailuun liittyviin tilausajoihin. Gold Line Oy myytiin vuonna 1999 Koiviston Autolle.

Postin linja-autoliikenne kuului liikenneministeriön alaisuuteen, ja kaluston hankintaan myönnettiin varat valtion kunkin vuoden budjetista. Hankintamäärärahoihin liittyivät tiukat reunaehdot, joiden mukaan autojen alustojen tuli pääsääntöisesti olla kotimaisia ja korien valtion omistaman Ajokin valmistamia. Alustat hankittiin Sisun valmistajalta Oy Suomen Autoteollisuus Ab:lta ja 1970-luvun alkuun saakka Vanajan Autotehdas Oy:ltä. 1970-luvulta lähtien Postin kalustoon tuli myös Leyland- ja Volvo-linja-autoja.

Osa postilinja-autoliikennettä olivat autopostitoimistot, jotka oli muokattu postilinja-autoista. Postipankin palvelujen lisäksi autopostitoimistoista voitiin lähettää ja noutaa postia. Ensimmäinen autopostitoimisto aloitti toimintansa helmikuun alussa 1960 reitillä Turku–Mynämäki–Karjala–Turku. Enimmillään autopostitoimistoja oli Suomessa viisi. Korkeat ylläpitokustannukset estivät autopostitoimistojen laajemman käyttöönoton, ja viimeinen autopostitoimisto lakkautettiin keväällä 1984.

Postilinja-autot muissa maissa

Postibussit ovat erityisesti eurooppalainen ilmiö, mutta niitä toimii myös ainakin Ugandassa, Zimbabwessa ja Mosambikissa.

Britannia

Royal Mailin LDV Convoy -postibussi Bowmoressa vuonna 2008.

Britannian Royal Mail aloitti postilinja-autoliikenteen vuonna 1967 korvatakseen yksityisautoistumisen myötä väheneviä paikallisbussi- ja junalinjoja maaseudulla. Vuonna 2006 Royal Mail liikennöi pariasataa postibussilinjaa, monia vain kerran pari päivässä, mutta monet niistä olivat alueensa ainoita julkisen liikenteen palveluja. Eniten postibussiliikennettä on Yorkshiressä ja Skotlannin lounaisosissa. Keväällä 2009 Royal Mail kuitenkin lopetti monia Skotlannin syrjäseutujen reittejä kannattamattomina suuresta vastustuksesta huolimatta.

Itävalta

MAN-postibussi lähellä Salzburgia.

Itävallassa moottorikäyttöinen postibussitoiminta alkoi 1907 ja korvasi hevosvetoiset postivaunut. Kun Itävallan posti yksityistettiin vuosituhannen vaihteessa, postibussiliikenne myytiin kansalliselle rautatieyhtiö ÖBB:lle vuonna 2003. Se yhdistettiin rautatieyhtiön bussiyksikköön, joka tunnettiin lyhenteellä KÖB.

Nykyisin ÖBB-Postbus GmbH on Itävallan suurin bussiyhtiö, jolla on noin 4 000 työntekijää ja 2 100 bussia. Vuonna 2004 ÖBB-Postbus osti tšekkiläisen ČSAD Autobusy -yhtiön.

Ruotsi

Ruotsin postiautotoiminta tunnettiin nimellä Postens Diligenstrafik vuodesta 1923 vuoteen 1991, jolloin se fuusioitiin Swebus-yhtiöön. Nykyisin postibussitoimintaa hallinnoivat Ruotsin maakäräjäkunnat postilaitoksen puolesta. 1990-luvulta alkaneen kilpailun vapauttamisen myötä joitakin bussilinjoja ajavat yksityiset yhtiöt julkisen palveluvelvoitteen täyttämiseksi.

Saksa

Mercedes-Benz O 307 -postiauto Baijerin Grafenaussa.

Länsi-Saksassa Kraftpost-nimellä tunnettu postilinja-autoverkosto toimi vuoteen 1985 saakka, mutta vuonna 2013 postibussitoiminta aloitettiin uudelleen keskittyen pitkänmatkan linjoihin Saksan ja naapurimaidenkin suurkaupunkien välillä. Niitä liikennöi erillinen yhtiö Deutsche Post Mobility GmbH. Vastaavasti Itävallan ja Sveitsin postibussit liikennöivät myös Saksan puolelle.

Sveitsi

Postibussi Sveitsin Sankt Moritzissa.

Sveitsin postilinja-autot tunnetaan saksaksi nimellä Postauto, ranskaksi Car postal ja italiaksi Autopostale. Kun 1900-luvun lopulla paketti- ja henkilöliikenteen kuljetustarpeet eriytyivät niin maantie- kuin rautatieliikenteessä, Sveitsin postiautoliikenne eriytettiin postilaitoksen itsenäiseksi tytäryhtiöksi. Se liikennöi lähes 900 bussireittiä lähes 2 200 auton kalustolla ja kuljettaa yli 140 miljoonaa matkustajaa vuosittain.

Tšekki

Ensimmäiset postibussit Böömissä alkoivat kulkea Itävalta-Unkarin valtakaudella vuonna 1908. Ensimmäiset reitit kulkivat Pardubicesta Bohdanečiin (11 kilometrin matkaan kului runsas tunti) ja Holiceen. Vuonna 1914 postibussiliikenne Böömissä, Määrissä ja Slovakiassa käsitti jo 23 bussilinjaa, joita hoiti 33 postibussia ja 13 yksityisbussia.

Ensimmäisen maailmansodan aikana postibussitoiminta oli keskeytyneenä, mutta Tšekkoslovakian perustamisen jälkeen busseja oli vuonna 1926 käytössä 216 eri puolilla maata. Vuonna 1927 myös maan rautatieyhtiö ČSD alkoi liikennöidä junien lisäksi busseilla, kunnes postin ja rautateiden bussitoiminta yhdistettiin 1933.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Postilinja-auto Wikimedia Commonsissa

• Yle Elävä arkisto: Pohjanmaata postiauton ikkunasta 1970-luvulla
• Yle Elävä arkisto: Kiertomatka postiautolla Kainuussa ja Koillismaalla 1963

Kirjallisuutta

• Korkeakangas, Ahto-Kustaa: Kuljetus on kulttuuria – postilinja-autoliikennettä 70 vuotta. Rovaniemi, Helsinki: Postilinjat, Postimuseo, 1991. ISBN 951-47-4670-8