Pikikanukka
| Pikikanukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Cornales |
| Heimo: | Kanukkakasvit Cornaceae |
| Suku: | Kanukat Cornus |
| Laji: | sanguinea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cornus sanguinea |
|
| Katso myös | |
Pikikanukka eli mustamarjakanukka (Cornus sanguinea) on Euroopassa esiintyvä puuvartinen kanukkalaji, joka kasvaa enimmillään neljä metriä korkeaksi pensaaksi. Se on ulkonäöltään kuten idänkanukka (Cornus alba), mutta suurimmissa lehdissä on vain kolmesta viiteen paria suonia. Huiskilokukinto on viisi senttimetriä leveä ja koostuu pienistä nelilukuisista kukista, joissa on pihlajamainen tuoksu. Kukkien terälehdet ovat valkoisia, 4–7 millimetriä pitkiä. Hedelmä on punamusta tai sinimusta luumarja.[1][2]
Pikikanukka kasvaa Pohjoismaissa Etelä-Ruotsin ja -Norjan korkeudelle asti alkuperäiskasvina kalkkiperäisissä lehtometsissä. Pikikanukkaa käytetään koristepensaana. Suomessa sitä tavataan harvoin viljelykarkulaisena.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos, 656 s. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 422. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1