Perustus
Perustus on rakennusten ja rakennelmien maata vasten tuleva osa. Perustuksia on olemassa monenlaisia, lähinnä maapohjan kantavuuden perusteella.lähde?
Kaikilla paikalleen sijoitetuilla rakennuksilla ja rakennelmilla on perustus - lukuun ottamatta joitakin avokalliolle suoraan pulttaamalla kiinnitettyjä rakenteita, ellei pulttausta lasketa perustukseksi. Perustuksia on myös maanteillä (tiepenger), rautateillä (ratapenger) ja yleisesti kaikilla pinnoitetuilla maa-alueilla, muun muassa pysäköintialueilla.lähde?
Perustuksen ja sen yläpuolisen rakennuksen tai rakenteen rajan määrittely on jonkin verran tulkinnanvarainen. Perustusrakenteita ovat yleensä ainakin rakennuksen alimman alapohjan tason alapuoliset kantavat rakenteet, mutta muun muassa pientaloissa maanpinnan alapuolelle sijoitetun kellarin seinätkin on voitu kansankielessä lukea perustuksiin, erityisesti jos ne ovat kivirakenteiset ja rakennus esimerkiksi puurakenteinen.lähde?
Perustuksen tehtävät ja vaatimukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustus muodostaa rakennelmalle pohjan, jolle rakennelman paino kohdistuu. Perustuksen tulee kestää rakennelman aiheuttama rasitus. Perustuksen tulee olla riittävän laaja maata vasten kohdistuvalta osaltaan, jottei maa perustuksen alla petä. Koska perusta on rakennelman alla ja rakennelmaa ei yleensä pystytä poistamaan perustuksen päältä korjauksen ajaksi, sen korjaaminen on yleensä mahdotonta tai erittäin vaikeaa. Tämän vuoksi rakennelman perustus määrittää usein rakennelmalle maksimaalisen keston. Alueilla, joilla on pakkasia, routa aiheuttaa erityisiä vaatimuksia perustukselle.lähde?
Perustustyyppejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustuksia on olemassa monenlaisia, ja niistä sopivin valitaan lähinnä maapohjan kantavuuden perusteella.lähde?
Antura- ja sokkeliperustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antura- ja sokkeliperustuksessa on varsinaisen sokkelin alla antura, joka jakaa sokkelille tulevan kuorman laajemmalle alueelle, jolloin pohjapaine saadaan riittävän pieneksi. Anturat voidaan myös pienentää erillisiksi laatoiksi, joiden väliin asennetaan joko paikalla tehty tai elementtirakenteinen sokkelipalkki. Tätä tyyliä käytetään monissa hallirakennuksissa. Sokkeliin jätetään runsaasti tuuletusaukkoja, jotta maaperästä tuleva kosteus- ja radioaktiivinen radonkaasu eivät kulkeutuisi talon rakenteisiin. Tällainen tuulettuva alapohja eli rossipohja on lähes yhtä turvallinen kuin pilariperustus.lähde?
Paaluperustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikoimmilla mailla käytetään paaluperustusta, jossa maahan lyödään tai kaivetaan puu-, teräs- tai betonipaaluja. Ne joko ulottuvat pehmeän kerroksen alla olevaan kantavaan kerrokseen tai muodostavat maaperän kanssa riittävän kitkan kannattamaan perustuksille tulevaa kuormaa.lähde?
Pilariperustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pilariperustukset sopivat hyvin kesämökkeihin tai kevyisiin piharakennuksiin. Pilariharkon alle laitetaan yleensä routaeristys, mutta sitä ei tarvita, jos käytetään teräksisiä ruuvipaaluja, joiden kärki jää routarajan alapuolelle.[1]
Pilariperustus on turvallisin ratkaisu asumisterveyden kannalta, koska se tehokkain tapa tuulettaa pois maaperästä tuleva kosteus ja radonkaasu. Pilariperustus rakennetaan siten, että maakaivantoon tai -kuoppiin laitetaan pienet anturat tai betonilaatat ja niiden päälle maanpinnasta ylös kohoavat betoni-, harkko- tai muut vastaavat pilarit, joiden päälle rakennus tulee ilmaan maanpinnasta.lähde?
Reunavahvistetut laatat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun maaperä on hieman kantavampaa, käytetään usein ns. reunavahvistettua laattaa. Siinä pohjapaine (maaperään kohdistuva rasitus) jakaantuu koko laatan alueelle, ja reunat paksunnetaan ottamaan vastaan seinille tulevia kuormia sekä antamaan laatan reunalle riittävä korkeus. Reunavahvistettua laattaa voidaan käyttää myös kovemmilla maaperillä, kun ei haluta kaivaa kovin syvälle olemassa olevaan maaperään.lähde?
Valuperustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuperustuksia käytetään esimerkiksi pientaloissa. Paikallevalettavat betoniperustukset soveltuvat erityisesti kovalle tasamaalle.[2] Valutyöt aloitetaan, kun maarakentajan työ on valmis.[2] Aikaisemmin valuperustukset rakennettiin laudasta, mutta kun muotit otettiin käyttöön, perustukset saadaan valukuntoon noin päivässä.[1] Valut kovettuvat riittävään lujuuteen muutamassa päivässä, mutta yleensä perustus valetaan noin kolme viikkoa ennenkuin talopaketti saapuu.[2]
Perustuksia täydentävät rakenteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tärkeä osa perustuksia on myös sen routa- ja vesieristys. Perustukset joko ulotetaan ns. roudattomaan syvyyteen tai estetään pakkasen pääsy perustusten alle tarkoituksenmukaisella routaeristyksellä.lähde?
Perustukset varustetaan nykyisin salaojilla, jotka johtavat liiallisen märkyyden pois rakennuspohjasta.lähde?
Salaojien lisäksi perustuksiin tai perustusten ja niiden yläpuolisten rakenteiden väliin tarvitaan useimmiten ulkopuolinen vesieristys, jonka tehtävänä on estää maaperän kosteuden imeytyminen rakenteisiin ja siitä aiheutuvien kosteus-, home-, laho- ja muiden vaurioiden syntyminen.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sokkelisesonki alkoi – perustuksen teko kannattaa kilpailuttaa nyt Helsingin Sanomat. 15.6.2015. Viitattu 14.9.2021.
- ↑ a b c Valuperustus on suosituin pientalon perustamistapa Rakennusmaailma. 6.11.2020. Viitattu 14.9.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rakennusperinto.fi – Perustukset (Arkistoitu – Internet Archive)