Palsamointi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Runsaasti lähteetöntä

Jeremy Benthamin palsamoitu ruumis

Palsamointi eli balsamointi on menetelmä ihmisruumiin tilapäiseen suojaamiseen mädäntymistä vastaan. Monissa nykyajan kulttuureissa ruumiit palsamoidaan hautajaisissa näytteille asettamiseksi. Palsamoinnilla on pitkä historia ja monissa muissa kulttuureissa se on ollut suurempi uskonnollinen rituaali.

Palsamoinnin historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palsamointia on harjoitettu monissa kulttuureissa. Kenties tunnetuin ja merkittävin palsamointia harjoittanut vanhan ajan kulttuuri oli muinainen Egypti, jossa kehitettiin muumioimisen taito. Egyptiläiset uskoivat, että ruumiin muumioiminen auttoi sielua, joka palaisi asumaan säilöttyyn ruumiiseen.

Muita muumioimista harjoittaneita kulttuureita olivat muiden muassa inkat ja muut perulaiset kulttuurit, joiden asuttaman alueen ilmasto suosi muumioimista.

Euroopassa palsamoinnilla on ollut paljon hajanaisempia ilmentymiä. Sitä käytettiin aika ajoin, etenkin ristiretkien aikaan, kun ristiretkeläinen aatelinen halusi ruumiinsa säilöttävän kotona järjestettäviä hautajaisia varten. Ristiretkien jälkeen palsamointi palasi hitaasti takaisin käyttöön, kun renessanssin ihmisruumiin rakenteen tutkijat halusivat säilyttää mallikappaleensa.

Nykyaikaiset palsamointimenetelmät kehittyivät etenkin Yhdysvaltain sisällissodan aikana samasta syystä kuin ristiretkilläkin. Kaukana kotoa kaatuneiden perheet halusivat ruumiit kotiin hautajaisiin. Myös Abraham Lincolnin ruumis palsamoitiin hautausta varten ja tämä toi menetelmän mahdollisuudet suuremman yleisön tietoisuuteen.

Saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofman keksi 1867 formaldehydin, jonka säilövät ominaisuudet huomattiin pian. Formaldehydistä tuli palsamoinnin nykyaikaisen taidon peruspylväs.

1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella arsenikkia käytettiin usein palsamointinesteenä, mutta se on sittemmin korvattu tehokkaammilla ja myrkyttömämmillä kemikaaleilla. Ruumiissa oleva arsenikki saattoi liueta maahan ja päätyä lopulta pohjavesiin.

Menetelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo 400-luvulla eaa. Herodotos kuvaili palsamointia seuraavasti:

Ensiksi he poistavat rautaisella koukulla nenän kautta vainajan aivot. Tällä tavalla poistetaan vain osa vainajan aivoja. Loput poistetaan ruiskuttamalla sisään parfyymiliuosta. Sitten tehdään terävällä kivellä viilto nivusiin ja tyhjennetään vatsaontelo sisälmyksistä. Puhdistettuaan vatsaontelon ja pestyään sen palmuviinillä mestarit puhdistivat sen uudelleen jauhetuilla mausteilla. Lopuksi he täyttävät vatsan puhtaalla jauhetulla myrrhalla, kassialla sekä muilla parfyymeillä ja ompelevat kiinni.

Moderni menetelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Modernit palsamointi perustuu vuosisatojen aikana kertyneeseen tietoon ja kokemukseen. Käytössä on useampia tekniikoita.

Ennen palsamoinnin alkua ruumis pitää tunnistaa esimerkiksi ranne- tai jalkalappujen avulla, ja sille suoritetaan testejä, jotka todistavat ettei ihminen ole enää elossa. Kuolemasta todistavat muun muassa sumentuneet silmät, ihon lievä lila vivahde sekä kuolonkankeus. Vaikka ihmisten herääminen ruumishuoneella on hyvin pitkälle kauhutarinoiden ja urbaanien legendojen aihe, viimeinen tarkistus on silti tarpeellinen.

Seuraavaksi ruumis riisutaan ja sukuelinten päälle asetetaan kangas. Mahdollisista koruista tehdään inventaario ennen niiden poistoa. Kaiken tämän jälkeen ruumis pestään desinfioivalla nesteellä, Ihokarvat ajellaan ja hiukset kammataan. Palsamoija hieroo ja venyttää raajoja lievittääkseen kuolonkankeutta. Vainajan silmät suljetaan ja niiden päälle asetetaan myssy, joka pitää ne suljettuina ja oikeassa asennossa. Silmien kiinnipysyminen voidaan lisäksi varmistaa käyttämällä tavallista pikaliimaa. Suu voidaan sulkea ompelemalla tai pikaliimalla. Ilme asetetaan huolellisesti niin rauhalliseksi ja luonnolliseksi kun vain on mahdollista. Usein apuna tässä käytetään tuoretta valokuvaa.

Itse palsamoinnissa on neljä eri osaa:

  • Valtimollinen palsamointi sisältää palsamointinesteiden ruiskuttamista verisuoniin, yleensä kaulan oikealla puolella olevaan valtimoon. Veri poistetaan oikeanpuoleisesta kaulalaskimosta. Nesteen ruiskuttamisessa käytetään mekaanista pumppua ja palsamoija hieroo ruumista varmistaakseen nesteiden hyvän leviämisen. Jos vainajalla oli huono verenkierto, useampia ruiskutuskohtia käytetään.
  • Ruumiin sisälmysten palsamoinnissa nesteet imetään ensin ulos ja ne korvataan palsamointinesteillä. Tähän käytetään piikkiä ja imevää letkua. Palsamoija tekee pienen leikkauksen navan yläpuolelle ja rikkoo neulalla ontot elimet keräten sitten niiden sisällön letkulla. Formaldehydiä sisältäviä kemikaaleja ruiskutetaan elimiin ja leikkaushaava ommellaan kiinni tai suljetaan eräänlaisella napilla.
  • Neuloilla palsamointi ei ole aina tarpeellista. Siinä kemikaaleja lisätään aivan ihon alle.
  • Haavoihin ja muihin näkyviin vammoihin käytetään pintapalsamointia.

Useimmat hyvät palsamoinnit suoritetaan muutamassa tunnissa, mutta helpossa tapauksessa voi aikaa mennä vähemmän tai vastaavasti hankalassa tapauksessa voi kestää päiviä.

Palsamoinnin jälkeen ruumis pestään uudestaan, kuivataan ja puetaan. Tämän jälkeen vainaja meikataan elävämmän näköiseksi, jotta omaisille jäisi positiivisempi viimeinen muistikuva kuolleesta sukulaisestaan. Meikillä peitetään myös mahdollisia mustelmia tai muuten epänormaalin värisiä kohtia. Yhdysvalloissa ja Filippiineillä vauvan talkkia tai muita hajusteita käytetään antamaan ruumille miellyttävämpi tuoksu.

Palsamointi eri kulttuureissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Melkein kaikki kristinuskon pääsuunnat sallivat palsamoinnin, paitsi itäinen ortodoksisuus, joka sallii sen vain jos laki tai muu tarve sitä vaatii.
  • Buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa palsamointi hyväksytään.
  • Teoriassa hindulaisuus ei hyväksy palsamointia, mutta käytännössä hinduja on valmisteltu näytteille asettamista varten.
  • Bahá'íta ei palsamoida.
  • Zarathustralaisten perinteinen taivashautaus toimitetaan rakennuksissa, joita nimitetään Hiljaisuuden Torneiksi. Vainajan ruumis asetetaan tornin huipulle säiden ja petojen armoille, ja näin palsamointi käy perinteitä vastaan.
  • Islam kieltää palsamoinnin. Muslimit on haudattava 24 tunnin sisällä kuolemasta, jos vain mahdollista.
  • Perinteiset juutalaiset lait yleensä kieltävät palsamoinnin, ja hautaus tulee muslimien tapaan suorittaa mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin tietyissä tapauksissa palsamoinnin voi suorittaa jos ruumista on mahdotonta haudata heti, tai jos vainajalle on annettu oikeus tulla haudatuksi Israeliin.

Tunnettuja palsamoituja valtiomiehiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Mackey, Robert: North Korean television reports plan to embalm Kim's body 12.1.2012. Thelede.blogs.nytimes.com. Viitattu 5.10.2013.
  2. ↑ a b c d Five Embalmed World Leaders On Public Display Worldandshe. Arkistoitu 24.11.2018. Viitattu 23.11.2018.
  3. ↑ a b c Why Didn't They Embalm the Pope? Slate. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Perfectly preserved Popes in St Peter’s Eternally Rome. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)
  5. ↑ How Lincoln’s embrace of embalming birthed the American funeral industry The Conversation. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Venezuela Scraps Plans to Embalm Chávez Voices from Russia. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)
  7. ↑ a b Generalissimo to be buried in Taiwan Taipei Times. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Palsamointi&oldid=22700635”