Paavo Leppänen
| Paavo Leppänen | |
|---|---|
 Paavo Leppänen 1920-luvulla. |
|
| Kansanedustaja | |
|
4.4.1917–25.9.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Viipurin läntinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. tammikuuta 1876 Eno |
| Kuollut | 1. kesäkuuta 1945 (69 vuotta) Kuusankoski |
| Ammatti | päätoimittaja |
Paavo Leppänen (3. tammikuuta 1876 Eno – 1. kesäkuuta 1945 Kuusankoski) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918. Hän työskenteli muun muassa Eteenpäin, Työn ja Savon Työmiehen päätoimittajana.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Enon pitäjän Koussan kylässä syntyneen Paavo Leppäsen vanhemmat olivat torppari Paavo Paavonpoika Leppänen (1851-1917) ja Loviisa Leinonen (1853-1925). Isä työskenteli Pitkärannan kaivoksessa, jossa myös Leppänen aloitti työuransa kansakoulun jälkeen. 16-vuotiaana hän lähti Sortavalan käsityökouluun ja työskenteli muun muassa muurarina Pitkärannan lasitehtaalla ennen muuttoaan Helsinkiin vuonna 1896.[1][2][3]
Työväenliikkeessä ja kansanedustajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin työväenyhdistyksen muurareitten ammattiosastoon liityttyään Leppänen hankki sivistystä ahkeralla itseopiskelulla ja suoritti kansanopiston kurssin. Muuruutyönsä ohessa hän toimi Työmiehen avustajana. Leppänen oli Suomen Muurarien Liiton perustavan kokouksen varapuheenjohtaja ja suurlakon aikana hänet valittiin Helsingin suurlakkokomitean puheenjohtajaksi. Lakon jälkeen Leppänen työskenteli SDP:n puoluehallinnon varasihteerinä ja hän oli myös Tampereella pidetyn ensimmäisen yleisen torpparikokouksen sihteeri. Toukokuussa 1906 Leppänen aloitti Sosialistin toimittajana Turussa. Vuodesta 1908 hän työskenteli Kotkassa Eteenpäin-lehden päätoimittajana. Leppänen oli myös Kotkan työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Vuonna 1916 hän siirtyi Viipurissa ilmestyneen Työn toimitukseen. Leppänen valittiin kansanedustajaksi heinäkuun 1916 vaaleissa.[1][2][3][4][5]
Sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leppänen tunnettiin maltillisena sosialidemokraattina. SDP:n eduskuntaryhmän valmistellessa valtalakia hän kannatti perustuslaillista menettelytapaa ja valtiopäiväjärjestyksen noudattamista.[6] Sisällissodan aikana Leppänen oli Viipurissa Työn päätoimittajana, mutta ei varsinaisesti osallistunut punaisten toimintaan.[2] Viipurin valtauksen jälkeen sekä Viipurin että Leppäsen kotipaikan Säiniön suojeluskunnat antoivat todistuksen hänen luotettavuudestaan.[7] Toukokuun puolivälissä Leppänen lähti Helsinkiin osallistuakseen eduskunnan avausistuntoon, mutta hänet pidätettiin Kouvolassa. Leppänen vietiin pariksi viikoksi Viipurin poliisilaitoksen etsivän osaston suojiin, josta hänet kuulustelujen jälkeen siirrettiin Tammisaaren vankileirille ja lopulta heinäkuussa muiden vangittujen kansanedustajien tavoin Sörnäisten kuritushuoneeseen.[2] Leppäsen tilalle eduskuntaan nousi kokoomuksen Matti Mannonen.[1]
Vangittujen kansanedustajien puolesta eduskunnan puhemiehelle kirjelmöineen Väinö Tannerin mukaan Leppänen vastusti kapinaa ja lähti sodan syttyessä Viipuriin, koska ei halunnut ottaa vastaan kansanvaltuuskunnan tarjoamia tehtäviä. Hän tuomitsi lehdessään mahdollisuuksien mukaan aseellisen kapinan ja julkaisi muun muassa Karl Kautskyn antibolshevistisia artikkeleita.[7] Työssä oli myös punakaartin yleistä asevelvollisuutta vastustanut pääkirjoitus, jonka seurauksena koko painos takavarikoitiin.[2] Lokakuussa Leppänen sai valtiorikosoikeudelta kuolemantuomion valtio- ja maanpetoksesta. Hänen katsottiin osallistuneen kiihotukseen jo syksyllä 1917 allekirjoittaessaan sosialidemokraattien Me vaadimme -vaalijulistuksen ja myöhemmin kiihottaneen kapinaan Työssä julkaistuissa kirjoituksissa. Tammikuussa 1919 valtiorikosylioikeus alensi tuomion kymmenen vuoden kuritushuonerangaitukseksi valtiopetokseen yllyttämisestä. Leppänen armahdettiin seuraavana kesänä.[3][8]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapauduttuaan Leppänen työskenteli vuonna 1921 Kuopiossa Savon Työmiehen päätoimittajana. Kunnallisvirkamiehen kurssin suoritettuaan hän toimi Keuruun kunnankirjurina 1921-1923 sekä Kuusankosken huoltosihteerinä ja lastenvalvojana 1923-1939. Leppänen kuoli 69-vuotiaana kesäkuussa 1945.[1][3] Hänet on haudattu Kuusankoskelle.[9]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavo Leppäsen puoliso oli Impilahdessa syntynyt Maria Matintytär Luukkonen (s. 1876), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1903.[1] Pariskunta oli lapseton.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Paavo Leppänen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 3.5.2015.
- ↑ a b c d e f Valtiorikosylioikeuden akti 25067 – Leppänen, Paavo Paavonpoika (s. 20–33) Valtiorikosylioikeuden aktit. 26.11.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 1.10.2024.
- ↑ a b c d Paavo Leppänen 50-vuotias. Suomen Sosialidemokraatti, 2.1.1926, nro 1, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.10.2024.
- ↑ Kilpinen, Urho: Muurarit ammattiyhdistysliikkeessä : työ jatkuu. Suomen Muurarien Liiton toiminta vv. 1904–1971, s. 12–13. Pori: Satakunnan Yhteisvoima, 1980. ISBN 951-99252-4-4
- ↑ Suomen ensimmäinen yleinen torpparikokous Tampereella. Uusi Suometar, 11.4.1906, nro 84, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.10.2024.
- ↑ Ketola, Eino: Kansalliseen kansanvaltaan : Suomen itsenäisyys, sosialidemokraatit ja Venäjän vallankumous 1917, s. 197. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30672-8-9
- ↑ a b Sosialistiset kansanedustajat. Helsingin Sanomat, 30.6.1918, nro 98, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.10.2024.
- ↑ Kapinallisten kansanedustajain lopullinen tuomio. Uuden Suomen Iltalehti, 10.1.1919, nro 7, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.10.2024.
- ↑ Murarna har hållit kongress. Arbetarbladet, 15.6.1945, nro 68, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.10.2024. (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
