Osasto Roininen

Osasto Roininen oli Kemijärven Joutsijärven, Sallan Märkäjärven ja Kuolajärven suunnalla talvisodassa majuri Vilho Roinisen komennossa taistellut sotilasosasto. Se muodostettiin 5. joulukuuta liittämällä yhteen majuri Roinisen Erillinen pataljoona 17 ja avuksi tullut Erillinen pataljoona 25. 12. joulukuuta osastolle alistettiin vielä Erillinen pataljoona 26.^[1].

Osasto torjui neuvostoliittolaisen divisioonan ja kykeni vastahyökkäämään 14. tammikuuta 1940 mennessä Vuosamonselästä Märkäjärvelle, mihin rintama vakiintui. Myöhemmin rintamavastuun alueesta otti Svenska Frivilligkåren.

122. divisioonan hyökkäysvaihe

Neuvostoliiton 122. divisioonan ja 88. divisioonan tehtävä oli vallata kahdessa viikossa Rovaniemi ja jatkaa edelleen Tornioon, jotta suomalaisten maayhteys Ruotsiin voitaisiin katkaista. 122. divisioona ylitti Suomen rajan 30. marraskuuta 1939 Sallan Hanhivaarassa kello 12:15 ja hyökkäsi hyökkäsi 7. joulukuuta Sallan Kuolajärvellä.

Suomalainen pataljoona hävisi taistelun ja vetäytyi Sallan silloiseen kirkonkylään. 8. joulukuuta neuvostojoukot tunkeutuivat kirkonkylään ja saivat sen kokonaan vallattua seuraavana päivänä. Suomalaisten puolustus murtui Märkäjärvellä 12. joulukuuta ja puolustavat joukot vetäytyivät noin kymmenen kilometriä Salmivaaraan.

Osasto Roinisen torjuntavaihe ja eteneminen

18. joulukuuta suomalaiset torjuivat Joutsijärvellä 122. divisioonan päähyökkäyksen. Samana päivänä neuvostoliittolaisrykmentin selustaan päässyt jalkaväkirykmentti 40:n ensimmäinen pataljoona tuhosi Pelkosenniemen taistelussa neuvostorykmentin huoltokeskuksen ja kenttätykistöpatteriston tuliasemat. Sodankylää ja Kemijärveä vastaan suuntautunut uhka saatiin näin torjutuksi. 19. joulukuuta osasto Roininen lähtee vastahyökkäykseen Joutsijärven eteläpuolelta, venäläisdivisioonan sivustalta, saavuttaen menestystä. Seuraavana päivänä yksi neuvostoliittolaispataljoona tunkeutuu Mäntyvaarassa suomalaisselustaan, mutta tuhoutuu taisteluissa.

Neuvostoliiton 122. divisioonan pataljoona yllätti 20. joulukuuta reserviin siirretyn Erillinen pataljoona 17:n kaksi komppaniaa. Syntyy nelituntinen Mäntyvaaran taistelu, jossa suomalaiset menettivät 17 kaatunutta ja neuvostoliittolainen pataljoona 300 kaatunutta, ja neuvostoliittolaiset vetäytyivät.^[2]^[3] Suomalaisten sissitoiminta ja ankara sää aiheuttivat vaikeuksia huollolle, ja 10. tammikuuta 1940 122. divisioona aloitti vetäytymisensä Märkäjärvelle.

Ruotsalainen vapaaehtoinen laivueen vahvuinen lentorykmentti 19 aloitti 12. tammikuuta suomalaisten taistelun tukemisen Sallassa hyökkäämällä Märkäjärvellä. Kolme neuvostoliittolaista Polikarpov I-15 -hävittäjää tuhoutui maassa ja yksi ilmassa. Kaksi neljästä Suomeen lähetetystä ruotsalaisesta Hawker Hart I -hävittäjäpommittajasta törmäsi toisiinsa ilmassa ja tuhoutui. 122. divisioona oli vetäytynyt 14. tammikuuta mennessä Vuosamonselästä Märkäjärvelle.

Neljä suomalaispataljoonaa hyökkäsi 18. tammikuuta Märkäjärvelle, mutta ne eivät onnistuneet murtamaan 122. divisioonan puolustusta. Seuraavana päivänä suomalaiset ryhmittäytyvät puolustukseen. Taistelut saivat tämän myötä asemasotaluonnetta, koska suomalaiset eivät olleet riittävän taistelukykyisiä jatkaakseen hyökkäystään. Partiointi ja sissitoiminta jatkuivat.

Svenska Frivilligkåren liitettiin Suomen armeijaan 20. helmikuuta 1940 ja se otti 28. helmikuuta rintamavastuun Märkäjärvellä.