Orjakapina

Hermann Vogelin teos Spartacuksen kuolema vuodelta 1882. Spartacus oli kolmannen orjasodan johtaja.

Orjakapina tarkoittaa orjuudessa elävän kansanosan vapautuakseen aloittamaa kapinaa. Orjakapinoita on tapahtunut historiallisena aikana useita, minkä lisäksi niitä on myös jäänyt toteuttamatta suunnittelusta huolimatta.

Orjakapinoiden historiaa

Spartacus 73–71 eaa.

Rooman valtakuntaa ravisteli 73–71 eaa. entisen gladiaattorin ja orjan Spartacuksen tukijoineen aloittama kolmas orjasota. Huolimatta alkumenestyksestään orjat eivät onnistuneet yhdistymään tehokkaasti, eivätkä lopulta myöskään puolustautumaan Marcus Licinius Crassuksen legioonia vastaan. Spartacus itse sai surmansa taistelussa, ja orjia ristiinnaulittiin noin 6 000 valtatien varteen varoitukseksi mahdollisia tulevia kapinoita ehkäisemään.

Zanj-kapina 869–883

Abbasidikalifaatissa alkoi vuonna 869 zanj-kapinana tunnettu orjien kansannousu, kun itäisestä Afrikasta tuodut mustat orjat nousivat arabialaisen kapinapäällikön Ali ibn Muhammadin johdolla kapinaan valtakuntaa vastaan. Kapina laajeni lopulta käsittämään myös ei-afrikkalaisen väestön, kun siihen liittyi beduiineja ja maaorjuudessa elänyttä väestöä. Sillä oli myös oma laivastonsa ja mahdollisesti jopa 500 000 miestä riveissään. Abbasidivaltakunta tukahdutti kapinan egyptiläisten avustamana ja al-Muwaffaqin johdolla lopulta vuonna 883, mutta antoi osan kapinallisista pitää vapautensa vastineeksi siitä, että he siirtyivät kalifaatin armeijan palvelukseen. Tiedot zanj-kapinasta ovat pitkälti peräisin al-Tabarilta.

Meksiko 1570

Espanjan siirtomaa-alueella Veracruzissa nykyisen Meksikon alueella alkoi vuonna 1570 orjakapina, jota johti Afrikasta tuotu orja Gaspar Yanga. Paettuaan asutuksen piiristä Yanga perusti orjuudesta vapautuneine seuraajineen uuden siirtokuntansa, joka eli maanviljelyksellä ja ajoittaisilla ryöstöretkillä espanjalaisten alueelle. Espanjalaiset tuhosivat Yangan johtaman siirtokunnan vuonna 1609, mutta kaikkia tämän seuraajia ei saatu kiinni. Espanjalaisten ja kapinallisten välille neuvoteltiin lopulta sopimus, jossa orjat saivat pitää oman siirtokuntansa, kunhan se maksoi veroa Espanjan kruunulle.

New York 1712

New Yorkin kaupungin orjat kapinoivat 6. huhtikuuta 1712. Toisin kuin kolmentoista siirtokunnan eteläisillä alueilla, New Yorkissa orjat saivat vapaasti tavata toisten talouksien orjia. Kapinan johtajina olivat afrikkalaisperäiset orjat, jotka motivoivat seuraajiaan uskonkappaleillaan ja halusivat saada aikaan sodan kaupungin kristittyjä vastaan. Yhdeksän valkoista kuoli ja kuusi loukkaantui ennen kapinan päättymistä. Noin neljästäkymmenestä selvinneestä orjasta 21 surmattiin.

Sain John, Karibia 1733

Saint Johnin saarella Karibialla alkoi marraskuussa 1733 paikallisten nykyisen Ghanan alueelta tuotujen orjien johtama kapina siirtomaaisäntä Tanskaa vastaan. Kapinalliset tappoivat salakuljetetuilla aseilla useita tanskalaisia sotilaita, samalla kun heihin liittyi lisää saaren orjaväestöä. Kapinalliset hallitsivat lopulta lähes koko saarta, jonka maita he aikoivat viljellä ominaan. Ranskalaisten sotilaiden tulo saarelle toukokuussa 1734 teki kuitenkin kapinasta lopun.

Haitin vallankumous 1791

Haitin vallankumous oli orjakapina, jonka tuloksena oli mustien hallitsema valtio. Kapina alkoi vuonna 1791 Ranskan vallankumouksen inspiroimana, ja orjuus loppui Haitilla helmikuussa 1794. Entisestä orjasta Toussaint L’Ouverturesta tuli kuvernööri vuonna 1801. Napoleon Bonaparten joukot Charles Leclercin johdolla valloittivat saaren uudelleen vuonna 1802 ja vangitsivat L’Ouverturen. Ranskalaiset yrittivät palauttaa orjuuden uudelleen käyttöön, jolloin alkoi uusi kapina, jota johti Jean-Jacques Dessalines. Dessalines julisti Haitin itsenäiseksi valtioksi 1. tammikuuta 1804 ensimmäisenä mustien hallitsemana tasavaltana maailmassa.