Olli Jokinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1978 syntynyttä jääkiekkoilijaa. Vuonna 1990 syntyneestä jääkiekkoilijasta kertoo artikkeli Olli Jokinen.
Olli Jokinen
Henkilötiedot
Syntynyt5. joulukuuta 1978 (ikä 45)
Kuopio
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Päällikkö,[1] Kurpitsapää[2]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 191 cm
Paino 100 kg
Seura
Seura Timrå IK
Sarja SHL
Tehtävä päävalmentaja
Pelaajaura
Pääsarjaura 1996–2017
Seurat KalPa (SML)
HIFK (SML)
Los Angeles Kings (NHL)
Springfield Falcons (AHL)
New York Islanders (NHL)
Florida Panthers (NHL)
EHC Kloten (NLA)
Södertälje SK (SEL)
Phoenix Coyotes (NHL)
Calgary Flames (NHL)
New York Rangers (NHL)
Winnipeg Jets (NHL)
Nashville Predators (NHL)
Toronto Maple Leafs (NHL)
St. Louis Blues (NHL)
NHL-varaus 3. varaus, 1997
Los Angeles Kings
Valmennusura
Vuodet 2021–
Seurat Jukurit

Olli Veli Pekka Jokinen[3] (s. 5. joulukuuta 1978 Kuopio)[3] on suomalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen jääkiekkoilija. Jokinen oli pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Hän pelasi Pohjois-Amerikan NHL-liigassa 1231 runkosarjaottelua ja teki niissä 321 maalia ja sai 429 syöttöpistettä. Mittavan NHL-uransa ohella Jokinen pelasi myös Ruotsin Elitserienin Södertälje SK:ssa ja Sveitsin Nationalliga A:n EHC Klotenissa.

Jokisen ammattilaisura käynnistyi KalPasta kaudella 1995–1996. Hän siirtyi seuraavaksi kaudeksi HIFK:hon, jossa hänet palkittiin kauden päätteeksi parhaana tulokkaana. Seuraavalla kaudella Jokinen voitti HIFK:n kanssa Suomen mestaruuden.

Los Angeles Kings varasi Jokisen NHL:ään vuoden 1997 varaustilaisuudessa kolmannella varausvuorolla, ja hän siirtyi sinne kaudeksi 1998–1999, jolloin hän pelasi yhdeksän ottelua AHL:ssa ja 66 ottelua NHL:ssa. Kauden jälkeen Los Angeles vaihtoi hänet New York Islandersiin. Kesällä 2000 Jokinen teki vapaana pelaajana sopimuksen Florida Panthersiin. Floridassa hän pelasi vuoteen 2008, ja oli neljän kauden ajan seuransa kapteeni. Floridassa 567 ottelua pelannut Jokinen on seuran historian toiseksi paras pistemies ja paras maalintekijä 419 tehopisteellään ja 188 maalillaan. Floridasta Jokinen myytiin kesällä 2008 Arizonan Phoenix Coyotesiin. Arizonassa Jokinen viihtyi vain 57 ottelun verran ennen kuin Coyotes maaliskuussa vaihtoi hänet Calgary Flamesiin. Helmikuussa 2010 Flames vaihtoi Jokisen New York Rangersiin. Kaudet 2010–2012 hän edusti jälleen Flamesia ja kaudet 2012–2014 Winnipeg Jetsiä. Heinäkuussa 2014 Jokinen teki vapaana pelaajana sopimuksen Nashville Predatorsin kanssa. Jokisen peli Nashvillessä sujui heikosti. Hän teki 48 ottelussa kolme maalia ja sai kolme syöttöpistettä. Hänet vaihdettiin Toronto Maple Leafsiin 15. helmikuuta 2015. Pelaajasiirtojen takarajalla Jokinen myytiin vielä St. Louis Bluesiin. Hän lopetti pelaajauransa vuonna 2017.[4]

Suomen jääkiekkomaajoukkueessa Jokinen saavutti kaksi olympiapronssia ja yhden olympiahopean, toisen sijan vuoden 2004 maailmancupissa sekä kolme MM-pronssia ja -hopeaa. Jääkiekon nuorten maailmanmestaruuden Jokinen voitti vuonna 1998. Torinon talviolympialaisissa vuonna 2006 Jokinen oli Teemu Selänteen kanssa Suomen joukkueen paras maalintekijä kuudella maalillaan, ja vuoden 2014 maailmanmestaruuskilpailuissa hän oli Suomen joukkueen kapteeni.

Pelaajauransa jälkeen Jokinen on toiminut valmentajana. Hän aloitti toukokuussa 2021 päävalmentajana SM-liigajoukkue Mikkelin Jukureissa[5], jossa hän toimi kauteen 2023–2024 saakka. Huhtikuussa 2024 Jokinen siirtyi Ruotsin pääsarja SHL:ssä pelaavan Timrå IK:n päävalmentajaksi kaksivuotisella sopimuksella.[6]

Pelaajaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja urheilutausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokinen on kotoisin Kuopion Kelloniemestä ja hän aloitti kiekkoilun KalPan kaupunginosajoukkueessa nimeltään Männistön SaiPa. Joukkueen valmentajana toimi isä Matti. Hän oli ikäluokkansa parhaita koko junioriuransa ajan. Nuorempana Olli oli myös lahjakas jalka- ja lentopallossa.

Kiekkouran alkuvaihe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debyyttinsä miesten tasolla Olli Jokinen teki vain 16-vuotiaana KalPan paidassa kaudella 1995–1996. Samalla kaudella hän voitti A-nuorten SM-hopeaa ja oli joukkueen parhaimpia pelaajia. Kaudeksi 1996–1997 hän siirtyi Helsingin IFK:hon yhdessä veljensä Ville Jokisen kanssa. Olli Jokinen teki tuolla kaudella läpimurtonsa kansalliseen eliittiin, ja Curt Lindström valitsi hänet Suomessa keväällä 1997 pelattuihin jääkiekon MM-kilpailuihin. Olli Jokinen teki Helsingin IFK:lle jääkiekon Suomen mestaruuden kaudella 1997–1998 ratkaisseen voittomaalin rannelaukauksellaan ratkaisevan loppuottelun jatkoajalla.

Los Angeles Kings ja New York Islanders (1997–2000)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Los Angeles Kings varasi Jokisen kolmantena vuoden 1997 NHL:n varaustilaisuudessa. Hän pelasi ensimmäiset NHL-ottelunsa jo samana vuonna, kaudella 1997–1998, mutta palasi kahdeksan pelatun ottelun jälkeen SM-liigan HIFK:hon, jossa teki 30 ottelussa 39 pistettä. Kausi 1998–1999 oli hänen ensimmäinen täysi kautensa Pohjois-Amerikassa. Jokinen pelasi yhdeksän ottelua AHL-seura Springfield Falconsissa, mutta muuten pääasiassa Kingsin riveissä. 5. marraskuuta 1998 Jokinen saalisti uransa ensimmäisen pisteen, kun hän sai syöttömerkinnän ottelussa St. Louis Bluesia vastaan. Ensimmäisen maalinsa Jokinen teki viisi päivää myöhemmin Calgary Flamesia vastaan. Jokinen nimettiin marraskuun parhaaksi tulokkaaksi, kun hän teki kahdeksan pistettä 11 ottelussa. Kaikkiaan Jokinen pelasi 66 ottelua, joissa teki 21 pistettä.

Kauden jälkeen Los Angeles myi Jokisen Josh Greenin, Mathieu Bironin ja ensimmäisen kierroksen varausvuoron kanssa New York Islandersiin vaihdossa Žigmund Pálffyyn ja Bryan Smolinskiin.

Jokinen pelasi kauden 1999–2000 Islandersissa ja teki kauden aikana uransa ensimmäisen rangaistuslaukausmaalin NHL:ssä. Jokinen pelasi kauden aikana kaikki 82 ottelua, joissa teki edellisen kauden tapaan 21 pistettä. Kauden loputtua Islanders myi Jokisen edelleen Roberto Luongon kanssa Florida Panthersiin ja sai vaihdossa Mark Parrishin ja Oleg Kvašan.

Florida Panthers (2000–2008)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiseksi lupaukseksi nimetyn Jokisen ura lähti uuteen nousuun Florida Panthersissa. Vielä kausina 2001–2001 ja 2001–2002 Jokinen ei kuulunut valmentaja Terry Murrayn suunnitelmiin ja Jokisen tilastot jäivät melko heikoiksi. Jokinen pohti palaavansa jälleen Suomen.

Kausi 2002–2003 oli kuitenkin Jokisen läpimurtokausi. Panthersin päävalmentajaksi tuli Mike Keenan, joka lisäsi Jokisen roolia joukkueessa huomattavasti. Jokinen teki kauden aikana 36 maalia ja 65 pistettä ja pelasi uransa ensimmäisessä NHL:n tähdistöottelussa. Jokinen nimettiin Panthersin kapteeniksi ennen tulevaa kautta 2003–2004. Jokinen oli jälleen joukkueensa tehokkain hyökkääjä tehden 26 maalia ja 58 pistettä. Jokinen sai kaikista NHL:n hyökkääjistä toiseksi eniten jääaikaa kahdella kaudella ennen työsulkua.

NHL:n työsulkukaudella Jokinen pelasi monissa eurooppalaisissa seuroissa kuten EHC Klotenissa, Södertälje SK:ssa ja myös HIFK:ssa.

NHL-kaudella 2005–2006 Jokinen jatkoi Panthersin kapteenina ja pelasi erinomaisen kauden tehden 38 maalia ja syöttäen 51. Hän pelasi 500. pelinsä 19. marraskuuta 2005 ja teki ensimmäisen hattutemppunsa 25. marraskuuta Pittsburgh Penguinsia vastaan.

Kausi 2006–2007 lienee Jokisen uran parhaita. Hän teki 39 maalia, syötti 52 ja teki näin 91 pistettä. Tehotilasto on Jokisen tähän astisen uran paras 18. Seuraavalla kaudella hän putosi 34 maalin ja 71 pisteeseen. 10. helmikuuta 2008 Jokinen oli mukana onnettomuudessa, kun kesken ottelun Jokinen horjahti ja hänen luistimensa osui joukkuetoveri Richard Zedníkia kaulaan. Lääkäreiden nopea toiminta pelasti Zedníkin hengen. Kauden jälkeen Jokinen myytiin Phoenix Coyotesiin.

Jokisen jättäessä Panthersin hän oli seuran historian eniten maaleja, syöttöjä ja pisteitä tehnyt pelaaja.

Phoenix Coyotes, Calgary Flames ja New York Rangers (2008–2012)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokinen Calgary Flamesin riveissä.

Jokinen aloitti kauden 2008–2009 Phoenix Coyotesissa, päävalmentajanaan Wayne Gretzky. Marraskuussa 2008 loukkaantuminen jätti Jokisen ulos pelistä ensimmäistä kertaa sitten kauden 2002–2003, mikä katkaisi hänen 397 ottelun putkensa. Coyotes myi Jokisen Calgary Flamesiin maaliskuussa 2009.[7] Calgaryssa Jokinen pääsi sentteriksi maalinsylkijä Jarome Iginlan rinnalle. Jokinen teki ensimmäisissä kuudessa ottelussa kahdeksan maalia. Jokinen kärsi kauden aikana loukkaantumisista,lähde? mutta oli silti yksi parhaimpia suomalaispelaajia pisteiden valossa. Ensimmäistä kertaa 10-vuotisella NHL-urallaan ja 799 runkosarjaottelun jälkeen Jokinen pääsi pudotuspeleihin keväällä 2009. Pudotuspeleissä Jokinen pääsi melko hyvään vauhtiin, mutta Calgary putosi ensimmäisellä kierroksella. Kaiken kaikkiaan kausi tuotti 29 maalia ja 57 pistettä.

Kauden 2009–2010 Jokinen aloitti Calgary Flamesissa. Jokinen sai jatkaa pelaamista ykkösketjussa yhdessä Jarome Iginlan kanssa, mutta pelaajien yhteistyö ei tuntunut toimivan. Jokinen ansaitsi kauden aikana 5,5 miljoonaa dollaria, ja häntä kritisoitiin siitä, ettei hän pelannut palkkansa veroisesti. Jokinen pelasi kauden aikana myös maanmies Niklas Hagmanin kanssa. Flames myi Jokisen helmikuussa 2010 New York Rangersiin.[8]

Kevät Rangersissa ei tuonut paljon ilonaiheita. Jokinen sai kritiikkiä, kun hän epäonnistui Rangersin viimeisen pelin rangaistuslaukauskisan viimeisenä yrittäjänä, ja Rangers jäi niukasti pudotuspelien ulkopuolelle. Jokinen teki kauden aikana 50 pistettä.

Monien yllätykseksi vapaana pelaajana ollut Jokinen teki sopimuksen paluusta Calgary Flamesiin kaudeksi 2010–2011. Kaksivuotisen sopimuksen arvo oli kuusi miljoonaa dollaria. Jokinen sai joukkueesta puolustavamman roolin ja teki kauden aikana 54 pistettä. Hän sai kehut joukkueen valmentajalta Brent Sutterilta.

Edellisellä kaudella mainettaan eliittihyökkääjänä palautellut Jokinen pelasi henkilökohtaisesti melko menestyksekkään kauden 2011–2012. Jokinen aloitti kauden puolustavassa roolissa, mutta oli silti joukkueensa parhaita pistemiehiä läpi kauden. Hän pelasi NHL-uransa tuhannennen runkosarjaottelun 1. tammikuuta 2012. Kauden lopulla Jokinen palasi joukkueen ykkössentteriksi Iginlan ja Alex Tanguayn keskelle, mutta Flames ei edennyt pudotuspeleihin. Jokinen teki kauden aikana 23 maalia ja 61 pistettä.

Winnipeg Jets (2012–2014) ja viimeinen kausi (2014–2015)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokisen ja Calgaryn välinen sopimus päättyi vuoden 2012 heinäkuussa, jonka jälkeen NHL-seura Winnipeg Jets tiedotti solmineensa Jokisen kanssa kaksivuotisen, yhdeksän miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.[9][10] Hänestä tuli sopimuksensa myötä Jetsin parhaiten palkattu hyökkääjä,[11] ja Winnipegissä Jokinen valittiin myös seuransa toiseksi varakapteeniksi Mark Stuartin ohella hyökkääjä Andrew Laddin jatkaessa Jetsin kapteenina kauden 2011–2012 tapaisesti.[12]

Kauden 2012–2013 alkua viivästytti työsulku, minkä vuoksi NHL:n runkosarja käynnistyi vasta 19. tammikuuta 2013.[13] Runkosarja lyheni työsulun vuoksi 48 otteluun, joista Jokinen pelasi 45. Kausi oli hänelle tehopisteiden valossa vaisu, sillä hän teki 45 ottelussaan seitsemän maalia ja yhteensä 14 tehopistettä. Winnipeg oli yksi liigan heikoimmista seuroista, eikä se yltänyt pudotuspeleihin.

Kaudella 2013–2014 Jokinen nosti tasoaan roimasti. Hän pelasi täyden 82 ottelun runkosarjan ja saavutti tehopisteet 18 25=43.

Kauden 2013–2014 jälkeen Jokisen sopimus Winnipegin kanssa päättyi.[14] Heinäkuussa Jokisesta tuli vapaa pelaaja, ja hän päätyi tekemään sopimuksen Nashville Predatorsin kanssa kaudeksi 2014–2015.[15] Nashville tiedotti Jokisen sopimuksen olevan yksivuotinen ja yhteensä 2,5 miljoonan dollarin arvoinen.[15] Koska Nashvillesta tuli Jokisen NHL-uran kahdeksas seura,[16] hänestä tuli sopimuksen myötä suomalaisennätyksen hallussapitäjä eniten eri NHL-seuroja edustaneena suomalaisena jääkiekkoilijana.[17] Sopimuksen varmistuttua Nashvillen toimitusjohtaja David Poile kehui Jokisen omistautumista jääkiekolle ja sanoi, että hänen kokemuksensa on tärkeää seuran nuorille pelaajille.[18] Kausi Predatorsissa ei sujunut Jokisen osalta odotetusti. Hän teki 48 ottelussa tehot 3 3 ja joutui useissa helmikuun peleissä vilttiketjuun. 15. helmikuuta 2015 Jokinen vaihdettiin Toronto Maple Leafsiin osana neljän pelaajan kauppaa.[19]

Jo heti siirron jälkeen Jokinen sopi Toronton toimitusjohtajan kanssa että hänet kaupattaisiin edelleen johonkin Stanley Cupista realistisesti kilpailevaan joukkueeseen. Pelaajasiirtojen takarajalla Jokinen myytiin St. Louis Bluesiin.[20] Hän ehti pelata kuusi ottelua Toronton pelipaidassa.

Syksyllä 2015 Jokisen olkapää leikattiin, eikä hän pelannut kaudella 2015–2016 missään. Sen sijaan hän toimi juniorivalmentajana Floridassa. Joukkue oli NJPHL:n (National Junior Prospects Hockey League) North Broward Prep Eagles, jonka alle 16-vuotiaita pelaajia Jokinen valmensi apuvalmentajana.[21]

Florida Panthers solmi Jokisen kanssa päivän mittaisen pelaajasopimuksen maaliskuussa 2017, jolloin Jokinen päätti virallisesti uransa ja Florida Panthers järjesti hänelle jäähyväisseremonian.[22].

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 miehet
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 miehet
Pronssia Pronssia Sotši 2014 miehet
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1998 miehet
Hopeaa Hopeaa Norja 1999 miehet
Hopeaa Hopeaa Valko-Venäjä 2014 miehet
Pronssia Pronssia Venäjä 2000 miehet
Pronssia Pronssia Latvia 2006 miehet
Pronssia Pronssia Kanada 2008 miehet
Nuorten MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Suomi 1998 miehet
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa 2004 miehet

Kaudella 1997–1998 Jokinen oli nuorten maajoukkueen runkopelaaja sen voitettua maailmanmestaruuden kotikisoissa. Jokinen syötti finaalissa Niklas Hagmanin tekemän ratkaisumaalin.

Aikuisten tasolla Jokinen on edustanut Suomen jääkiekkomaajoukkuetta 11 kertaa MM-kisoissa, neljästi olympialaisissa ja kerran jääkiekon maailmancupissa. Jokinen oli suuressa roolissa vuoden 2004 maailmancupin hopeaa saavuttaneessa Leijona-joukkueessa. Vuonna 2006 hän oli voittamassa sekä olympiahopeaa että MM-pronssia.

Vancouverin talviolympialaisissa 2010 Jokinen teki Suomen joukkueen ensimmäisen maalin Leijonien ensimmäisessä ottelussa Valko-Venäjää vastaan, kun Suomi voitti ottelun 5–1. Jokinen aloitti olympiaturnauksen Suomen kakkosketjussa, mutta myöhemmin päävalmentaja Jukka Jalonen siirsi hänet kolmosketjuun. Suomen selvitettyä tiensä turnauksen pronssiotteluun Jokinen pelasi nelosketjussa. Jokinen ei täysin sopeutunut Jalosen pelityyliin ja tympääntyi kohtelustaan, ja on myöhemmin kertonut päättäneensä tuolloin maajoukkueuran päätöksestä. Pronssiottelussa Slovakiaa vastaan Suomi oli 3–2-tappiolla ennen viimeistä erää, mutta kolmannessa erässä Jokinen ratkaisi ottelun Suomelle. Hän viimeisteli ketjukavereidensa Jarkko Ruudun ja Ville Peltosen esityöstä 3–3-maalin ja iski onnistuneen yksilösuorituksen päätteeksi kiekon Jaroslav Halakin jalkojen välistä 4–3-voittomaalin. Näin Suomi juhli olympiapronssia ja kokenut Jokinen toista olympiamitaliaan. Ottelun jälkeen Jokinen ilmoitti lopettavansa maajoukkueuransa.

Jalosen luovuttua Suomen maajoukkueen päävalmentajan tehtävästä keväällä 2013 Jokinen ilmoitti uudelle päävalmentajalle Erkka Westerlundille olevansa maajoukkueen käytettävissä vuoden 2014 olympiakisoissa ja hänet valittiinkin Sotšin olympiajoukkueeseen. Jokisen edustama Suomi saavutti turnauksessa pronssia.

Valmennusura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokinen aloitti toukokuussa 2021 SM-liigassa pelaavan Mikkelin Jukureiden päävalmentajana 2 1 -vuotisella sopimuksella.[23] Lokakuussa 2022 Jukurit käytti Jokisen sopimuksessa olleen yhden kauden option, minkä johdosta hän jatkaa seuran päävalmentajana myös kaudella 2023-24.[24]

Päävalmentajan tehtävä Jukureissa on Jokiselle ensimmäinen valmentajan tehtävä pääsarjatasolla. Vuonna 2021 viisi eri liigaseuraa oli kiinnostunut palkkaamaan hänet päävalmentajakseen, mutta valinta kohdistui lopulta Jukureihin. SM-liigan lisäksi Jokiselle oli tarjolla myös valmentajan tehtäviä NHL- ja KHL-sarjoissa, mutta nuo vaihtoehdot kariutuivat.[25][26]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä kaudella 2008–2009 Jokinen oli 799 ottelullaan aktiivipelaajista eniten runkosarjaotteluita pelannut pelaaja, joka ei ollut koskaan pelannut NHL:n playoff-peleissä.[27][28] Keväällä 2009 hän pelasi Calgary Flamesin joukkueessa kuusi NHL:n playoff-ottelua.

Helmikuussa 2008 kaatuvan Jokisen luistimen terä osui joukkuetoveri Richard Zednikin kaulaan. Zednikin kaulavaltimo viiltyi auki, mutta huoltajat saivat nopealla toiminnallaan pelastettua hänen henkensä.[29]

Jokiselle myönnettiin kesällä 2007 vapautus asevelvollisuudesta terveydellisistä syistä, kuten hän itse ilmoitti.[30]

Jokinen aloitti C More -kanavan tv-kommentaattorina vuoden 2018 jääkiekon MM-kisoissa.[31]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokinen avioitui Katerina Jokisen (o.s. Hatzivasiliou) kanssa vuonna 2001 ja heillä on kolme tytärtä, josta vanhin Alexandra (s. 2000) on syntynyt Suomessa ja kaksi nuorempaa (s. 2004 ja 2011) Floridassa. Vaimo Katerinan isä on kreikkalainen.[32][33][34] Jokisen veli Ville Jokinen on entinen jääkiekkoilija, joka edusti SM-liigassa HIFK:ta ja KalPaa. Myös veljesten isä Matti Jokinen pelasi jääkiekkoa I-divisioonan Jukureissa kaudella 1975–1976.[35]

Saavutuksia ja palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • NHL-varaus: Los Angeles Kings, 1. kierros numerolla 3
  • Florida Panthersin kapteeni 2004–2008
  • NHL:n ennätys: Pelannut 799 runkosarjaottelua ennen ensimmäistä pudotuspeliottelua[36]
  • NHL:n tähdistöottelussa vuonna 2003
  • Eniten jatkoaikamaaleja tehnyt suomalainen, 13[37]

SM-liiga

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jari Kurri -palkinto (pudotuspelien paras pelaaja) 1998
  • Paras /–: 1997–1998
  • SM-kultaa: 1997–1998
  • Vuoden tulokas 1996–1997
  • Kuukauden pelaaja: joulukuu 1997 ja helmikuu 2005

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Olympiahopeaa 2006
  • Olympiapronssia 2010 ja 2014
  • Olympialaisten paras maalintekijä 2006 (jaettu Teemu Selänteen kanssa)
  • MM-pronssia: 2000, 2006 ja 2008
  • MM-hopeaa: 1998, 1999 ja 2014
  • Maailmancupin hopeaa 2004

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1995–1996 KalPa SML 15 1 1 2 2 – – – – –
1996–1997 HIFK SML 50 14 27 41 88 – – – – – JMM 6 5 0 5 12
MM 8 4 2 6 6
1997–1998 Los Angeles Kings NHL 8 0 0 0 6 – – – – – JMM 7 4 6 10 6
1997–1998 HIFK SML 30 11 28 39 32 9 7 2 9 2 Kanada-malja MM 10 0 1 1 6
1998–1999 Los Angeles Kings NHL 66 9 12 21 44 – – – – – MM 10 3 1 4 14
1998–1999 Springfield Falcons AHL 9 3 6 9 6 – – – – –
1999–2000 New York Islanders NHL 82 11 10 21 80 – – – – – MM 9 1 3 4 6
2000–2001 Florida Panthers NHL 78 6 10 16 106 – – – – –
2001–2002 Florida Panthers NHL 80 9 20 29 98 – – – – – OK 4 2 1 3 0
MM 9 1 1 2 4
2002–2003 Florida Panthers NHL 81 36 29 65 79 – – – – – MM 7 1 2 3 8
2003–2004 Florida Panthers NHL 82 26 32 58 81 – – – – – MM 7 5 3 8 6
2004–2005 EHC Kloten NLA 8 6 1 7 14 – – – – – MC 6 2 1 3 6
2004–2005 Södertälje SK SEL 23 13 9 22 52 – – – – – MM 7 1 4 5 2
2004–2005 HIFK SML 14 9 8 17 10 5 2 0 2 24
2005–2006 Florida Panthers NHL 82 38 51 89 88 – – – – – OK 8 6 2 8 2
MM 5 2 1 3 27
2006–2007 Florida Panthers NHL 82 39 52 91 78 – – – – –
2007–2008 Florida Panthers NHL 82 34 37 71 67 – – – – – MM 8 1 4 5 29
2008–2009 Phoenix Coyotes NHL 57 21 21 42 49 – – – – –
Calgary Flames NHL 19 8 7 15 18 6 2 3 5 4
2009–2010 Calgary Flames NHL 56 11 24 35 53 – – – – – OK 6 3 1 4 2
New York Rangers NHL 26 4 11 15 22 – – – – –
2010–2011 Calgary Flames NHL 79 17 37 54 44 – – – – –
2011–2012 Calgary Flames NHL 82 23 38 61 54 – – – – –
2012–2013 Winnipeg Jets NHL 45 7 7 14 14 – – – – –
2013–2014 Winnipeg Jets NHL 82 18 25 43 62 – – – – – OK 6 2 2 4
MM 10 2 3 5 4
2014–2015 Nashville Predators NHL 48 3 3 6 26 – – – – –
Toronto Maple Leafs NHL 6 0 1 1 0 – – – – –
St. Louis Blues NHL 8 1 2 3 0 – – – – –
NHL yhteensä 1231 321 429 750 1071 6 2 3 5 4
SM-liiga yhteensä 109 35 64 99 132 14 9 2 11 26 aikuisten arvokisat 109 32 29 61 91

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tuominen, Pasi: NHL:n topit ja flopit: Vain yksi ylitse Päällikön mtv3.fi. 13.2.2012. MTV MEDIA. Viitattu 23.2.2012.
  2. ↑ Malkavaara, Lauri: Kurpitsapää ja Jeesus-lapsi HS.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.5.2013.
  3. ↑ a b Olli Jokinen (NHL) Net Worth TheRichest. Viitattu 14.5.2014. (englanniksi)
  4. ↑ | http://www.mtv.fi/sport/jaakiekko/nhl/artikkeli/olli-jokinen-lopettaa-virallisesti-nhl-uransa/6334518 (Arkistoitu – Internet Archive) | Viitattu 7.3.2017 |
  5. ↑ Viisi seuraa halusi Olli Jokisen valmentajakseen – NHL-legenda paljastaa, miksi valitsi todella yllättäen Mikkelin www.iltalehti.fi. Viitattu 15.2.2021.
  6. ↑ Nyt se on varmaa: Olli Jokinen siirtyy Ruotsiin www.iltalehti.fi. Viitattu 14.4.2024.
  7. ↑ Olli Jokinen Calgaryyn – Nokelainen Anaheimiin 4.3.2009. MTV3. Viitattu 4.3.2009.
  8. ↑ Hagmanin ja Jokisen yhteistyö jäi lyhyeksi – Jokisen siirto varmistui 2.2.2010. Yleisradio. Viitattu 2.2.2010.
  9. ↑ Jets agree to terms with Olli Jokinen 2.7.2012. Winnipeg Jetsin verkkosivusto. Viitattu 3.7.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Olli Jokinen Winnipegiin Jatkoaika.com. 3.7.2012. Viitattu 26.8.2022.
  11. ↑ Huippusopimuksen tehnyt Jokinen: "Minua pidettiin menetettynä tapauksena" 5.7.2012. Iltalehti. Viitattu 21.1.2013.
  12. ↑ Olli Jokinen Winnipegin kapteenistoon 21.1.2012. MTV3. Viitattu 21.1.2013.
  13. ↑ Nyt se NHL alkaa! Selänne ja Granlund heti kehissä – tässä ensi yön ottelut 19.1.2013. Iltalehti. Viitattu 21.1.2013.
  14. ↑ Hirvonen, Ville: Nämä pelaajat ovat vielä vapaina NHL:ssä – miten käy suomalaisten? 2.7.2014. MTV. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 3.7.2014.
  15. ↑ a b Predators Sign Olli Jokinen to One-Year Deal 2.7.2014. Nashville Predators. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
  16. ↑ Olli Jokinen siirtyy uran kahdeksanteen NHL-seuraan 2.7.2014. MTV. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 3.7.2014.
  17. ↑ Kunnas, Kasperi: Jokisella jo Suomen ennätys – vain 20 NHL-pelaajaa edellä 3.7.2014. MTV. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 3.7.2014.
  18. ↑ Kunnas, Kasperi: Nashvillen GM: “Jokisen tilastot puhuvat puolestaan“ 3.7.2014. MTV. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 3.7.2014.
  19. ↑ Hiitelä, Juha: NHL:ssä yllätyskauppa – Olli Jokinen Torontoon! 15.2.2015. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 15.2.2015. Viitattu 15.2.2015.
  20. ↑ Olli Jokinen innoissaan – vertasi unelmasiirtoa lottovoittoon YLE. Viitattu 3.3.2015.
  21. ↑ Olli Jokinen ryhtyi valmentajaksi 11.2.2016. Iltalehti. Viitattu 12.2.2016.
  22. ↑ http://www.mtv.fi/sport/jaakiekko/nhl/artikkeli/olli-jokinen-lopettaa-virallisesti-nhl-uransa/6334518 (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Olli Jokisesta Jukurien liigajoukkueen seuraava päävalmentaja
  24. ↑ SM-liigan valmentajamarkkinat käyvät kuumina – Olli Jokisen ensi kauden osoite selvillä
  25. ↑ IL: Viisi seuraa halusi Olli Jokisen valmentajakseen – tästä syystä hän valitsi Mikkelin Jukurit
  26. ↑ Olli Jokisella oli jo sopimus KHL:n päävalmentajan paikasta – sitten tuli tieto seurapomon murhaepäilystä
  27. ↑ Näyttöjä, kiitos!
  28. ↑ Flames' Jokinen looking forward to playoffs
  29. ↑ Olli Jokisen luistin viilsi joukkuekaverin kaulan - katso video
  30. ↑ VAPAUTUS
  31. ↑ Jääkiekon MM-kommentaattorina aloittava Olli Jokinen laukoo suorat sanat: Pelaaja ei ole mitään velkaa kenellekään Ilta-Sanomat. 2.5.2018. Viitattu 2.5.2018.
  32. ↑ Katerina Jokinen kertoo jääkiekkovaimon arjesta: Epätietoisuutta ja muuttamista
  33. ↑ Katerina-vaimo avautuu miehensä Olli Jokisen alkoholiongelmasta Me Naisille: ”Kostin ja lähdin viikoksi pois kotoa” www.iltalehti.fi. Viitattu 6.11.2020.
  34. ↑ Katerina Jokinen kertoo jääkiekkovaimon arjesta: Epätietoisuutta ja muuttamista www.iltalehti.fi. Viitattu 6.11.2020.
  35. ↑ Jukurit vahvisti Olli Jokisen sopimuksen – ”Päällikkö” SM-liigaan valmentajaksi: ”Osa suvustamme asuu edelleen siellä” Ilta-Sanomat. 15.2.2021. Viitattu 17.2.2021.
  36. ↑ Guy Charron tietää, miltä Olli Jokisesta tuntuu Urheiluviikko. Arkistoitu 24.7.2011. Viitattu 2.2.2010.
  37. ↑ NHL Stats NHL.com. Viitattu 1.1.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Lasse Kukkonen 		Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa
2013 		Seuraaja:
Jussi Jokinen
Edeltäjä:
Jani Hurme 		Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittaja
1997 		Seuraaja:
Pasi Puistola
Edeltäjä:
Otakar Janecký 		Jari Kurri -palkinnon voittaja
1998 		Seuraaja:
Miikka Kiprusoff
Edeltäjä:
Kimmo Timonen 		Matti Keinonen -palkinnon voittaja
1998 		Seuraaja:
Brian Rafalski
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olli_Jokinen&oldid=22708430”