Oleh Protasov
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Oleh Valerijovytš Protasov | |
| Syntymäaika | 4. helmikuuta 1964 | |
| Syntymäpaikka | Dnipropetrovsk, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto | |
| Seura | ||
| Seura | – | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1981–1987 1988–1990 1990–1994 1994–1995 1996–1998 1998–1999 1999–2000 |
 FK Dnipro FK Dynamo Kiova Olympiakos FC Gamba Osaka Veria FC Proodeftiki FC Panelefsiniakos FC
|
145 (95) 71 (30) 83 (48) 55 (24) 62 (11) 28 (5) 2 (1) |
| Maajoukkue | ||
| 1984–1991 1994 |
Neuvostoliitto Ukraina
|
68 (29) 1 (0) |
| Valmennusura | ||
| 2003–2004 2005 2005–2008 2008 2009 2010–2011 2012 2012–2013 2014–2015 |
Olympiakos FC FC Steaua Bukarest FK Dnipro FK Kuban Krasnodar Iraklis FC FK Rostov FK Astana FK Dinamo Minsk FC Astra Giurgiu
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Oleh Protasov (ukr. Олег Валерійович Протасов, s. 4. helmikuuta 1964) on ukrainalainen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkääjä.
Ura pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Protasov aloitti uransa FK Dnipro Dnipropetrovskin juniorina vain 8-vuotiaana. Hän kävi läpi seuran juniorimyllyn ja nousi 1981 seuran edustusmiehistöön. Hän edusti seuraa sen menestyksekkäinä vuosina ja voitti Neuvostoliiton mestaruuden 1983 ja Neuvostoliiton Federaatio-cupin 1986.
Kauden 1987 jälkeen Protasov siirtyi mahtiseura FK Dynamo Kiovaan, jossa pelasi kolme kautta. Hän voitti 1990 uransa toisen Neuvostoliiton mestaruuden. Neuvostoliiton romahtamisen myötä Protasov siirtyi 1990 pelaamaan Kreikkaan, jossa edusti ensin Olympiakosta. Protasov sopeutui hyvin Kreikan liigaan ja hän paukutti Olympiakosissa neljän vuoden aikana 48 maalia ja voitti kaudella 1991–1992 Kreikan cupin.
Kesällä 1994 Protasov jätti Olympiakosin ja siirtyi japanilaisen Gamba Osakan paitaan. Hän palasi Eurooppaan kauden 1995 jälkeen ja pelasi pienemmissä kreikkalaisseuroissa, kunnes lopetti uransa vuonna 2000.
Maajoukkuetasolla Protasov oli Neuvostoliiton kantavia voimia 1980-luvulla. Hän pelasi maajoukkueessa 68 ottelua ja teki niissä 29 maalia. Hän on kaikkien aikojen toiseksi paras neuvostomaalintekijä 42 osumaa viimeistelleen Oleh Bloh’inin jälkeen. Hän edusti Neuvostoliittoa MM-kisoissa 1982 ja 1986 sekä EM-kisoissa 1988.
Pelaajauransa aikana Protasov voitti Neuvostoliiton liigan maalikuninkuuden kolmesti ja vuonna 1987 hänet valittiin vuoden pelaajaksi.
Meriitit pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Neuvostoliiton mestaruus: 1983, 1990
- Neuvostoliiton cup: 1990
- Neuvostoliiton Federaatio-cup: 1986
- EM-hopeaa: 1988
- Kreikan cup: 1992
- Neuvostoliiton liigan maalikuningas (3): 1985, 1987, 1990
- Neuvostoliiton vuoden pelaaja: 1987
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmennusuransa Protasov aloitti Kreikassa, kun hänet nostettiin helmikuussa 2003 Olympiakosin päävalmentajaksi. Hän johdatti seuran kauden päätteeksi Kreikan mestariksi ja jatkoi tehtävässään kunnes sai potkut maaliskuussa 2004.
Heinäkuussa 2005 Protasovista tuli romanialaisen FC Steaua Bukarestin päävalmentaja. Hän luotsasi seuraa menestyksekkäästi UEFA Cupissa kunnes jätti joukkueen yllättäen joulukuussa 2005. Pian lähtönsä jälkeen Protasov palasi kasvattajaseuraansa FK Dnipro Dnipropetrovskiin päävalmentajaksi. [1] Protasovin johdolla Dnipro nousi Ukrainan liigan kärkikahinoihin ja sijoittui parhaimmillaan neljänneksi kausilla 2006/07 ja 2007/08. Elokuussa 2008 seura erotti Protasovin Dnipron pudottua UEFA Cupissa sveitsiläiselle AC Bellinzonalle. [2]
Lokakuussa 2008 Protasov jatkoi valmennusuraansa venäläisseura FK Kuban Krasnodarissa. Hänen johdollaan seura varmisti nousun Venäjän liigaan. Talousvaikeuksien vuoksi Kuban kuitenkin purki Protasovin sopimuksen jo marraskuussa. [3]
Kesällä 2009 Protasov palasi valmentajaksi Kreikkaan siirtyen Iraklisin päävalmentajaksi. [4] Kausi alkoi kuitenkin Iraklisilta kehnosti ja putoaminen Kreikan cupista maksoi ukrainalaisvalmentajalle työpaikan lokakuussa 2009. [5]
Joulukuussa 2009 Protasov allekirjoitti sopimuksen venäläisseura FK Rostovin kanssa. [6] Debyyttikausi toi Protasoville ja Rostoville liigassa yhdeksännen sijan. Protasov jätti joukkueen toukokuussa 2011. [7]
Marraskuussa 2011 Protasovista tuli kazakstanilaisen FK Astanan päävalmentaja. Hän sai potkut seurasta huhtikuussa 2012. [8]
Heinäkuussa 2012 Protasov siirtyi FK Dinamo Minskin päävalmentajaksi. [9] Protasov luotsasi seuran kauden 2012 päätteeksi liigassa kolmanneksi ja Valko-Venäjän cupin finaaliin. Hän erosi tehtävästään kesäkuussa 2013. [10]
Lokakuussa 2013 Protasovista tuli romanialaisen FC Astra Giurgiun päävalmentaja. [11] Pesti päättyi heikkojen tulosten vuoksi potkuihin jo maaliskuussa 2015. [12]
Syyskuussa 2015 Protasov teki kolmivuotisen sopimuksen kreikkalaisseura Aris FC:n kanssa, mutta joukkue joutui talousvaikeuksien vuoksi lakkauttamaan ammattilaistoiminnan eikä Protasov koskaan aloittanut tehtävässään. [13]
Meriitit valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kreikan mestaruus: 2003
- Romanian vuoden valmentaja: 2005
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Protasov promises to revive Dnipro
- ↑ Protasov carries the can at Dnipro
- ↑ Олег Протасов: "Все вопросы с "Кубанью" уладим без шума"
- ↑ Protasov close to managing Iraklis (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Iraklis sack coach Protasov (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Oleg Protasov led Rostov[vanhentunut linkki]
- ↑ Coach Protasov leaves Rostov[vanhentunut linkki]
- ↑ The profile for Oleg Protasov
- ↑ Protasov heads FC Dinamo Minsk[vanhentunut linkki]
- ↑ Protasov leaves FC Dinamo Minsk[vanhentunut linkki]
- ↑ Protasov positive as he takes charge at Astra
- ↑ Despărţire de Oleg Protasov (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Καρυπίδης αντί Αρβανιτίδη στον Άρη
| Edeltäjä: Oleksandr Zavarov |
Neuvostoliiton vuoden jalkapalloilija 1987 |
Seuraaja: Oleksi Myh’ailytšenko |
| Edeltäjä: Mircea Lucescu |
Romanian vuoden valmentaja 2005 |
Seuraaja: Cosmin Olăroiu |
| Edeltäjä: Srečko Katanec |
Olympiakosin päävalmentaja 2/2003–3/2004 |
Seuraaja: Nikos Alefantos |
| Edeltäjä: Oleg Dolmatov |
FK Rostovin päävalmentaja 2010–5/2011 |
Seuraaja: Sergei Balahnin |
| Edeltäjä: Aleksandr Sednev |
FK Dinamo Minskin päävalmentaja 7/2012–6/2013 |
Seuraaja: Robert Maaskant |