Oleg Deripaska

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oleg Deripaska
Олег Владимирович Дерипаска
Oleg Deripaska Maailman talousfoorumin tapaamisessa 2011.
Oleg Deripaska Maailman talousfoorumin tapaamisessa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt2. tammikuuta 1968 (ikä 56)
Dzeržinsk, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Venäjä, Kypros[1]
Ammatti liikemies
Aiheesta muualla
https://deripaska.com/ Kotisivu

Oleg Vladimirovitš Deripaska (ven. Олег Владимирович Дерипаска, s. 2. tammikuuta 1968 Dzeržinsk, Neuvostoliitto) on venäjänjuutalainen[2] oligarkki. Deripaska on ostanut itselleen myös Kyproksen kansalaisuuden.

Liike-elämän aikakauslehti Forbes listasi maaliskuussa 2007 hänet maailman 40. rikkaimmaksi henkilöksi. Deripaska on naimisissa. Hänen vaimonsa kuuluu Venäjän entisen presidentin Boris Jeltsinin perheeseen. Venäjän oligarkeista hänellä uskotaan olevan parhaat yhteydet presidentti Vladimir Putiniin.

Hän omistaa holdingyhtiön Bazovyi element (ven. Базовый элемент), joka hallitsee alumiiniyhtiötä RUSAL (ven. Российский алюминий), autonvalmistajaa GAZ (ven. ГАЗ), lentokoneiden valmistajaa Aviacor (ven. Авиакор) ja vakuutusyhtiötä Ingosstrah (ven. Ингосстрах).[3]

Deripaska on Yhdysvaltain, EU:n ja Britannian pakotelistalla, mikä tarkoittaa, että hänen varojaan on jäädytetty ja hän on liiketoiminta- ja matkustuskiellossa näissä maissa.[4][5][6] EU:n listalle hän päätyi, koska hänen omistamansa asetehdas toimitti miehistönkuljetusajoneuvot, joilla Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 2022.[5]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oleg Deripaska valmistui Moskovan valtiollisesta yliopistosta vuonna 1993 ja vuonna 1996 hän valmistui Plehanovin talousakatemiasta (ven. Российская экономическая академия им. Г. В. Плеханова). Vuosina 1994–1997 hän työskenteli Sajanogorsk Smelter -yhtiön toimitusjohtajana ja vuosina 1997–2001 Sibirski Aluminiumin pääjohtajana.

Vuonna 2003 Deripaska omisti puolet RusAl-alumiiniyhtiöstä. Saman vuoden aikana hän osti 25 prosenttia lisää omistusta toiselta oligarkilta Roman Abramovitšilta.[7] Loput 25 prosenttia hän osti oligarkeilta Boris Berezovski ja Badri Patarkatsišvili vuosien 2003 ja 2004 aikana.[8]

Deripaska osti vuonna 2006 suuren rakennusyrityksen Razvitiye. Myyjänä oli oligarkki Suleiman Kerimov. Kesällä 2007 osti viisi prosenttia General Motors -yhtiön osakkeista. Osuuden markkina-arvo oli 655 miljoonaa euroa.[9] Sijoituksistaan huolimatta Deripaskalle ei ole myönnetty viisumia Yhdysvaltoihin vuoden 1998 jälkeen. Syitä ei ole ilmoitettu.[10]

Deripaskalla on asunto Lontoossa Belgrave Squaressa sekä 120 miljoonan euron huvijahti Queen K Välimerellä.

Deripaskan liiketoimet ajautuivat vaikeuksiin syksyllä 2008 kansainvälisen finanssikriisin myötä. Valtion kehityspankki Vnešekonombank myönsi RUSALille 4,5 miljardia US$ lainaa valuuttaluottojen maksuun länsimaisille pankeille.[11]

Alumiiniteollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2006 RusAl, Sual holding ja sveitsiläinen Glencore International päättivät liittää yritystensä alumiinitoiminnot RUSAL-nimen alle. Yrityksestä tuli maailman suurin alumiinin tuottaja. Oleg Deripaska sai 66 prosentin osuuden uudesta yrityksestä. Vastaavasti Sual holdingin omistanut oligarkki Viktor Vekselberg sai 22 prosenttia.

Paperiteollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deripaskan omistama Bazovyi element on yrittänyt saada haltuunsa myös Ilim Pulpin tehtaita ja samoin myös Arkangelin alueella Novodvinskissä sijaitsevan kartonkitehtaan. Samoin myös Balahnassa sijaitsevan sanomalehtipaperitehdas OAO Volgan kyseenalaistamalla sen yksityistämisen 1994. Bazovyi Element on yhteistyössä omistajana OOO LPK Kontinental Menedžementin kanssa, joka kuuluu OOO Kontinentalinvest -ryhmään.

Ilim Pulpin joidenkin tehtaiden haltuunottoyritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Balahnan sanomalehtipaperitehtaan haltuunottoyritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ EU citizenship for sale as Russian oligarch buys Cypriot passport theguardian.com. Viitattu 3.7.2023. (englanti)
  2. ↑ Russian billionaire takes a local interest Haaretz.com. Viitattu 9.6.2020. (englanniksi)
  3. ↑ #40 Oleg Deripaska. Forbes. 8.3.2007. Arkistoitu 23.5.2007. Viitattu 3.6.2007. (englanniksi)
  4. ↑ Treasury Designates Russian Oligarchs, Officials, and Entities in Response to Worldwide Malign Activity U.S. Department of the Treasury. Viitattu 14.3.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=OJ:L:2022:110:FULL&from=FI
  6. ↑ Abramovich and Deripaska among 7 oligarchs targeted in estimated £15 billion sanction hit GOV.UK. Viitattu 14.3.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Humber, Yuriy: Deripaska, Abramovich to Create Metals Giant. The St. Petersburg Times. 1.12.2006. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 3.6.2007. (englanniksi)
  8. ↑ Belton, Catherine: Berezovsky Releases Sale Price of Holdings. The St. Petersburg Times. 5.7.2005. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 3.6.2007. (englanniksi)
  9. ↑ Reed, John: General Motors speculation likely as Russian tycoon takes 5% stake Financial Times. 8.8.2007. Viitattu 9.8.2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  10. ↑ Mordasov, Michail: Moscow queries U.S. on visa denial to two renowned Russians. RIA Novosti. 9.11.2010. Arkistoitu 12.11.2010. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Kramer, Andrew E.: A $50 Billion Bailout in Russia Favors the Rich and Connected The New York Times. 30.10.2008. Viitattu 3.11.2008. (englanniksi)

Kirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kainz Rognerud, Knut: Oligarkki: Kuinka Venäjä huijasi länttä (Alkuteos Sundsvallsoligarken, suomentanut Annamari Typpö) Helsinki: Gummerus, 2024. ISBN 978-951-24-3817-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oleg_Deripaska&oldid=22389885”