Noto
| Noto | |
|---|---|
 |
|
 vaakuna |
|
  Noto |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Italia |
| Alue | Sisilia |
| Maakunta | Syrakusa |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Corrado Valvo [1] |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 555,0[2] km² |
| Korkeus | 0–717[2] m |
| Väkiluku (31.12.2015) | 23 913[3] |
| – Väestötiheys | 43 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC 1 |
| – Kesäaika | UTC 2 |
| Postinumero | 96017 |
| Suuntanumero(t) | 0931 |
Noto on Italian kaupunki ja kunta, jossa on noin 24 000 asukasta. Se sijaitsee Sisilian saarella, Syrakusan maakunnassa. Kunnan pinta-ala on 555 neliökilometriä.
Kunnan rajanaapurit ovat Avola, Canicattini Bagni, Ispica, Modica, Pachino, Palazzolo Acreide, Rosolini ja Syrakusa
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noton perustivat sikulit antiikin aikana. Tämän jälkeen sen valloittivat kreikkalaiset ja se joutui Syrakusan tyrannin Hieron I:sen alaisuuteen. Kaupunki tunnettiin tuona aikana nimellä Netum. Kreikkalaisilta Noto siirtyi roomalaisille, Bysantille ja arabeille.[4]
Arabihallinnon aikana Noto nostettiin Val di Noton alueen pääkaupungiksi ja kaupunki kukoisti. Talous ja kulttuuri jatkoi nousuaan edelleen normannien ja Aragonian alaisuudessa ja kaupunki saavutti huippukautensa juuri ennen vuoden 1693 maanjäristystä, joka tuhosi koko kaupungin.[4] Kaupunki jälleenrakennettiin Asinarojoen vasemmalle rannalle kuusi kilometriä kaakkoon vanhasta kaupungista[5]. Nykyinen Noton kaupunki sijaitsee tällä paikalla 10 kilometrin päässä Joonianmeren rannasta. Uudelleenrakentaminen tehtiin Espanjaa edustaneen Camastran herttuan johdolla. Projektia työstivät monet sisialaiset taiteilijat, kuten Paolo Labisi, Vincenzo Sinatra ja Rosario Gagliardi. Uusi paikka oli sopiva lineaariselle barokkityylisellä kaupunkisuunnittelulle. Kaupunki rakennettiin ylimystön tarpeiden mukaan, sillä he saivat kaupungin korkeimmat paikat, kun papistojen rakennukset pääsivät kaupungin keskustaan. Tavalliset kansalaiset jäivät näiden ympärille. Kaupunki rakennettiin kalkkikivestä, joka on saanut vuosien mittaan tunnusomaisen hunajankultaisen värinsä.[4]
Maanjäristyksessä horjunut talous elpyi 1700-luvun puoliväliin mennessä, mutta kaupungin merkitys väheni vuoden 1817 jälkeen. Syrakusasta tuli tuolloin alueen pääkaupunki.[6] Toisen maailmansodan jälkeen Noton vanha keskusta on hiljalleen autioitunut, kun kaupungin eteläpuolella on rakennettu uusia kortteleita[5].
Kaupunkikuva ja nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noton pääkatu Corso Vittorio Emanuele jakaa kaupungin kahtia. Katu alkaa itäpäässä Porta Reale -portista, joka 1800-luvulla rakennettu massiivinen riemukaarimainen portti. Corsto Vittorio Emanuelelle on kolme aukiota, joista länteen kuljettaessa ensimmäinen on Piazza Immacolata. Aukiota hallitsee koruton Sinatran suunnittelema kirkko Chiesa di San Francesco, jossa on useita merkittäviä taideoteoksia, joita siirrettiin tänne tuhoutuneen vanhan kaupungin fransiskaanikirkosta. Kirkon vasemmalta puolelta lähtee Via San Francesco d'Assisi -katu, jolla on vanhasta vartiotornistaan tunnettu luostari Monastero del Santissimo Salvatore.[7]
Piazza Municipio on komein ja vilkkain kaupungin aukioista. Vasemmalla reunalla on Palazzo Ducezio -palatsi ja tätä vastapäätä kaupungin katedraali (Chiesamadre San Nicolò)[7]. Katedraalin katto romahti vuonna 1996. Rakennuksessa säilytetään kaupungin suojelupyhimyksen Corrado Confalonierin uurnaa.[8] Palatsin julkisivu on kaarevalinjainen ja sitä reunustaa Sinatran suunnittelema portiikki. Palatsin yläosa on lisätty 1950-luvulla. Aukion vasemmalla sivustolla näkyy vielä Basilica del Santissimo Salvatore -kirkon julkisivu.[7]
Oikealle pääkadusta johtava katu Via Nicolaci nousee Chiesa di Montevergine -kirkolle, jonka koveraa fasadia reunustaa kaksi kellotornia. Kadun varrella on monia barokkirakennuksia, joista merkittävin lienee Palazzo Nicolaci di Villadorata -palatsi koristeellisine parvekkeineen.[7] Palatsi on 1600-luvulta ja siinä on nykyään kaupunginkirjasto[8]. Kolmas pääkadun aukioista on Piazza XVI Maggio, jonka huomiota herättävin piirre on Gagliardin suunnittelema Chiesa di San Domenico -kirkon kupera julkisivu. Kirkon edessä on julkinen puutarha Villetta d'Ercole, jossa 1700-luvulta peräisin oleva suihkulähde ja vastapäätä on Teatro Vittorio Emanuele III -teatteri 1800-luvulta.[7]
Pääkadun vasemmalla puolella Via Ruggero VII -kadun varrella on kovera Chiesa del Carmine -kirkon julkisivu. Toisella puolella pääkatua sen rinnalla kulkevalla kadulla Via Cavour on monia mielenkiintoisia rakennuksia, kuten Palazzo Astuto ja Palazzo Trigona Cannicarao. Vähän matkan päässä on myös Gagliardin suunnittelema kirkko Chiesa del Santissimo Crocefisso, jossa on Francesco Lauranan maalaus.[7]
Kaupungin ympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entinen Noton kaupunki, Noto Antica, sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin matkan päässä luoteessa. Matkan varrella on 1700-luvulta oleva pyhäkkö Eremo di San Corrado fuori le Mura, joka on rakennettu Pyhän Corradon 1300-luvulla asuinpaikkanaan käyttämän luolan viereen. Noto Antica sijaitsee Monte Alveria -vuoren harjanteella kahden syvän rotkon välissä helposti puolustettavalla paikalla. Noto Antican vanha katujärjestelmä on säilynyt koskemattomana ja kivimurskan sekä kasvillisuuden seasta löytyy edelleen muutamia raunioita.[7]
Muita kunnan alueella löytyviä nähtävyyksiä ovat Castelluccion esihistoriallinen kylä ja rannan suunnasta löytyvä Eloron kreikkalaisen kaupungin rauniot. Lido di Noton kylässä on hyvät hiekkarannat ja rannikolla on myös Vendicarin luonnonsuojelualue.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sindaco Comune di Noto. Arkistoitu 4.3.2012. Viitattu 29. maaliskuuta 2009. (italiaksi)
- ↑ a b Istat - Istituto Nazionale di Statistica: Altitudini dei comuni tramite DEM Italian kuntien pinta-alat ja korkeus merenpinnasta. Viitattu 11.5.2017. (italiaksi)
- ↑ Istat - Istituto Nazionale di Statistica: Demographic Balance for the year 2015 and Resident Population from on 31st December Italian tilastokeskuksen väestötilasto alueittain, maakunnittain ja kunnittain. Viitattu 11.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d Guide to Noto Holidays in Sicily. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b History of Noto Sicily for Tourists. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Noto sicilia.indettaglio.it. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Noto valdinoto.com. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Monuments of Noto Sicily for Tourists. Viitattu 9. toukokuuta 2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaupungin kotisivut (italiaksi)
- Kuvia Notosta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Katedraalin nettikamera (italiaksi)
Augusta | Avola | Buccheri | Buscemi | Canicattini Bagni | Carlentini | Cassaro | Ferla | Floridia | Francofonte | Lentini | Melilli | Noto | Pachino | Palazzolo Acreide | Portopalo di Capo Passero | Priolo Gargallo | Rosolini | Syrakusa | Solarino | Sortino