Nopeus

Nopeus (lat. velocitas, tunnus v) ilmoittaa tietyssä ajassa edetyn matkan pituuden ja suunnan. Nopeuden yksikkö on SI-järjestelmässä m/s eli metri sekunnissa. Nopeus on fysiikassa vektorisuure, koska sillä on suuruuden lisäksi suunta.

Nopeuden itseisarvosta käytetään termiä vauhti. Pyörivässä liikkeessä nopeutta vastaava suure on kulmanopeus. Arkikielessä termejä nopeus ja vauhti käytetään samanmerkityksisinä.

Yksiköt

Kulkuneuvojen nopeudet ilmoitetaan tyypillisesti kilometreinä tunnissa (lyhenne km/h). Esimerkiksi suurin sallittu ajonopeus Suomen tieliikenteessä on 120 km/h. Yksiköiden välinen muunnossuhde on

$1{{\text{km}} \over {\text{h}}}={5 \over 18}{{\text{m}} \over {\text{s}}}.$

Nopeiden lentokoneiden nopeuden yksikkönä on usein käytössä Mach (äänen nopeus). Merenkulussa nopeus ilmoitetaan yleensä solmuina.

Britanniassa ja Yhdysvalloissa ajoneuvojen nopeudet ilmoitetaan maileina tunnissa (mph).

Keskinopeus

Keskinopeus (v) saadaan jakamalla kuljetun matkan pituus (s) matkaan käytetyllä ajalla (t):

${v}={\frac {s}{t}}$.

Hetkellinen nopeus

Jos nopeus ei ole vakio, hetkellinen nopeus saadaan mittaamalla hyvin lyhyessä ajassa kuljettu matka ja jakamalla se mittausajalla.

Mekaniikassa liikkuvan kohteen nopeus v on sen paikkavektorin r derivaatta ajan suhteen:

$\mathbf {v} ={\frac {d\mathbf {r} }{dt}}$.

Kiihtyvässä liikkeessä nopeus muuttuu; nopeuden muutosta ajan suhteen kutsutaan kiihtyvyydeksi. Myös nopeuden suunnan muuttuminen on kiihtyvyyttä.

Suurin mahdollinen nopeus

Suurin mahdollinen signaalinopeus on valon nopeus tyhjiössä. Se on 299 792 458 m/s. Valonnopeuden merkitsemiseen on vakiintunut tunnus c (lat. celeritas).

Katso myös

• Nykäys
• Putoamisliike – putoamisnopeus
• Ilmanopeus – nopeus ilmailussa

Aiheesta muualla

• Muunnin.comin nopeusmuunnin