Nils Idman
Nils Bernhard Idman (23. syyskuuta 1858 Messukylä – 6. maaliskuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen pankinjohtaja, joka tunnetaan parhaiten Suomen taloushistorian suurimpiin kuuluvasta kavalluksesta, niin sanotusta Idmanin kavallusjutusta.[1] Vuonna 1912 paljastui, että Suomen Yhdyspankin Tampereen-konttorin johtajana vuosia toiminut Idman oli kavaltanut pankilta valtavan rahasumman.
Idman oli Hatanpään kartanon omistajan, senaatin kamarikirjuri Karl Gustaf Idmanin ja Beata Sofia Gustava Mellinin neljänneksi vanhin lapsi.[1] Hänen veljensä oli lääkintöneuvos Gustaf Rudolf Idman.[2] Nils Idman kirjoitti ylioppilaaksi 1876.[1] Hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1880, maisteriksi 1882 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1884.[1] Suomen Yhdyspankin Tampereen-konttorin alijohtajaksi Idman siirtyi 1885, ja konttorinjohtajaksi hän yleni 1890.[1] Idman oli naimisissa vuodesta 1887 Anna Sidonia Alfthanin kanssa.[3]
Nils Idman jäi kiinni talousrikoksista 1912.[4] Hän oli kavaltanut Suomen Yhdyspankilta noin 8,6 miljoonaa markkaa, vuoden 2007 rahanarvolla noin 30 miljoonaa euroa.[1] Se vastasi lähes kymmentä prosenttia Suomen suuriruhtinaskunnan silloisesta budjetista. Oikeudenkäynnissä Idmanille vaadittiin rangaistusta peräti 72 eri syytekohdan perusteella. Rangaistuksena oli aluksi 10 vuotta kuritushuonetta, mutta Turun hovioikeus ja senaatin oikeusosasto pidensivät sitä 15 vuoteen. Idman joutui kuitenkin viettämään vankilassa lopulta vain noin seitsemän vuotta, sillä rangaistus lyheni Romanovien 300-vuotisen vallassaolon kunniaksi annetun keisarillisen julistuksen ja joukkoarmahduksen ansiosta.[1]
Idman kulutti rahat esimerkiksi rakennuttamalla Hatanpään kartanoon uusgoottilaisen Idmanin huvilan, jonka kerrotaan maksaneen puolet Tampereen tuomiokirkon hinnasta. Teko vaikutti muihinkin pankinjohtajiin, esimerkiksi Pohjoismaiden Osakepankin (POP) pääjohtaja erosi ja sen Tampereen konttorin johtaja Albert Snellman teki itsemurhan.[5][6]
Idmanin tytär oli tanssija Herta Idman.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mäkinen, Rami: Kaikkien aikojen kavallus. Ilta-Sanomat, 8.9.2007, s. 16.
- Nars, Kari: ”Suomen suurin pankkihuijari Nils Idman”, Miljoonahuijarit: Suurpetkuttajien värikäs historia, s. 87–99. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-6414-0
- Vihola, Teppo: ”Idman, Nils (1858–1944)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 261–263. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Mäkinen, Rami: Kaikkien aikojen kavallus. Ilta-Sanomat, 2007, nro 8.9.2007, s. 16.
- ↑ Miia Ijäs & Maija Ojala. Tuntematon tukija opiskelijan takana – Lääkintöneuvos G. R. Idmanin ja ministeri K. G. Idmanin säätiön historia, s. 19 (Arkistoitu – Internet Archive) Idmanin säätiö, Tampere 2015.
- ↑ Nils Idman. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Aviisi. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sykkö, Sami: Pankinjohtajan puhallus. Helsingin Sanomat 30.12.2012.
- ↑ Jorma Ahvenainen: Vuorineuvos Einar Ahlman (1872–1937). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Aikalaiskirja 1920, s. 180. Helsinki: Otava 1920.
|
