NHL-kausi 2013–2014

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
NHL-kausi 2013–2014
Laji jääkiekko
Järjestyksessä oleva kausi 96.
Maa  Yhdysvallat
 Kanada
Joukkueiden määrä 30
Sarja alkoi 1. lokakuuta 2013
Sarja päättyi 13. kesäkuuta 2014
Runkosarjan voittaja Boston Bruins [1]
Mestari Los Angeles Kings [2]
Pistepörssin voittaja Sidney Crosby [3]
Runkosarjan arvokkain pelaaja Sidney Crosby [4]
Pudotuspelien pistepörssin voittaja Anže Kopitar [5]
Pudotuspelien arvokkain pelaaja Justin Williams [6]

 ← 2012–2013

2014–2015 → 

NHL-kausi 2013–2014 oli National Hockey Leaguen 96. kausi. Sen aikana 30 joukkuetta pelasi kukin 82 ottelua. Runkosarja alkoi tiistaina 1. lokakuuta 2013 ja päättyi sunnuntaina 13. huhtikuuta 2014. Liiga piti tauon 9.–25. helmikuuta 2014 Sotšin talviolympialaisten vuoksi. Pudotuspelien ensimmäiset ottelut pelattiin 16. huhtikuuta 2014.[7] Stanley Cupin voitti Los Angeles Kings, joka kukisti finaalisarjassa New York Rangersin otteluvoitoin 4–1 ja otti seurahistoriansa toisen mestaruuden.[2] Ensimmäisen Stanley Cupinsa Kings oli voittanut kaudella 2011–2012.[2]

Kauden aikana NHL:ssä otettiin käyttöön uusi konferenssijako, jossa itäiseen konferenssiin kuuluu 16 ja läntiseen konferenssiin 14 joukkuetta. Seurat on jaettu neljään divisioonaan. Muutoksen myötä Winnipeg Jets siirtyi läntiseen ja Detroit Red Wings sekä Columbus Blue Jackets muuttivat itäiseen konferenssiin.[8] Kauden aikana kaikki joukkueet pelasivat ainakin kerran kullakin 30 areenalla.[9]

1. tammikuuta 2014 pelatussa Talviklassikko-ottelussa tehtiin NHL-pelien katsojaennätys Detroit Red Wingsin kohdatessa Toronto Maple Leafsin Michigan Stadiumilla.[10] Tapahtuma keräsi kaikkiaan 105 491 katsojaa.[11][12] Voittomaalikilpailussa ratkenneen ottelun voitti Toronto Maple Leafs luvuin 3–2.[11][12] Joulukuussa 2010 samaisella Michigan Stadiumilla pelatussa Michiganin ja Michigan Staten välisessä yliopistosarjan ottelussa katsojamääräksi ilmoitettiin 113 411.[13][14] NHL-pelien aiempi katsojaennätys oli vuodelta 2008, jolloin Talviklassikko-ottelua seurasi 71 217 katsojaa.[10]

Runkosarjan pistepörssin ja Art Ross Trophyn voitti Pittsburgh Penguinsia edustanut Sidney Crosby. Hän keräsi 80 ottelussa yhteensä 104 tehopistettä, joista 36 oli maaleja ja 68 syöttöpisteitä.[3] Lisäksi Crosby sai uransa toisen Hart Memorial Trophyn ja kolmannen Ted Lindsay Awardin.[4][15][16] Parhaalle tulokkaalle jaettava Calder Memorial Trophy myönnettiin Colorado Avalanchea edustaneelle Nathan MacKinnonille.[17] Norris Trophyn sai puolestaan Chicago Blackhawks -puolustaja Duncan Keith, joka oli voittanut palkinnon edellisen ja ensimmäisen kerran kaudella 2009–2010.[18] Vezina Trophy annettiin Boston Bruins -maalivahti Tuukka Raskille, josta tuli toinen Vezina-palkinnon voittanut suomalainen. Miikka Kiprusoff oli saanut palkinnon kaudella 2005–2006.[19][20]

Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli Los Angeles Kingsin Anže Kopitar. Kopitar teki 26 pudotuspeliottelussa 26 tehopistettä, joista 5 oli maaleja ja 21 syöttöpisteitä.[5] Conn Smythe Trophyn sai Kings-laitahyökkääjä Justin Williams, joka keräsi pudotuspeleissä 25 tehopistettä.[6]

Konferenssijako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Läntinen konferenssi
Pacific-divisioona Central-divisioona
Anaheim Ducks Chicago Blackhawks
Calgary Flames Colorado Avalanche
Edmonton Oilers Dallas Stars
Los Angeles Kings Minnesota Wild
Phoenix Coyotes Nashville Predators
San Jose Sharks St. Louis Blues
Vancouver Canucks Winnipeg Jets

Itäinen konferenssi

Metropolitan-divisioona Atlantic-divisioona
Carolina Hurricanes Boston Bruins
Columbus Blue Jackets Buffalo Sabres
New Jersey Devils Detroit Red Wings
New York Islanders Florida Panthers
New York Rangers Montreal Canadiens
Philadelphia Flyers Ottawa Senators
Pittsburgh Penguins Tampa Bay Lightning
Washington Capitals Toronto Maple Leafs

[9]

Runkosarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itäinen konfenrenssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlantic-divisioona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Joukkue O V H ja. H TM PM ME P
1 Boston Bruins 82 54 9 19 261 177 84 117
2 Tampa Bay Lightning 82 46 9 27 240 215 25 101
3 Montreal Canadiens 82 46 8 28 215 204 11 100
4 Detroit Red Wings 82 39 15 28 222 230 -8 93
5 Ottawa Senators 82 37 14 31 236 265 -29 88
6 Toronto Maple Leafs 82 38 8 36 231 256 -25 84
7 Florida Panthers 82 29 8 45 196 268 -72 66
8 Buffalo Sabres 82 21 10 51 157 248 -91 52

Boston Bruins voitti NHL:n runkosarjan ensimmäisen kerran sitten kauden 1989–1990, jolloin oli tullut seuran historian ensimmäinen runkosarjavoitto.[1] Bruinsin lisäksi Atlantic-divisioonasta pudotuspeleihin selviytyivät Tampa Bay Lightning, Montreal Canadiens ja Detroit Red Wings.[21]

Metropolitan-divisioona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Joukkue O V H ja. H TM PM ME P
1 Pittsburgh Penguins 82 51 7 24 249 207 42 109
2 New York Rangers 82 45 6 31 218 193 25 96
3 Philadelphia Flyers 82 42 10 30 236 235 1 94
4 Columbus Blue Jackets 82 43 7 32 231 216 15 93
5 Washington Capitals 82 38 14 30 235 240 -5 90
6 New Jersey Devils 82 35 18 29 197 208 -11 88
7 Carolina Hurricanes 82 36 11 35 207 230 -23 83
8 New York Islanders 82 34 11 37 225 267 -42 79

Divisioonavoittaja Pittsburgh Penguinsin ohella Metropolitan-divisioonasta pudotuspeleihin pääsivät New York Rangers, Philadelphia Flyers ja Columbus Blue Jackets.[21]

Läntinen konfenrenssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Central-divisioona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Joukkue O V H ja. H TM PM ME P
1 Colorado Avalanche 82 52 8 22 250 220 30 112
2 St. Louis Blues 82 52 7 23 248 191 57 111
3 Chicago Blackhawks 82 46 15 21 267 220 47 107
4 Minnesota Wild 82 43 12 27 207 206 1 98
5 Dallas Stars 82 40 11 31 235 228 7 91
6 Nashville Predators 82 38 12 32 216 242 -26 88
7 Winnipeg Jets 82 37 10 35 227 237 -10 84

Central-divisioonasta pudotuspeleihin ylsivät divisioonan voittaneen Colorado Avalanchen lisäksi St. Louis Blues, Chicago Blackhawks, Minnesota Wild sekä Dallas Stars.[21]

Pacific-divisioona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Joukkue O V H ja. H TM PM ME P
1 Anaheim Ducks 82 54 8 20 266 209 57 116
2 San Jose Sharks 82 51 9 22 249 200 49 111
3 Los Angeles Kings 82 46 8 28 206 174 32 100
4 Phoenix Coyotes 82 37 15 30 216 231 -15 89
5 Vancouver Canucks 82 36 11 35 196 223 -27 83
6 Calgary Flames 82 35 7 40 209 241 -32 77
7 Edmonton Oilers 82 29 9 44 203 270 -67 67

Pacific-divisioonasta pudotuspeleihin selviytyivät läntisen konferenssin voittaneen Anaheim Ducksin ohella San Jose Sharks ja Los Angeles Kings.[21]

Pelaajatilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarjan pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, ± = plus-miinus, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. ± RM
Crosby, SidneySidney Crosby Pittsburgh Penguins 80 36 68 104 18 46
Getzlaf, RyanRyan Getzlaf Anaheim Ducks 77 31 56 87 28 31
Giroux, ClaudeClaude Giroux Philadelphia Flyers 82 28 58 86 7 46
Seguin, TylerTyler Seguin Dallas Stars 80 37 47 84 16 18
Perry, CoreyCorey Perry Anaheim Ducks 81 43 39 82 32 65
Kessel, PhilPhil Kessel Toronto Maple Leafs 82 37 43 80 −5 27
Hall, TaylorTaylor Hall Edmonton Oilers 75 27 53 80 −15 44
Ovetškin, AleksandrAleksandr Ovetškin Washington Capitals 78 51 28 79 −35 48
Pavelski, JoeJoe Pavelski San Jose Sharks 82 41 38 79 23 32
Benn, JamieJamie Benn Dallas Stars 81 34 45 79 21 64

[3]

Maalivahtien tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, Min. = peliminuutit, V = voitot, H = häviöt, Jatk. = häviöt jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa, PM = päästetyt maalit, NP = nollapelit, T% = torjuntaprosentti, PMK = päästettyjen maalien keskiarvo.

Pelaaja Joukkue O Min. V H Jatk. PM NP T% PMK
Harding, JoshJosh Harding Minnesota Wild 29 1667.40 18 7 3 46 3 0,933 1,65
Elliott, BrianBrian Elliott St. Louis Blues 31 1624.19 18 6 2 53 4 0,922 1,96
Schneider, CoryCory Schneider New Jersey Devils 45 2679.54 16 15 12 88 3 0,921 1,97
Rask, TuukkaTuukka Rask Boston Bruins 58 3386.27 36 15 6 115 7 0,930 2,04
Quick, JonathanJonathan Quick Los Angeles Kings 49 2904.26 27 17 4 100 6 0,915 2,07
Johnson, ChadChad Johnson Boston Bruins 27 1510.49 17 4 3 53 2 0,925 2,10
Bishop, BenBen Bishop Tampa Bay Lightning 63 3586.21 37 14 7 133 5 0,924 2,23
Halák, JaroslavJaroslav Halák Washington/St. Louis 52 2938.35 29 13 7 110 5 0,921 2,25
Crawford, CoreyCorey Crawford Chicago Blackhawks 59 3395.01 32 16 10 128 2 0,917 2,26
Andersen, FrederikFrederik Andersen Anaheim Ducks 28 1569.26 20 5 0 60 0 0,923 2,29

[22]

Pudotuspelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Konferenssien puolivälierät Konferenssien välierät Konferenssien finaalit Stanley Cup -finaali
                                     
A1  Boston Bruins 4  
VK  Detroit Red Wings 1  
  A1  Boston Bruins 3  
  A3  Montreal Canadiens 4  
A2  Tampa Bay Lightning 0
A3  Montreal Canadiens 4  
  A3  Montreal Canadiens 2  
Itäinen konferenssi
  M2  New York Rangers 4  
M1  Pittsburgh Penguins 4  
VK  Columbus Blue Jackets 2  
  M1  Pittsburgh Penguins 3
  M2  New York Rangers 4  
M2  New York Rangers 4
M3  Philadelphia Flyers 3  
  M2  New York Rangers 1
  P3  Los Angeles Kings 4
C1  Colorado Avalanche 3  
VK  Minnesota Wild 4  
  C3  Chicago Blackhawks 4
  VK  Minnesota Wild 2  
C2  St. Louis Blues 2
C3  Chicago Blackhawks 4  
  C3  Chicago Blackhawks 3
Läntinen konferenssi
  P3  Los Angeles Kings 4  
P1  Anaheim Ducks 4  
VK  Dallas Stars 2  
  P1  Anaheim Ducks 3
  P3  Los Angeles Kings 4  
P2  San Jose Sharks 3
P3  Los Angeles Kings 4  

[23][24][25][26][27]

Jokaisesta divisioonasta pudotuspeleihin pääsi kolme parasta seuraa. Lisäksi molemmista konferensseista pudotuspeleihin otettiin runkosarjapisteiden perusteella kaksi seuraavaksi parasta joukkuetta. Näitä neljää kutsuttiin villin kortin joukkueiksi. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella konferenssin runkosarjan voittanut seura kohtasi vähiten pisteitä keränneen villin kortin joukkueen. Konferenssissa toiseksi eniten pisteitä kerännyt divisioonavoittaja puolestaan pelasi toiseksi vähiten pisteitä kerännyttä villin kortin joukkuetta vastaan. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella toisensa kohtasivat myös omassa divisioonassaan toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet seurat.[8][9]

Ensimmäisellä kierroksella Los Angeles Kings voitti San Jose Sharksia vastaan pelaamansa ottelusarjan vaikka hävisi sarjan kolme ensimmäistä peliä. NHL:n historiassa vastaavaan saavutukseen oli ylletty vain kolmesti aiemmin. Toronto Maple Leafs voitti ottelusarjansa kolmen ensimmäisen pelin häviämisestä huolimatta 1942, New York Islanders 1975 ja Philadelphia Flyers 2010. Mike Richards ja Jeff Carter pelasivat Flyersissa 2010 ja Kingsissä 2014. Näin ollen heistä tuli ensimmäiset pelaajat, jotka ovat olleet kaksi kertaa mukana 0–3-tappioasemasta ottelusarjan voittoon edenneessä NHL-joukkueessa.[28][29]

Pudotuspelien pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Anže Kopitar Los Angeles Kings 26 5 21 26 14
Jeff Carter Los Angeles Kings 26 10 15 25 4
Justin Williams Los Angeles Kings 26 9 16 25 35
Marián Gáborík Los Angeles Kings 26 14 8 22 6
Patrick Kane Chicago Blackhawks 19 8 12 20 8
Drew Doughty Los Angeles Kings 26 5 13 18 30
Jonathan Toews Chicago Blackhawks 19 9 8 17 8
Ryan McDonagh New York Rangers 25 4 13 17 8
Brandon Saad Chicago Blackhawks 19 6 10 16 6
Martin St. Louis New York Rangers 25 8 7 15 2

[5]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stanley Cup: Yhdysvallat Los Angeles Kings [2]
Presidents’ Trophy: Yhdysvallat Boston Bruins [1]
Prince of Wales Trophy: Yhdysvallat New York Rangers [30]
Clarence S. Campbell Bowl: Yhdysvallat Los Angeles Kings [31]
Art Ross Trophy: Kanada Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins [32]
Bill Masterton Memorial Trophy: Kanada Dominic Moore, New York Rangers [33]
Calder Memorial Trophy: Kanada Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche [17]
Conn Smythe Trophy: Kanada Justin Williams, Los Angeles Kings [34]
Frank J. Selke Trophy: Kanada Patrice Bergeron, Boston Bruins [35]
Hart Memorial Trophy: Kanada Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins [4][16]
Jack Adams Award: Kanada Patrick Roy, Colorado Avalanche [36]
James Norris Memorial Trophy: Kanada Duncan Keith, Chicago Blackhawks [18]
King Clancy Memorial Trophy: Kanada Andrew Ference, Edmonton Oilers [37]
Lady Byng Memorial Trophy: Kanada Ryan O’Reilly, Colorado Avalanche [38]
Ted Lindsay Award: Kanada Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins [15][16]
Mark Messier Leadership Award: Yhdysvallat Dustin Brown, Los Angeles Kings [39]
Maurice ”Rocket” Richard Trophy: Venäjä Aleksandr Ovetškin, Washington Capitals [16]
Vezina Trophy: Suomi Tuukka Rask, Boston Bruins [19][20]
William M. Jennings Trophy: Yhdysvallat Jonathan Quick, Los Angeles Kings [40]

Tähdistökentälliset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
Suomi Tuukka Rask, Boston Bruins maalivahti Venäjä Semjon Varlamov, Colorado Avalanche
Kanada Duncan Keith, Chicago Blackhawks puolustaja Kanada Shea Weber, Nashville Predators
Slovakia Zdeno Chára, Boston Bruins puolustaja Kanada Alex Pietrangelo, St. Louis Blues
Kanada Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins keskushyökkääjä Kanada Ryan Getzlaf, Anaheim Ducks
Kanada Jamie Benn, Dallas Stars vasen laitahyökkääjä Yhdysvallat Joe Pavelski, San Jose Sharks
Kanada Corey Perry, Anaheim Ducks oikea laitahyökkääjä Venäjä Aleksandr Ovetškin, Washington Capitals

[41]

Suomalaiset pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttäpelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtteri Filppula, Lightning
Mikko Koivu, Wild
Jussi Jokinen, Penguins
Olli Jokinen, Jets
Aleksander Barkov, Panthers
Mikael Granlund, Wild
Saku Koivu, Ducks
Teemu Selänne, Ducks
Kimmo Timonen, Flyers
Lauri Korpikoski, Coyotes
Olli Määttä, Penguins
Sean Bergenheim, Panthers
Sami Vatanen, Ducks
Tuomo Ruutu, Devils
Sami Salo, Lightning
Ville Leino, Sabres
Erik Haula, Wild
Jesse Joensuu, Oilers
Rasmus Ristolainen, Sabres
Joonas Nättinen, Canadiens
Markus Granlund, Flames
Teemu Pulkkinen, Red Wings
Teuvo Teräväinen, Blackhawks

Maalivahdit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antti Niemi, Sharks
Kari Lehtonen, Stars
Tuukka Rask, Bruins
Karri Rämö, Flames
Niklas Bäckström, Wild
Antti Raanta, Blackhawks
Pekka Rinne, Predators
Joni Ortio, Flames
Sami Aittokallio, Avalanche

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Laine, Sami: Tuukka Rask torjui Bostonille harvinaista herkkua Yle.fi. 13.4.2014. Yle. Viitattu 28.6.2014.
  2. ↑ a b c d Laine, Sami: Kings ratkaisi huikeassa trillerissä – Stanley Cup Los Angelesiin! Yle.fi. 14.6.2014. Yle. Viitattu 28.6.2014.
  3. ↑ a b c 2013–2014 – Regular Season – Stats NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 16.4.2014. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Hart Memorial Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  5. ↑ a b c 2013–2014 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 16.6.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b Laine, Sami: Conn Smythe -voittajalle kolmas Stanley Cup – ”En häikäise” Yle.fi. 14.6.2014. Yle. Viitattu 16.6.2014.
  7. ↑ NHL announces 2013–14 season schedule NHL.com. 19.7.2013. NHL. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  8. ↑ a b Parkkinen, Jaakko: NHL:n uudelle konferenssijaolle sinetti Yle.fi. 14.3.2013. Yle. Viitattu 26.9.2013.
  9. ↑ a b c Rosen, Dan: NHL introduces new division names with schedule NHL.com. 19.7.2013. NHL. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  10. ↑ a b Kreiser, John: Thirteen numbers that defined season’s first half NHL.com. 8.1.2014. NHL. Viitattu 11.1.2014. (englanniksi)
  11. ↑ a b Talja, Juho: NHL-pelissä tehtiin hurja maailmanennätys – valtava määrä ihmisiä Yle.fi. 1.1.2014. Yle. Viitattu 11.1.2014.
  12. ↑ a b Pakarinen, Risto: Toronto voitti Winter Classicin 3–2 NHL.com. 2.1.2014. NHL. Viitattu 11.1.2014.
  13. ↑ Jääkiekossa ennätysyleisö – yli 113 000 katsojaa paikalla Yle.fi. 12.12.2010. Yle. Viitattu 11.1.2014.
  14. ↑ Record crowd watches hockey game ESPN.com. 12.12.2010. ESPN Internet Ventures. Viitattu 11.1.2014. (englanniksi)
  15. ↑ a b Ted Lindsay Award (formerly Lester B. Pearson Award) NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d Laakso, Vesa: Tässä ovat NHL-kauden parhaat Yle.fi. 25.6.2014. Yle. Viitattu 28.6.2014.
  17. ↑ a b Calder Memorial Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  18. ↑ a b James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  19. ↑ a b Vezina Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  20. ↑ a b Laakso, Vesa: Rask voitti historiallisen Vezinan Yle.fi. 25.6.2014. Yle. Viitattu 28.6.2014.
  21. ↑ a b c d 2013–2014 Division Standings NHL.com. NHL. Viitattu 16.4.2014. (englanniksi)
  22. ↑ 2013-2014 – Regular Season – Goalie – GAA Leaders NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 16.4.2014. (englanniksi)
  23. ↑ Lyhenne VK tarkoittaa villin kortin joukkuetta. A1 on Atlantic-divisioonan voittaja, P2 Pacific-divisioonassa toiseksi sijoittunut joukkue ja niin edelleen.
  24. ↑ Laine, Sami: Boston idän suuri suosikki – hyvittääkö Rask viime kesän pettymyksen? Yle.fi. 15.4.2014. Yle. Viitattu 17.4.2014.
  25. ↑ Laine, Sami: Suomalaisjoukkue ja NHL-sensaatio lännen playoff-suosikkeja Yle.fi. 15.4.2014. Yle. Viitattu 17.4.2014.
  26. ↑ Laine, Sami: Kahdeksan parasta selvillä – näin jatkuvat NHL:n pudotuspelit Yle.fi. 1.5.2014. Yle. Viitattu 1.5.2014.
  27. ↑ Stanley Cup Playoffs NHL.com. NHL. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
  28. ↑ Masisak, Corey: Kings complete comeback, advance to face Ducks NHL.com. 1.5.2014. NHL. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)
  29. ↑ Laine, Sami: Los Angeles harvinaiseen urotekoon – Niemi ja San Jose sulivat pahemman kerran Yle.fi. 1.5.2014. Yle. Viitattu 1.5.2014.
  30. ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  31. ↑ Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  32. ↑ Art Ross Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  33. ↑ Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  34. ↑ Conn Smythe Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  35. ↑ Frank J. Selke Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  36. ↑ Jack Adams Award NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  37. ↑ 2013–14 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  38. ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  39. ↑ Bridgestone Messier Leadership Award NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  40. ↑ William M. Jennings Trophy NHL.com. 2014. NHL. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  41. ↑ Peters, Chris: NHL All-Star Teams: Sidney Crosby, Duncan Keith lead first team CBSSports.com. 24.6.2014. CBS Interactive. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=NHL-kausi_2013–2014&oldid=20936735”