NBA-kausi 1996–1997
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
NBA-kausi 1996–1997 | |||
---|---|---|---|
Liiga | NBA | ||
Urheilulaji | koripallo | ||
Alkoi | 1. marraskuuta 1996 | ||
Päättyi | 13. kesäkuuta 1997 | ||
Varaustilaisuus | |||
Ykkösvaraus | Allen Iverson | ||
Varannut joukkue | Philadelphia 76ers | ||
Runkosarja | |||
Voittaja | Chicago Bulls | ||
Arvokkain pelaaja | Karl Malone (Utah) | ||
Paras pistemies | Michael Jordan (Chicago) | ||
Pudotuspelit | |||
NBA:n mestari | Chicago Bulls | ||
Hävinnyt finalisti | Utah Jazz | ||
Finaalien MVP | Michael Jordan (Chicago) | ||
NBA:n kaudet
|
NBA-kausi 1996–1997 oli NBA-liigan 51. kausi. Runkosarja käynnistyi 1. marraskuuta 1996 ja päättyi 20. huhtikuuta 1997. 13. kesäkuuta päättyneiden pudotuspelien päätteeksi Chicago Bulls uusi edelliskauden mestaruutensa voitettuaan finaalisarjassa Utah Jazzin otteluvoitoin 4–2.
Kautta edeltäneen varaustilaisuuden on arvioitu olleen yhden NBA:n historian kovatasoisimmista, sillä se sisälsi useita nykypäivän supertähtiä, kuten Kobe Bryant, Steve Nash, Allen Iverson ja Ray Allen.
Tapahtumia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chicago Bulls pääsi yhden voiton päähän kahdesta peräkkäisestä 70 voiton kaudesta.
- Tähdistöottelu pelattiin Clevelandissa. Idän joukkue voitti ottelun 132–120 ja Charlotte Hornetsin Glen Rice valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi.
- Philadelphia 76ers pelasi ensimmäisen kautensa Core States Centerissä (nimettiin uudelleen First Union Centeriksi ja myöhemmin Wachovia Centeriksi).
- Allen Iverson teki tulokkaiden ennätyksen tekemällä 40 pistettä tai enemmän viidessä peräkkäisessä ottelussa.
- Oakland Arenan suurten remonttitöiden vuoksi Golden State Warriors pelasi kotiottelunsa San Jose Arenassa (nykyisin HP Pavilion at San Jose), NHL-joukkue San Jose Sharksin kotiareenassa.
- Dennis Rodman sai 11 ottelun pelikiellon potkaistuaan kameramiestä, johon hän kompastui.
- John Stocktonin viimeisen sekunnin kolmen pisteen heitto Läntisen Konferenssin finaalisarjan kuudennessa ottelussa toi Utah Jazzille seurahistorian ensimmäisen finaalivisiitin.
- Utah Jazzin ja Los Angeles Lakersin välisen ottelusarjan neljännessä ottelussa Utahin Karl Malone heitti kaikki 18 vapaaheittoaan sisään, joka oli uusi NBA:n ennätys. Myöhemmin Paul Pierce rikkoi ennätyksen.
- Seitsemän NBA-kauden jälkeen Minnesota Timberwolves pääsi viimeinkin pudotuspeleihin, ollen vuosina 1988 ja 1989 liigaan liittyneistä joukkueista viimeinen, joka onnistui tässä.
- Atlanta Hawks pelasi viimeisen kautensa Omni Coliseumissa.
Runkosarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
V=voitot, H=häviöt, V%=voittoprosentti, *=divisioonansa voittaja
Pelaajatilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kategoria | Pelaaja | Joukkue | Tilasto |
---|---|---|---|
Pisteitä per ottelu | Michael Jordan | Chicago Bulls | 29.6 |
Levypalloja per ottelu | Dennis Rodman | Chicago Bulls | 16.1 |
Syöttöjä per ottelu | Mark Jackson | Indiana Pacers | 11.4 |
Riistoja per ottelu | Mookie Blaylock | Atlanta Hawks | 2.7 |
Torjuntoja per ottelu | Shawn Bradley | New Jersey Nets | 3.4 |
Pelitilanneheittojen tarkkuus | Gheorghe Mureșan | Washington Bullets | 60.4% |
Vapaaheittojen tarkkuus | Mark Price | Golden State Warriors | 90.6% |
Kolmen pisteen heittojen tarkkuus | Glen Rice | Charlotte Hornets | 47.0% |
Pudotuspelit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konferenssien puolivälierät | Konferenssien välierät | Konferenssien finaalit | NBA:n finaali | |||||||||||||||
1 | Chicago | 3 | ||||||||||||||||
8 | Washington | 0 | ||||||||||||||||
1 | Chicago | 4 | ||||||||||||||||
4 | Atlanta | 1 | ||||||||||||||||
4 | Atlanta | 3 | ||||||||||||||||
5 | Detroit | 2 | ||||||||||||||||
1 | Chicago | 4 | ||||||||||||||||
Itäinen konferenssi | ||||||||||||||||||
2 | Miami | 1 | ||||||||||||||||
3 | New York | 3 | ||||||||||||||||
6 | Charlotte | 0 | ||||||||||||||||
3 | New York | 3 | ||||||||||||||||
2 | Miami | 4 | ||||||||||||||||
2 | Miami | 3 | ||||||||||||||||
7 | Orlando | 2 | ||||||||||||||||
E1 | Chicago | 4 | ||||||||||||||||
W1 | Utah | 2 | ||||||||||||||||
1 | Utah | 3 | ||||||||||||||||
8 | L.A. Clippers | 0 | ||||||||||||||||
1 | Utah | 4 | ||||||||||||||||
4 | L.A. Lakers | 1 | ||||||||||||||||
4 | L.A. Lakers | 3 | ||||||||||||||||
5 | Portland | 1 | ||||||||||||||||
1 | Utah | 4 | ||||||||||||||||
Läntinen konferenssi | ||||||||||||||||||
3 | Houston | 2 | ||||||||||||||||
3 | Houston | 3 | ||||||||||||||||
6 | Minnesota | 0 | ||||||||||||||||
3 | Houston | 4 | ||||||||||||||||
2 | Seattle | 3 | ||||||||||||||||
2 | Seattle | 3 | ||||||||||||||||
7 | Phoenix | 2 |
Palkitut pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arvokkain pelaaja (MVP): Karl Malone, Utah Jazz
- Vuoden tulokas: Allen Iverson, Philadelphia 76ers
- Vuoden puolustuspelaaja: Dikembe Mutombo, Atlanta Hawks
- Paras kuudes pelaaja: John Starks, New York Knicks
- Kehittynein pelaaja: Isaac Austin, Miami Heat
- Vuoden valmentaja: Pat Riley, Miami Heat
- Finaalien MVP: Michael Jordan, Chicago Bulls
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta NBA-kausi 1996–1997 Wikimedia Commonsissa
NBA:n kaudet
1940-luku | 1946–47 | 1947–48 | 1948–49 | 1949–50 | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1950-luku | 1950–51 | 1951–52 | 1952–53 | 1953–54 | 1954–55 | 1955–56 | 1956–57 | 1957–58 | 1958–59 | 1959–60 |
1960-luku | 1960–61 | 1961–62 | 1962–63 | 1963–64 | 1964–65 | 1965–66 | 1966–67 | 1967–68 | 1968–69 | 1969–70 |
1970-luku | 1970–71 | 1971–72 | 1972–73 | 1973–74 | 1974–75 | 1975–76 | 1976–77 | 1977–78 | 1978–79 | 1979–80 |
1980-luku | 1980–81 | 1981–82 | 1982–83 | 1983–84 | 1984–85 | 1985–86 | 1986–87 | 1987–88 | 1988–89 | 1989–90 |
1990-luku | 1990–91 | 1991–92 | 1992–93 | 1993–94 | 1994–95 | 1995–96 | 1996–97 | 1997–98 | 1998–99 | 1999–00 |
2000-luku | 2000–01 | 2001–02 | 2002–03 | 2003–04 | 2004–05 | 2005–06 | 2006–07 | 2007–08 | 2008–09 | 2009–10 |
2010-luku | 2010–11 | 2011–12 | 2012–13 | 2013–14 | 2014–15 | 2015–16 | 2016–17 | 2017–18 | 2018–19 | 2019–20 |
2010-luku | 2020–21 | 2021–22 | 2022–23 | 2023–24 |