Muinaissukset

Kemijärveltä löydetty koristeltu rautakautinen suksi. Sukseen on kaiverrettu mm. käpälikkö.

Muinaissuksi on arkeologinen irtain muinaisjäännös, jota on käytetty hiihtämiseen. Muinaissukset voivat ajoittua kivikaudelta uudelle ajalle.

Puu säilyy huonosti happipitoisessa ympäristössä. Siksi kaikki löydetyt sukset tavataankin soiden turvekerroksen alta mudasta, missä happi on loppunut ja kosteus liuottaa mudasta happamia yhdisteitä säilyttäen suksen puunainesta. Tässä yhteydessä käytetään myös nimitystä suosuksi.

Löydetyt puuesineet eivät aina ole selvästi tunnistettavia. Suksesta on voinut säilyä niin vähän, ettei sitä voi tunnistaa sukseksi. Vaihtoehtoinen tulkinta voisi olla esimerkiksi reen jalas, lauta tai puulevy. Pronssikauden nahkapohjaisissa veneissä oli myös suksea muistuttava osa. Esimerkiksi Sallan muinaissuksea luultiin pitkään jalakseksi, mutta sitten huomattiin, ettei jalaksien pohjassa koskaan ole uurteita. Maailmassa tunnetaan noin 300 muinaissuksea, joiden ajoitus viittaa keskiaikaan tai varhempaan aikakauteen. Eniten suosuksia on löydetty Suomesta, mutta niitä tunnetaan myös muun muassa Norjasta, Ruotsista ja Venäjältä.

Suksien luokittelu ja nimityksiä

Muinaissuksien monenlaiset variaatiot pakottivat tutkijoiden luokittelemaan sukset niiden muodon perusteella. Näin pyrittiin löytämään suksien valmistukseen liittyviä kulttuurikytkentöjä.

Suomalainen sanasto ja suksien luokittelu

Suomalainen luokittelu kiinnittää huomiota pohjan muotoon, siteiden kiinnitykseen, jalan paikkaan, suksen kärkiin ja koristeluun. Siteet on Suomessa löydetty vain Mäntsälän suksesta.

Suksen pituus vaihtelee. Jos sukset ovat erimittaiset, puhutaan eripituisista tai eriparisista suksista. Tällöin lyhyttä suksea kutsutaan kalhuksi ja pitempää suksea lylyksi. Tasapituisten ja eripituisten suksien historiallista määrää, tai paremminkin suhdetta, ei tiedetä, sillä yleensä löydetään vain toinen suksista. Kivikautisissa kalliokuvissa Vienankarjalassa, ja muuallakin, ei eripituisia suksia ole piirrettynä. Ehkä se on hiihtämisessä myöhäinen piirre.

Suksen kärjet voivat olla molemmista päistään suipot, mutta joissakin suksissa vain etukärki on suippo. Kärki taivutetaan yleensä ylöspäin, mutta suosuksien muoto voi olla vääntynyt esimerkiksi routimisen takia ja kärjet ovat usein oienneet. Kärjissä voi olla veistettyjä koristeita.

Suksen pohja on tasainen tai kupera. Kuperuus voi johtua vääntymisestä tai pohjan kulumisesta, jolloin se tuskin on ollut veistettäessä haluttu muoto. Tasapohjainen suksi on sen sijaan yleinen. Jos liukumista haluttiin ohjata, tehtiin pohjaan yksi tai useampi ura eli olas. Kapea olas veistettiin suksen keskelle ja se on yleensä ollut noin kolmasosa suksen leveydestä. Leveä olas on noin puolet tai enemmän suksen leveydestä, joskus se on jopa lähes suksen levyinen. Olaan reunat voivat tällöin muistuttaa ennemminkin pienoja eli rimoja. Tällöin puhutaan pienapohjaisesta suksesta. Olaita saattaa olla kaksi tai kolme. Sallan suksessa niitä on viisi.

Päläs tarkoittaa jalan paikkaa suksessa. Se veistetään suksen painopisteen kohdalle tai sen eteen. Edessä oleva päläs aiheuttaa suksen kärjen nousemisen, kun jalkaa nostetaan ilmaan. Keskellä oleva päläs auttaa hallitsemaan suksea paremmin hiihdon aikana. Tasapäläs erottuu muinaissuksessa vain siteiden reikien perusteella. Kourupäläs tunnistetaan suksen molemmilla puolilla olevista jalkaterän mittaisista pienoista, joissa on reiät siteitä varten. Kohopäläs nostaa jalkaa hieman suksen pintaa ylemmäksi ja mahdollistaa siteiden kiinnittämisen sukseen pälkään alta poratun reiän kautta.

Siteiden eli vanhastaan mäystimien kiinnitys vaihtelee pälkään mukaan. Siteiden vaatimat reiät voidaan porata suksen läpi pohjan puolelle. Tällöin siteet haittaavat liukumista, ellei niitä upoteta pohjaan poikittaisten urien avulla. Näin on menetelty Kalvträskin suksissa. Kourupälkäinen side pujotettiin pienojen läpi porattuihin reikiin. Kohopälkäisen suksen siteet kiersivät jalan alta pälkään läpi poratun reiän kautta.

Ruotsalainen luokittelu

Ruotsalainen jaottelu syntyi 1920–30-luvulla ja sen avulla yritetään luokitella löydetyt suksen 6 luokkaan. Tässä luokittelu on esitetty Mankerin mukaan.

• A-tyyppi on tasapälkäinen ja tasapohjainen suksi, jossa siteiden reiät on porattu pohjan läpi. Vain etukärki on suippo.
• B-tyyppi on kourupälkäinen suksi, jossa on tasainen pohja.
• C-tyyppi kohopälkäinen suksi, jossa siteiden reiät kulkevat poikittain pälkään alta. Pohjan muodot erottelevat neljä alaluokkaa. Tasapohjainen tai hieman kupera, mutta kuitenkin olaton (tyyppi 1), yksi olas (tyyppi 2), kaksi tai useampi olas (tyyppi 3) ja pienapohjainen (tyyppi 4).

C-tyypin suksi voi siis olla esimerkiksi C2, jolloin se on kohopälkäinen suksi, jonka pohjassa on yksi olas.

Botninen suksi

Botninen suksi (tyyppi C1, engl. bothnic ski) eli kyröläis-lappalainen on lyhyehkö, molemmista päistään suippokärkinen, kohopälkään pinta veistettiin hieman koveraksi ja suksen pohja olaaton ja vähän kupera. Pituuden ja leveyden suhde on väliltä 11,5:1 väliin 8,5:1. Suksen pituus alittaa usein 165 senttimetriä eikä siinä ole juurikaan koristeta.

Suksen tyyppi sai alkuunsa pronssikaudella 1500–1000 eaa. Skandinaviassa ja tyyppiä käytettiin keskiajalle asti. Se levisi ensin pohjoiseen ja aluksi sitä löydettiin Pohjanlahden ympäristöstä, siitä varmaan nimikin juontaa alkunsa, mutta nykyään sitä tunnetaan laajalla alueella. Suksityypin levintä on Suomessa Hämeestä Karjalaan ja siitä pohjoiseen napapiirin pohjoispuolelle asti. Ruotsissa löytöalue ulottuu Suomen rajasta etelään Ångermanlantiin asti. Norjassa näitä on löydetty Lapista Itä-Finnmarkista etelään Pohjois-Tröndelageniin saakka. Muutama suksi on löytynyt myös Etelänorjasta.

Botnisella suksella hiihdettäessä käytettiin alussa yhtä pitkää sauvaa. Suksien koristelu alkoi rautakaudella, mutta ei ole yleinen botnisissa suksissa. Eripituiset eli epäpariset sukset kehittyivät botnisen suksen pohjalta ja ovat siksi myöhäinen ilmiö.

Skandinaavinen suksi

Skandinaavinen suksi (tyyppi C4, engl. scandic ski) muistuttaa Botnista suksea, mistä se on kehittynyt rautakaudella. Erona siihen on pohjaan veistetty hyvin leveä olas, jota kutsutaan yleensä pienapohjaiseksi. Pienat on voitu myös naulata paikalleen. Myös sidejärjestelmä on tukevampi, koska lumi on etelässä kosteampi ja raskaampi ja rasittaa siteitä enemmän. Skandinaavisen suksen levintä on Ruotsissa ja Norjassa.

Luettelo muinaissuksista

Muinaissuksia voi luetella monella tavalla riippuen siitä, millaisia ominaisuuksia haluaa korostaa. Tässä luettelossa aloitetaan ensin ajoitettujen suksien luettelolla. Sitten jatketaan luokittelua suksityyppien mukaan, vaikka ajoituksia ei tiedetä. Nämä pyritään esittämään suomalaisen ja ruotsalaisen jaottelun mukaisesti.

Mesoliittinen kivikausi

Ainoat mesoliittisen kivikauteen luotettavasti kytkettävät suksilöydöt on tehty nykyisen Venäjän alueelta. Muinaiset asuinpaikat Veretje I ja Vis I on saatu tähän luetteloon. Ajoitukset on saatu lähteenä käytetyn selostuksen kaavioista. Suksia ei ole ajoitettu suoraan, vaan kaivauksien edetessä turvekerrokset ajoitettiin.

Asuinpaikalta Vis I on löydetty paljon puuesineitä ja niiden joukossa yhteensä 22 reen jalaksien ja suksen fragmenttia, joista suksia on tulkinnasta riippuen 5–11 kappaletta. Löytöesine nro 116 on suksen katkelma, joka valmistettiin kovasta lehtipuusta. Se löytyi suopatjan pohjalta aivan jokihiekan pinnasta. Arkeologi Gregoi Burov arvioi suksen noin 8200 vuoden ikäiseksi eli kalibroituna 7200 eaa.. Suksi nro 116 on niin sanottu Vis-tyypin suksi.

Toinen Vis I- asuinpaikalta on löytynyt myös toinen Vis-tyypin suksi. Se löytyi suon pohjalta aivan hiekkakerrosta vastaan. Löytö on (luettelon nro 168, kuva 27) suksen kärjen katkelma ja valmistettu kovasta lehtipuusta. Siinä on leveä olas ja tämän tyyppistä suksea kutsutaan myös pienapohjaiseksi sukseksi. Burov ajoitti sen noin 8200 vuoden ikäiseksi eli kalibroituna 7200 eaa.

Kolmas Vis I-asuinpaikan suksi on Vetetje-tyyppiä, joka löytyi ylemmistä suokerroksista. Se on luettelossa löytö nro 17 ja sen kuvan numero on 28. Siitä on säilynyt vain suksen takaosa, johon on veistetty hirvenpää. Veistoksen tarkoitus jakaa mielipiteet, mutta Burov arvelee sen olevan niin sanottu takatoppari. Sillä estetään liiallinen lipsuminen taakse potkun aikana. Hän ajoitti suksen löytökerroksen turpeen avulla 7090±80 BP eli kalibroituna noin 5960 eaa.

Juuri Veretje I -asuinpaikalta on tehty ensimmäinen Veretje-tyypin suksilöytö. Sen ajoitus on noin 7500 BP eli noin 6300-6400 eaa.

Myöhäinen kivikausi

Sallasta (entinen Pohjois-Suomen Kuolajärven kunta) löydettiin vuonna 1938 Suomen vanhin suksi Särkelän kylän Särkiaapa-nimisestä suosta lähes 140 senttimetrin syvyydestä. Särkyneen suksen mitat palaset yhteen sovitettuina on 150,5, leveys 13,6 ja paksuus 1,8 senttimetriä. Suksen muodosta on päätelty, että sen alkuperäinen pituus oli enintään 180 ja leveys noin 15 senttimetriä. Suksi on lievästi kohopälkäinen ja siteen vaatima reikä on kaiverrettu suksen sisään puhkaisematta pohjaa. Suksi tulkittiin löydettäessä ilmeisesti sen vuoksi jalakseksi, koska pälkään nousu oli matala ja rinnakkaiset kolme koloa tulkittiin kaplaskoloiksi ja kahdeksi sidereiäksi. Vaikka suksissa ei vastaavia sidereikiä tunneta, ei samanlaisia reen sidereikiäkään tiedetä. Reen jalaksien pohjissa ei myöskään ole tavattu olaita tai uurteita, joita tässä puunkappaleessa on 4,5 senttimetrin levyisellä osalla viisi rinnakkaista ja 3 millimetriä leveää ja 2–2,5 millimetriä syvää uurrosta. Nämä näyttäisivät kulkevat suksen kärjestä kantaan asti. Suksi oli haljennut jo käytettäessä, koska halkeama oli yritetty korjata sitomalla se kahden reikäparin avulla yhteen. Suksen radiohiiliajoitus on 4470 ± 110 BP eli kalibroituna 5195 ± 110 BP, mikä tarkoittaa 3245 eaa. Sukselle on annettu Museovirastossa numero KM8227.

Kalvträskistä (Skellefteå, Västerbotten, Pohjois-Ruotsi) löydettiin vuonna 1923 tukkirännin kaivun yhteydessä noin 1,5 metrin syvyydestä ensimmäinen suksi ja siihen kuulunut sauva. Kaksi vuotta myöhemmin löydettiin vielä toinen suksi 200 metriä kauempaa. Kalvträskin sukset esitetään ensimmäisenä löydettynä suksiparina. Myös sauvan löytyminen on poikkeuksellista. Toinen suksista hapertui pian löytämisen jälkeen ja siitä on jäljellä enää osia. Sukset, jotka ovat tasapohjaiset, on valmistettu lylymännystä. Suksen päällä on harjas, mutta muuten suksi on tasapälkäinen. Siteiden vaatimat reiät on porattu suoran pohjan läpi. Suksi on ruotsalaisen luokittelun mukaan A-tyyppiä. Toisen suksen pituus on 204 senttimetriä ja molempien suksien leveys on 15,5 senttimetriä. Aiemmin suksen siitepölyikä oli 3900 vuotta, mutta radiohiiliajoitus on nykyään noin 5200 BP eli kalibroituna noin 3200 eaa. Myös ajoitus 3623–3110 eaa. on esitetty, mikä tarkoittaa noin 3370 eaa.

Drevjan kylästä (Vefsn, Pohjois-Norja) löydettiin 1950-luvulla suosta suksen takaosa kahden metrin syvyydestä. Löydös on tasaleveä, noin puoli metriä pitkä, keskeltä katkennut, pohjaltaan epätasainen ja lievästi pyöreäkantainen. Laudanomaista esinettä ei pidetä jalaksena, koska liukupinta on epätasainen. Ennemminkin se on suksi, jota käytettiin pitosuksena, jonka pohja peitettiin karvanahoilla. Taaksepäin osoittavat karvat estivät suksen lipumista potkun aikana. Ellei se ole suksi, niin se voi olla mikä vain. Radiohiiliajoitukseksi on ilmoitettu 3343-2939 eaa. eli noin 3100 eaa..

Sennitsan järvestä (Озеро Сенница) Pihkovan alueella A. M. Mikliajev löysi vedenalaisia muinaisjäännöksiä, joita tutkittiin useana vuotena. Vuonna 1982 löytyi Dubokrain kohteesta kivikauteen ajoittuva kerros. Kerroksesta löytyi puujätettä, josta nostettiin esille pala suksea. Löydetty suksen puolikas on 102 cm pitkä kärkiosa, jonka leveys vaihteli 8–9,5 cm ja joka oli valmistettu jalavasta. Hihnan kiinnityskohta oli rikki. Pohja oli tasainen ja puutyöstön jäljet oli poistettu hiomalla ja liukkautta lisätty kiillottamalla. Kahden radiohiiliajoituksen mukaan, jotka olivat 3870±40 BP (LU-2840) ja 3860±40 BP (LU-2838), suksi tehtiin noin 2620–2165 tai 2545–2160 eaa.

Revonlahdelta Vuonna 1948 löytyi Relletin rautatiepysäkiltä noin 6,5 kilometriä Raahen suuntaan olevalta työmaalta 140 senttimetrin syvyydestä hiekan ja liejun rajakohdasta lylymäntyisen suksen kärkikappale. Katkelman pituus oli 39 senttimetriä, leveys 7,1 senttimetriä ja paksuus 0,8–1 senttimetriä. Alkuperäinen leveys oli ollut suurempi. Suksen kärkiosaa oli veistetty lyhyin lastuin kivisellä työkalulla. Suksi oli päältä kulunut teräväreunaiseksi ja pohjastaan pyöreäksi. Seuraavana vuonna löytöpaikka tutkittiin ja sen todettiin olevan 44,7 metriä merenpinnan yläpuolella. E. Hyypän (levä-)analyysin mukaan suksi on vajonnut matalaan merenrantaveteen noin 1900 eaa. Suksi luetteloitiin numerolla KM 11927.

Pronssikausi

Pattijoelta löytyi 1934 lylymäntyisen suksen kärkiosa, joka oli kuulunut tasapälkäiselle sukselle . Tasapälkäinen suksi on ruotsalainen A-tyyppi. Eino Nikkilä mainitsee iäksi 3700 vuotta ja Matti Huurre 1900–1600 eaa., joka on varmastikin sama epävarma siitepölyajoitus.

Lomsjökullenin suksi Ruotsin Vilhemiinasta on kohopälkäinen ja tasapohjainen,ja sen pituus on 160,5 senttimetriä. Siteenreikä on paljaana ja alapinnassa on pieni ura. Silti sen tyypiksi on määritetty C1, jolloin se olisi botninen suksi. Näin varhaista botnista suksea on verrattu arktisiin suksiin, joita valmistettiin ennen. Siitepölyajoitus antoi noin 1500–1200 eaa.

Trehöringsjön suksi, joka löytyi 1956 Ångermanlandista Ruotsista, on C1-tyypin suksi eli kohopälkäinen, jossa tasainen pohja. Sen radiohiiliajoitus on 2870 ± 70 BP eli kalibroituna 1068 ± 107 eaa. Suksen erikoisuus on kivikirveen jättämät työstöjäljet. Tapaus muistuttaa Viitasaaren tapausta (0 jaa.), jossa ajoitus on tuhat vuotta nuorempi.

Liperin suksi, joka löytyi 1897, on ensimmäinen löydetty muinaissuksi, joka on tuotu tieteen silmien alle. Suksi on kohopälkäinen, tasapohjainen, ja sen kanta on pyöreä. Sen pituus on 165 senttimetriä ja suurin leveys 19,2 senttimetriä. Ruotsalaiselta tyypiltään se on C1a . Suksi on ajoitettu 2370 ± 140 BP eli 450 eaa., jolloin se olisi tehty varhaisen rautakauden alussa . Uudempi ajoitus antaa kuitenkin pronssikautisen ajoituksen eli 700 eaa.

Ärnäsin ja Södervikin ruotsalaisilla suksilla on pienapohjat, joten ne voivat olla C4-tyyppiä, ja ne ajoitettiin siitepölyajoituksella pronssikaudelle.

Lapualta Toijanniemen kylästä löytyi 1949 suksen kärki suopellosta 20 cm syvyydestä. Pelto oli kydöttäessä laskenut miespolven aikana toista metriä, jolloin suksi tuli pellon pintaan. Suksen palanen oli 79 cm pitkä, 12 cm leveä ja 0,9-1,6 cm paksu. Alkuperäinen leveys voitiin päätellä olleen 16 cm. Keula kohosi 8,5 cm ja kärjen nipukka oli 8,5 cm pitkä. Suksi saattoi olla nahkavuorattu, mutta nahasta ei ollut jäänteitä. E. Hyyppä otti löytöpaikasta maanäytteen ja totesi suksen maanneen merenpohjaliejun päällä. Maankohoaminen antoi iäksi (30,8 metriä merenpinnan yläpuolella) 3100 vuotta eli pronssikauden suksi ajoitettiin 900 eaa. Suksi oli vuonna 1949 löydettäessä vanhimpia kärkinipukallisia suksia. Suksen luettelonumero Kansallismuseossa on KM 12058.

Ruotsissa on myös vanhoja kärkinipukallisia suksia. Burträskissa suksi on 2900 vuotta vanha eli se ajoitettiin 900 eaa., Vest-Agderissa suksi ajoitettiin 500 eaa. ja Överlännasin suksi ajoitettiin noin 0 jaa.

Lapualta Ylistaroon vievän tien läheltä löydettiin vain suksien kärjet, koska auran puukko leikkasi suksen poikki. Ne ovat pronssiaikaisia.

Rautakausi 700-luvulle asti

Sysmän suksi on Suomessa vanhin pienolkainen suksi. Se on valmistustavaltaan taidokkain lajissaan. Suksi on ajoitettu 2220 ± 100 BP eli kalibroituna 260 ± 115 eaa.

Jokkafallin suksi löytyi Överkalixista Ruotsin Norrbottenista. Suksi löydettiin osin haljenneena kannasta pälkään asti. Halkeaman päähän oli porattu reiät, jotta suksen halkeaman pää voitiin sitoa umpeen. Siteitä varten oli ehkä samassa yhteydessä porattu neljä reikää, kuten on tehty A-tyypin tasapälkäisissä suksissa. Tämä suksi on kuitenkin alkujaan ollut tasapohjainen ja kohopälkäinen botninen suksi eli tyyppiä C1. Ajoitus on tehty siitepölyanalyysistä ja se ajoittuu rautakauden alkuun. Tämän löydön jälkeen on löydetty toinen samalla tavalla käsitelty suksi Glommersträskista (alla 1049 jaa.). Se perusteella arvelee Kjell Lundholm, että Jokkafallin suksi on löydetty suosta tärveltyneenä ja sitten korjattu omaan käyttöön.

Viitasaarelta Huopanan kylästä löytyi kourupälkäinen B-tyypin suksi, jonka pituus on 159 cm . Se on vuonna 1994 tehdyllä radiohiilianalyysilla ajoitettu 400 eaa., kun aiemmin tehdyn siitepölyajoituksen mukaan se oli ajoitettu noin 0 eaa. Keskustelua on herännyt veistojäljistä, joita on voinut jäädä kivikirveen käytöstä. Ajoitusta jälkien perusteella vaihdettu vanhempaan, koska kivikirveiden käyttöä on voinut vielä olla vuosituhannen vaihteessa. Tapaus muistuttaa Trehöringssjön pronssikautista suksea, jossa on myös kivikirveen jälkiä . Suksen kiinnitys jalkaan on kourupäläs-tyyppinen, suksen yläpinnan listoissa on reiät, joista mäystinnauhat pujotettiin. Suksi on näytteillä Suomen Urheilumuseolla .

Hedmarkista, joka sijaitsee noin 65 km Oslosta pohjoiseen, on löytynyt niin sanottu Fumes-ski, joka on valmistettu männystä. Se on kohopälkäinen, mutta jalkaa tukemaan on veistetty sivuille kallistetut tukipienat. Siteen kiinnittämiseksi on porattu reiät pälkään alitse vaakatasossa jolloin se kiinnittää suksen tiukasti jalkaan. Suksen pohjassa on reunoilla pienat ohjaamassa liukua, mikä on pitkälle sukselle tarpeen. Suksen pituus on 244 cm. Suksen aiempi ajoitus 150 jaa. on kalibroitu vuosiin 70-200 jaa.

Riihimäen Herajoen suksi löytyi Silmäkenevan keskeltä 1920-luvulla alueelta, joka on arkeologisesti muutenkin kiintoisa muinaisjärvi. Löytöhetkellä suksen ajoitukseksi pääteltiin siitepölyn perusteella 1500–500 eaa., mutta radiohiiliajoitus tarkensi ajoituksen varhaisrautakaudelle 1950 ± 130 BP eli 0-260 jaa. Suksen tyyppi on vanhahtava kourupälkäinen ja tasapohjainen suksi, ruotsalaisittain B-tyyppiä. Suksen kärkeen on porattu reikä ohjausnarua varten.

Pertunmaalta on löytynyt 168,5 cm pitkä ja 13,2 cm leveä pienapohjainen suksi, joka valmistettiin lylymännystä. Se on kohopälkäinen ja sen kanta on pyöreä. Samantapainen suksi löytyi myös Alavudelta (KM 12114). Suksen radiohiiliajoitus 1710 ± 140 BP eli kalibroituna 318 ± 162 jaa.

Färnäsistä Taalainmaalta Ruotsista löytyi pienapohjainen skandinaavinen suksi tyypiltään C4. Se radiohiiliajoitettiin 350 jaa. eli esiroomalaiseen rautakauteen.

Liperin kapeaolkainen suksi on leveydeltään 16 cm, josta olkaan leveys vie 5,3 cm. Suksesta löyty vain kärkiosa, joten pituutta ei tiedetä. Suksen ajoitus on 1670 ± 100 BP eli kalibroituna 372 ± 121 jaa.

Ikaalisista löydetty kapeaolkainen suksi, jonka olas on noin kolmasosa suksen leveydestä, mutta jossa olas on keskeltä kohollaan. Tätä voidaan melkein pitää kaksiuraisena suksena. Yksiolkaisena sen tyyppi olisi C2, mutta useampiuraisena C3. Tälle on ehdotettu tyypiksi myös C2b . Suksen päällinen on koristeltu nauhapunoskuvioilla ja on vanhin tällä tavalla koristeltu suksi. Ajoitus on 1530 ± 130 BP eli kalibroituna 491 ± 124 jaa.. Toinen ajoitus tälle on 290-550 jaa.

Saarijärven Summaseen laskevan ojan läheltä Viilsuolta löytyi niin sanottu botninen suksi, joka ajoitettiin 1460 ± 130 BP eli kalibroituna 430–680 jaa.

Pudasjärven Hetekylän Viinisuosta saatiin vuonna 1935 maantien rakennustyössä talteen kuusipuusta valmistettu suksipari. Toinen suksi säilyi nostossa ehjänä, mutta toinen nostettiin talteen katkelmina. Löytäjän kertomuksen mukaan sukset vielä maassa ollessaan vaikuttivat eripituisilta eli sukset saattoivat olla niin sanotut epäpariset. Lyhyempi onkin rakenteeltaan erilainen kuin pitempi. Suksien päällä oli löydettäessä 40 cm mutaa ja 20 cm rahkaa. Pisin suksi oli takapainoisena 215 cm pitkä, 14 cm leveä ja 2,8 cm paksu. Sen päälipinta oli heikosti harjahtava ja päläs oli 35 cm pitkä ja 9 cm leveä, mutta päälipinnaltaan tasainen. Mäystimen kolo oli 3,5 cm leveä ja se oli koverrettu osittain päältäpäin ja sitten porattu sivuilta reiät. Pitkän suksen pohja oli tasainen, eikä käytön jälkiä havaittu. Toinen suksi palasina. Keskikappale oli 72 cm pitkä, 11,6 cm leveä ja 3,5 cm paksu, keulapala 39 cm pitkä. Tämänkin päläs oli 35 cm pitkä ja 7,5 cm leveä. Mäystimen kolo oli 7 cm leveä. Pohjan pinta oli epätasainen ja se arveltiin olleen nahkapohjainen. Suksien valmistus oli ollut nopeaa ja karkeaa, sillä työn jälki oli huonoa. Sukset ovat kansallismuseossa numerolla KM7825. Ne on ajoitettu ensimmäisen kristillisen vuosituhannen puoliväliin eli noin 400–600 jaa.

Mäntän suksi löytyi Kolhon Lietunsalosta (Multisuo) 1991 marjaretkellä metsäojituksen jäljiltä ojasta. Suksi on kohopälkäinen ja muutenkin botnisen suksen kaltainen. Suksen kanta on kuitenkin tasainen eikä suippo ja sen pituus on 168 cm ja leveys 15 cm. Päläs on 2,0 cm korkea ja 7,5 cm leveä ja sijaitsee enemmän suksen vasemmalle reunalle päin, jolloin suksi oli hiihtäjän oikeassa jalassa. Vilkuna arveli, että kyseessä oli tasaparisen suksen oikea suksi, joka olisi uhrattu suohon. Löytö on arvokas monella tapaa. Suksen reunat on porattu 4,5–5 senttimetrin välein 2–3 millimetrin suuruisia reikiä. Reiät on yhdistetty toisiinsa uurteella mikä osoittaa, että sukseen ommeltiin karvanahkapohja. Länsi-Siperiassa käytettiin 1700-luvulla samaa ompelutekniikkaa nahan kiinnittämiseen. Nahka taivutettiin reilusti suksen päälle ja ommeltiin langalla siten, että pohjapuolella lanka kulki urissa kohottamatta nahkaa irti pohjasta ja reiän kautta sillä ommeltiin nahan läpi ja palattiin seuraavasta reiästä takaisin pohjan puolelle uraan. Suksen kannassa ei ollut reikiä, mutta siinä kulki poikittain uurre, johon on asetettu puulista. Erikoisin löydös ovat suksen mäystimet eli siteet, sillä ne ovat säilyneet. Pälkään reiässä oli löydettäessä vielä karvainen mäystinremmi, jolla hiihtäjän jalka kiinnitettiin pälkään. Siinä oli silmukka, jolla kantapää kiristettiin mäystimeen remmillä. Remmi oli hävinnyt. Puu on mäntyä, jonka radiohiiliajoitus oli 1530 ± 30 BP eli kalibroituna 544 jaa. Koska puun ikä on yleensä suuri, on suksella hiihdetty 500–600 jaa. eli rautakaudella. Löytöpaikka on ollut silloin ranta-aluetta. Suksi on luetteloitu Museoviraston kokoelmissa numerolla KM 26590.

Rautalammin Peuransuolta löytyi 2003 vedestä puunkappale, joka osoittautui sukseksi. Se oli 155,4 cm pitkä ja kohopälkäinen. Päläs oli tosin hakattu irti ennen suohon panemista. Suksia on saatettu uhrata tällä tavalla. Janne Vilkuna huomasi suksen Peurasuon museossa ja lähetti suksen ajoitettavaksi. Sen radiohiiliajoitus on 600 jaa. eli suksi oli rautakautinen.

Alvdalin suksi Norjan Hedmarkista on ajoitettu 600 jaa. ja kuuluu myöhäiseen rautakauteen. Se löytyi 1906 suosta ja on valmistettu männystä. Se on säilynyt lähes alkuperäisen mittaisena. Sukset ovat näytteillä Holmenkollenin museossa.

Vuolijoelta Oulunjärvessä olevalta matalalta saarelta löytyi pienapohjainen suksi. Suksi on Kainuun museossa (nro 2797) ja se ajoitettiin 1440 ± 120 BP rautakaudelle eli kalibroituna 635 ± 123 jaa..

Saarijärven Lannevedeltä löytyi botninen suksi, joka ajoittuu keskiselle rautakaudelle.

Kinnulasta Keski-Suomesta vuonna 1968 löydetty varsin hienosti koristeltu suksi herättää tutkijoissa hämmennystä. Suksi on koristeltu kuin Ruotsin Birkassa tehtiin puu- ja luuesineille 1000–1200 jaa. Suksen ajoitus on kuitenkin 650 jaa., mikä on liian suuri aikaeroksi. Sellainen mahdollisuus vielä on, että puu, josta suksen puuaines on irrotettu, on yli 350 vuotta vanhempaa..

Rautakausi 700-luvulta eteenpäin

Posiolta on botninen suksi, jonka pälkään takaosaan on piirretty ruutukuvio. Suksen kärkeen on veistetty nipukka. Sen ajoitus on 1300 ± 100 BP eli kalibroituna 752 ± 98 jaa.

Reinheimenista löytyi suksi, jonka ajoitus on noin 700 jaa. Suksi on osittain tuhoutunut, mutta edelleen sen pituus on 172 senttimetriä ja leveys 14,5 senttimetriä. Päläs on veistetty koholleen ja pälkään läpi portaun reiän molemmilla puolilla oli jäljellä nahkahinaiset siteen. Suksi oli säilynyt hyvin, koska se oli paljastunut hiljattain sulaneen jään alta.

Ullavan Pahalammelta , joka on Ullavanjärven kaakkoisrannalla, löytyi 2001 suksenkärjen kappale. Suksi on tyypiltään botninen, ja sille saatiin radiohiiliajoitus 700-luku jaa. Paikalta löytyi muitakin työstettyjä puunkappaleita sekä reenjalaksen katkelma.

Tyrväältä Sastamalasta on C4-tyypin suksi, joka on kohopälkäinen ja pienapohjainen. Samanlainen suksi löytyi myös Alavudelta (KM 12114). Tyrvään suksen radiohiiliajoitus on 1290 ± 110 mikä tekee kalibroituna 760 ± 105 jaa.

Kemijärven Tapionniemen kylästä Tervajängän pellosta löytyi botnisen suksen 60 cm pitkä kärki. Suksen koristelu on skandinaavista punoskoristelua, jossa on muun muassa hannunvaakuna. Kärkeen on veistetty pidennetty ja koristeellinen niin sanottu voluutti (kierukkakoriste) . Suksi on muuten tyypiltään C1 ja sen ajoitus on 1270 ± 100 BP eli kalibroituna 773 ± 98 jaa. (museonumeroitu KM9908).

Utrovatn’in suksi Opplandista Norjasta on ajoitukseltaan 780-975 jaa. Se on näytteillä Holmenkollenin museossa

Staraja Ladogan venäläinen suksi on löydetty viikinkiaikaisesta kauppapaikasta Olhavanjoen suussa. Se on kapeaolkainen, tasapohjainen ja pyöreäkantainen suksi, jota on koristeltu rikoila-viivoin suksen päältä. Reunoja kiertää reikärivi, jollaisia tehtiin karvanahkapohjan kiinnittämistä varten. Samanlainen suksi on myös Mäntän 500-luvun suksi. Staraja Ladogan sukselle saatiin siitepölyajoitus 700–900 jaa. Samoilta kaivauksilta löydettiin muitakin suksia.

Kemijärven Tapionniemen kylästä Tervajängän pellosta 30 cm syvyydestä löytyi vuonna 1938 pituudeltaan 133 cm pitkä ja 11 cm leveä lylymäntyinen suksi, joka oli 1,3–3,2 cm paksu. Se oli kohopälkäinen ja pyöreäpohjainen niin sanottu botninen suksi, jonka kanta oli veistetty suipoksi. Päläs oli 29 cm pitkä ja 4,8–6,1 cm leveä, mutta pälästä on veistetty kirveellä lyhyemmäksi. Päläs oli myös hieman kovera. Mäystimen reiästä, joka oli 2,5 cm pitkä ja 0,7 cm leveä, oli kantaan 72 cm ja kärkeen 61 cm. Suksen, jonka on luetteloitu numerolla KM8317:4, ajoitus on 800–1000 jaa..

Ranua kapeaolkainen suksi on leveydeltään 10,8 senttimetriä, josta olas on vain 4,2 senttimetriä. Ajoitus vie suksen 1050 ± 100 BP eli kalibroituna 980 ± 119 jaa.

Finslandin suksi Vest-Agderista on ajoitukseltaan 980–1165 jaa. Se on näytteillä Holmenkollenin museossa

Pielisjärven Sokkojärveltä löytyi 1946 hienosti säilynyt lylymäntyinen botninen suksi. Se on kohopälkäinen ja tasapohjainen, mutta suksen takaosa puuttuu. Sen alkuperäinen pituus oli arviolta 170 cm ja leveys 16,2 cm. Suksen reunoihin on porattu reikiä riviksi karvanahan kiinniompelua varten. Reiät sijaitsevat 1,6–1,8 cm reunasta ja ne ovat 4,5–6 cm välein. Reikien tekoa helpottamaan pohjaan on vedetty terävällä esineellä reunaa myötäilevä viiva. Joka toisen reikäparin väliin on tehty ura, johon mahdollinen ommel voitiin piilottaa, kun nahkaa ommeltiin ”harsimapistoin”. Nahkaa ei ollut säilynyt. Suksi on rautakauden loppupuolelta ja se ajoitetaan epävarmasti noin 1000 jaa.

Arvträskistä Ruotsin lapista löytyi botninen suksi yhdessä toisen suksen osasen kanssa. Suksi oli melko lyhyt, kohopälkäinen ja pohjaltaan hieman pyöreä. Suksen tyyppi olisi näin C1b. Pälkään alta oli mäystintä varten porattu poikittainen reikä. Suksen ajoitus on noin 1000 jaa. tai myöhäisempi.

Glommersträskin suksi löytyi metsäojituksen yhteydessä noin 2,5 km kaakkoon Glommersträskin rautatieasemalta, joka sijaitsee Ruotsin Lapissa Advisjaurissa. Suksi kaivettiin esille 35 cm syvyydestä ja sen pituus on 194 cm pitkä ja 11 cm leveä. Suksen molemmat kärjet ovat suipot ja se on kohopälkäinen. Pälkään pituus on 45 cm, leveys 6,8 cm ja korkeus 1,5 cm. Pälkään alta on porattu poikittain siteille reikä, joka on 4,3 cm leveä. Päläs on veistetty koveraksi, mutta reikä on hakattu esille pälkään läpi. Suksi on tuhottu myös katkaisemalla se neljään osaan. Pohja on aivan musta ja lievästi pyöristetty eikä siihen ole veistetty olasta. Suksi vaikuttaa botniselta eli on tyyppiä C1. Suksen kärkeen on porattu kaksi reikää. Muidenkin vastaavien suksien perusteella päättelee Kjell Lundholm, että suksia voitiin vetää perässä. Ajoitus antoi sukselle ikää 985 -100 BP eli kalibroituna 1049 ± 104 jaa.

Vesilahden Sakoisten kylästä löytyi Oravajärven läheltä vuonna 1929 yli metrin syvyydestä suksen keskiosa. Katkelman pituus oli 106 cm, leveys 10,5 cm ja paksuus 1–3 cm. Suksen pohjassa oli 3,5 cm leveä teräväreunainen olas ja päällinen oli lievästi harjava. Pälkään leveys oli 6,2 cm ja pituus 35 cm, mutta siinä oli harvinaisempi piirre. Päläs oli kaarevapintainen, mutta jalan sivuun lipsumista estettiin kahdella parilla kohokielekkeitä, jotka olivat noin 7 cm pitkät. Etukielekkeiden väliin oli porattu suoraan pohjan läpi halkaisijaltaan 1,4 cm reikä. Mäystimen kiinnittämistä varten päläkähään oli kaiverrettu poikittain 4 cm ja 0,8 cm korkea kolo. Suksi on koristeltu veistämällä siihen palmikot, joita oli tehty neljä rinnakkain. Tämän kapean suksen ajoitus 920 ± 100 BP on kalibroituna 1110 ± 88 jaa. ja se on luetteloitu numerolla KM8439.

Steinhaugmosta Norjasta on löytynyt suksi, jonka reunoja kiertää reikärivi. Tällainen suksi on yleensä pohjustettu karvanahalla ompelemalla se reunojen reikiin kiinni. Vastaavanlaiset ovat myös Mänttän ja Staraja Ladogan sukset. Suksen ajoitukseksi radiohiilimenetelmällä on saatu noin 1100 jaa.

Keski- ja uusiaika

Olaus Magnuksen kirjoittamassa Pohjoisten kansojen historiassa on hiihtäviä saamelaisia esittäviä kuvia, jotka piirrettiin 1500-luvun Italiassa

Toivakasta Ruuhimäen kylästä Tuominiemen tilalta löydettiin mäntypuinen 59 cm pitkä suksen keulakappale, joka on tallessa Kansallismuseossa (KM8241). Suksi on ollut noin 10,5 cm leveä ja 1,3 cm paksu. Suksi oli jo käyttöaikana haljennut ja narulla korjattu ennen suohon panemista, jossa se hajosi lopullisesti. Suonesteet ovat myös syövyttäneet puun pintaa selvästi. Suksi on ollut päältä harjava ja harjan reunat hieman koverat. Koristeeksi tehdyt kuusi paria viivoja kulkevat suksen pituuden suuntaisina ja yhtyvät suksen kärjessä pareittain muodostaen sinne kolme kolmiota, joiden sisään on piirretty pistekoristeita. Pohjaan oli veistetty loivareunainen, 4,5 cm leveä ja 0,6 cm syvä olas, joka madaltuen ylettyi kärkeen asti. Kärki on veistetty teräväksi ja pitkäksi. Suksen muoto ja koristelu viittaa rautakauteen tai keskiaikaan.

Åsnesin suksi Hedmarkista on ajoitettu 1165–1260 jaa. Se on näytteillä Holmenkollenin museossa

Kaukolasta Kaarlahden rautatieaseman luota löytyi vuonna 1937 noin 40 cm syvältä kuusipuinen suksi, joka oli 158 cm pitkä, 9,5 cm leveä ja 2,5 cm paksu. Kärki oli katkennut ja suksen sivut lahonneet, mutta selvästi näki, että suksi oli ollut kauan käytössä. Päläs oli 33 cm pitkä ja 6,6 cm leveä, mutta matala. Mäystimen reikä oli matala ja 5,3 cm leveä. Suksessa ollut olas oli kulunut epäselväksi ja pinnan koristeviivat nekin lähes hävinneet. Kannassa olas saattoi olla keskeltä hieman harjava. Suksi oli kärjestään katkennut ja koska kannasta oli mäystimen reiän keskikohtaan 105 cm, oli suksi ehkä alle 2-metrinen. Suksen vierestä otettu maanäyte ajoitettiin nuoreksi ja sitä pidetään aikaisintaan 1000-lukuun kuuluvaksi.

Keuruun Suolahti on puuesineiden osalta arkeologinen paratiisi. Lukuisten veneenosien, melojen ja astianpalasten joukossa oli myös suksenkatkelmia. Nämä on ajoitettu 1200-luvulle. Kyseessä oli metsästysasema, jonne tultiin etelästä ja jossa oli tarvittavat varusteet ympärivuotiseen asumiseen. Paikalta löytyi muun muassa kuusipuinen suksi noin 30 cm syvyydestä. Sen pituus oli 185 cm, leveys 11,5 cm ja paksuus 3 cm. Suksen kärki oli katkennut ojankaivussa, mutta muuten suksi oli ehjä. Sekä keula että kanta olivat suipot ja nousevat (botninen malli). Nousevissa kohdissa suksi oli sekä päältä että alta harjavat kummassakin päässä. Pälkään pituus oli 22 cm ja leveys 6 cm, mäystimen kolo oli 3 cm leveä, jonka valmistuksessa oli hyödynnetty päälipuolen koloa. Suksen pohja oli karkeatekoinen ja epäiltiinkin suksen olevan nevasuksi eli suon ylitykseen käytetty suksi.

Elvenesin suksi Varangerista on ajoitettu 1225–1280 jaa. Se on näytteillä Holmenkollenin museossa.

Ullavasta Rahkosen tilalta Ullavajärven rannasta löytyi 1951 ojankaivun yhteydessä suksenkappale, joka radiohiiliajoitettiin 1200-luvulle. Kyseessä oli lyly, josta on lähteessä kuvakin. Ullavasta on myös merovinkiaikainen suksi.

Kokkolan Linnusperältä löytyi 301 cm pitkä ja 11,8 cm leveä suksi. Kohopälkäisen suksen pohjauran eli olaan leveys on 4 cm ja sillä oli molemmat päät suipot. Suksi oli koristeltu viivoilla ja geometrisillä kuvioilla ja on niin sanottua Kajaanin mallia. Suksen ajoitus on 1360 ± 110 jaa.

Kolarista on löytynyt koristeltu suksi, jolla suksen kärkeen veistetty on niin sanottu tuopinkorvainen kärkinipukka. Se on kohopälkäinen, kapeaolkainen suksi, jonka pituus on 123 cm ja leveys 12 cmm. Olkaan leveys on vain 3,7 cm. Suksi on ajoitettu 530 ± 90 BP eli kalibroituna 1386 ± 66 jaa. eli se on keskiaikainen suksi. Museoviraston luettelossa se on numerolla KM10521.

Hämeenkyröstä löytyi nuori suksi, joka on 189 cm pitkä ja 10,5 cm leveä. Suksi on kohopälkäinen, tasapohjainen ja sen kanta on pyöristetty. Se on ajoitettu 500 ± 120 BP eli kalibroituna 1448 ± 119 jaa. ja kuuluu keskiaikaan .

Lyckelen (Ruotsi) suksi on nuorin botninen suksi, joka on niin sanottuun kemijärveläistyyppien. Näitä on Ruotsissa 5 kappaletta. Suksi on vuodelta 1541.

Multian Isojärvellä kuokittiin suota kesällä 1953 ja työmaalta otettiin talteen suksi. Sitä pidettiin maatilalla tallessa ja vuonna 2003 siitä soitettiin Janne Vilkunalle. Suksen kärki ja kanta oli hakattu irti ja jäljellä on vain 73,7 cm:n pituinen keskiosa pälkäineen. Suksi ilmeisesti uhrattiin suohon, mutta samalla varmistettiin, ettei satunnainen löytäjä ottanut suksea itselleen. Sen radiohiiliajoitus on 370 ± 30 BP eli kalibroituna se voi olla joko 1450–1530 jaa. tai 1590–1630 jaa. Vanhojen asiakirjojen perusteella ensimmäinen asuintila tuli Isojärvelle 1560-luvulla.

Øvrebøn suksi Vest-Agderista Norjasta on ajoitettu noin 1600 jaa. Se on näytteillä Holmenkollenin museossa

Ähtäristä Mäkikylästä löytyi vuonna 1948 kytöpellosta 30 cm syvyydestä suksen, joka oli muuten ehjä lukuun ottamatta lyhyttä kappaletta puoli metriä kärjestä ja kannan kärkeä. Useana kappaleena talteen saatu suksi oli 244 cm pitkä, 12 cm leveä ja 2,5 cm paksu. Alkuperäinen pituus lienee ollut noin 270 cm. Päläs oli 4 cm korkea ja 29 cm pitkä ja sen alle oli koverrettu 8 cm leveä mäystimen reikä. Kärki oli veistetty niin sanotuksi tuopinkorvaksi ja muistutti ennen vuotta 1949 löytynyttä Pudasjärven suksea. Suksen päällyspinta oli lievästi harjava ja koristeltu 8:lla samansuuntaisella viivalla eli rikolla, joista kaksi viivaparia kiersivät suksen ulkoreunaa ja kaksi viivaparia olivat suksen keskilinjalla. Suksen pohja oli kupera ja siihen oli veistetty 7–8 mm syvä ja profiililtaan kaareva olas, joka oli 3,5 cm leveä. Keula nousi 6 cm ja suksi oli keskeltä 2,7 cm jalkava. Sukseen oli kaiverrettu vuosiluku 1721. Suksen luettelonumero Kansallismuseossa on KM/kt 8639:2. Samasta kohtaa löytyi myös toinen suksi (KM/kt8639:1).

Ajoittamattomat tai tuhoutuneet sukset

Koska kaikkia suksia ei ole ajoitettu, ei niitä luetella edellä olevassa ajoitettujen suksien listalla. Niillä voi kuitenkin olla tunnistettavat piirteet, joilla ne voidaan kytkeä ajoitettuihin suksiin.

Botniset sukset

Muhoksesta Pyhänsivun kylästä löytyi vuonna 1937 erittäin hyvin säilynyt mäntyinen kaksikärkinen ehjä suksi. Tämä niin sanottu Botninen suksi oli 128,3 cm pitkä, 10,7 cm leveä ja 2,5 cm paksu, ja se löytyi 85 cm syvyydestä suosta ojaa kaivettaessa. Suksen pohja oli tasainen eli olaaton ja hiihtämisestä kulunut. Suksi oli painunut suossa kaarelle. Päläs oli 43,5 cm pitkä ja alkoi edestä jyrkästi palautuen takana loivasti suksen tasalle. Pälkään leveys edessä oli 6,8 cm ja takana 6 cm. Pälkään alle oli koverrettu mäystimelle 3 x 0,7 cm kolo. Kovertamiseen oli ilmeisesti käytetty metalliasetta. Suksi on mahdollisesti ollut nahalla pohjustettu kalhu, jolla on kuitenkin hiihdetty nahan kuluttua pois. Suksi on luetteloitu numerolla KM/kt 8226.

Rovaniemeltä Sattajärveltä löytyi vuonna 1935 kuivaustyössä mäntyinen suksen kantapuoli. Suksi saattoi katketa ojaa kaivettaessa, koska se löytyi ojan reunasta. Suksi oli 11,7 cm leveä ja 2,5 cm paksu. Osan pituus oli 63 cm, josta pääteltiin suksen olleen 105–110 senttimetriä pitkä. Suksen ylä- ja alapinta oli kuivunut sileäksi. Päläs oli noin 6,7 cm leveä ja mäystimen reikä on tehty metallisella aseella. Muhoksen suksen tapaan tämä Botninen suksi on luetteloitu numerolla KM/kt 8191.

Kolarista Pasmajärven kylästä suosalmesta maantieojaa kaivettaessa löytyi 40 cm syvyydestä 111 cm pitkä suksi, joka oli 14,8 cm leveä ja 3,3 cm paksu. Suksen molemmat päät löytyivät katkenneina ja suksi oli hieman lahonnut ja haljennutkin. Päläs oli osittain särkynyt, mutta oli havaittavasti kovera ja taaksepäin madaltuva. Tämä Botninen suksi on toimitettu Tornion museoon.

Kiuruveden botnisen suksen pituus on 165 cm ja leveys 14 cm. Suksi on luetteloitu Museoviraston kokoelmissa numerolla KM9059:1.

Neidenista Norjan Finnmarkista löytyi tyypin C1 suksi, jonka pituus on 145,5 cm. Suksen kärki oli löydettäessä poikki, joten se oli alkujaan noin 20 cm pitempi. Pälkäästä puuttui reikä, joka on voitu tärvellä. Suksen oikea reuna on hävinnyt suksen suippoa kantaa lukuun ottamatta.

Kemijärveltä löytyi kohopälkäinen suksi, jossa päläs on veistetty kourumaiseksi. Suksi on lähes ehjä ja sen rakenne on säilynyt hyvin. Sen tyyppi on C1 ja pituus 159,5 cm.

Kemijärveltä Tohmon kylästä löytyi vuonna 1937 ojankaivun yhteydessä 20 cm syvyydestä mäntyinen kaksikärvinen suksi, joka oli 165,8 cm pitkä, 12,9 cm leveä ja 3,3 cm paksu. Suksi löytyi ehjänä, vaikka se oli hieman lahonnut suossa. Suksen päällyspuoli oli lievästi harjava ja pohja tasainen ja olaaton. Suksi oli käytössä kulunut etenkin kärjen ja kannan nousussa. Päläs oli 39 cm pitkä ja se oli tehty lähes 1 cm koveraksi. Mäystimen reikä oli kooltaan 3 × 0,6 cm. Suksi on luetteloitu numerolla KM/kt 8225:1.

Lapinlahden Kivistön kylästä löysi N. Ruotsalainen vuonna 1933 ojatöissä noin 30 cm syvyydestä pahoin lahonneen kuusipuisen suksen, joka oli 134 cm pitkä, 13 cm leveä ja noin 3 cm paksu. Suksen molemmat päät olivat hajonneet, mutta keskiosassa päläs oli 36 cm pitkä ja 7 cm leveä. Päläs oli päältä hieman kourupintainen ja taaksepäin madaltuva. Mäystimen reikä oli 6,5 cm leveä. Suksen pohja oli tasainen. Suksi on lahjoitettu Kansallismuseon kansatieteelliselle osastolle kokoelmiin numerolla 7746.

Himangasta Kannuskylästä löytyi vuonna 1935 noin 30 metrin päästä Pikkujoen rannasta mäntypuinen suksi, joka makasi jokilietteen mullassa noin 50 cm syvyydessä. Vaikka suksen kärki puuttui, olivat sen mitat 142,5 cm pitkä, 10,8 metriä leveä ja 2,4 cm paksu. Pohja oli tasainen, suksen yläpuoli lievästi harjava ja sen päläs noin 8 cm leveä. Mäystimen reikä, joka oli ollut 6 cm leveä, oli tuhoutunut ja suksi siitä kohtaa poikki. Suksen kanta pyöreäksi veistetty tai muotoutunut. Voidaan tulkita botniseksi sukseksi.

Purnusta Ruotsin Gällivaresta löytyi rautakautisen botnisen suksen kärki, joka oli viivoin ja punosornamentein koristeltu.

Merijärven botnisella suksella on reunansuuntaiset koristeuurteet.

Kuusamosta löytyi vuonna 1936 suksipari Kuusamojärven rannalta Vääräjoen suun kohdalta. Sukset olivat soran ja mudan välissä noin 50 cm syvyydessä. Molempien kärjet olivat tuhoutuneet ja toisesta pala kantaa puuttui. Toisen suksen mitat olivat 124 cm pitkä, 15 cm leveä ja 3 cm paksu, ja toisen suksen mitat olivat 100 cm pitkä, 15 cm leveä ja 2,5 cm paksu. Suksien pälkäät ovat 32 cm pitkät ja 7 cm leveät, mutta mäystimien kolot ovat 5 cm ja 3 cm leveät. Säilytetään Kansallismuseossa numerolla 7898:1-2.

Muonion Liepmäjärveltä tehtiin suolöytönä vanha botninen suksi, jota ei ole ajoitettu.

Säräisniemestä Oterman kylästä löytyi mahdollisesti 1930-luvulla mäntyinen suksi, jonka mitat olivat: 115 cm pitkä, 13 cm leveä ja 1-3,5 cm paksu. Kannasta oli murtunut arviolta 15–20 cm pala ja suksi oli takapäästään muutenkin lohkeillut. Puuaines oli suossa muutenkin syöpynyt epätasaiseksi. Suksen pohja oli olaaton ja pälkään pituus oli 39 cm, nousten edessä jyrkästi mutta laskien taaksepäin loivasti. Päläs ol noin 6 cm leveä ja mäystintä varten oli metallityövälineellä koverrettu 4,2 cm leveä ja 0,6 cm paksu kolo. Mäystimen keskikohdan ja suksen kärjen välimatka oli 71 cm. Suksi hankittiin museolle 1939 ja luetteloitiin numerolla KM8305.

Saarijärveltä Häkkilästä löytyi botninen suksi (KM/kt 10778).

Lappajärveltä Nuottiniemen rannasta osui Eino Vinkka jalallaan vuonna 1946 uintiretkellään järven pohjassa makaavaan sukseen. Mäntyinen suksi vaikuttaa botniselta malliltaan, mutta se oli löydettäessä lievästi lahonnut. Suksi oli katkenneenkin 149 cm pitkä, 12 cm leveä ja 1-1,2 cm paksu. Suksen molemmat päät suippenivat ja kärki nousi 4,5 cm ja kanta 1 cm verran. Suksen pohja oli tasainen ja päälypinta lievästi kupera. Pälkään pituus oli 35 cm ja leveys 7 cm. Päläs laski edessä jyrkästi, mutta takaa loivasti. Mäystimelle oli koverrettu 6 cm leveä reikä pälkään alle. Suksi arveltiin olevan historialliselta ajalta. Suksi on luetteloitu KM/kt8607.

Alavudelta löytyi samalta kohtaa kuin suksi KM/kt8626:2 toinen suksi, joka oli pahasti lahonnut ja hajonnut. Koska kärki ja kanta olivat katkenneet pois ja pohja oli tasainen vailla olasta, voidaan suksea pitää botnisena malliltaan. Lähin vastaavuus sille oli vuonna 1949 Lappajärven suksi KM/kt8607, joka oli myös botninen malliltaan. Löydetty katkelma oli 105,5 cm pitkä, 11,3 cm leveä ja 1 cm paksu. Päläs oli 2,4 cm paksu, 6,5–8 cm leveä ja noin 38 cm pitkä. Edestä päläs nousi jyrkästi ja taakse se laski loivasti. Mäystimen reikä oli 10 cm pitkä. Pälkään eteen oli porattu kaksi pientä reikää, mutta niille ei ole keksitty tarkoitusta. Sen sijaa taakse tehdyt kolme reikää olivat sitomassa alkanutta halkeamaa. Suksen luettelonumero on KM/kt 8626:1

Karvanahkaiset sukset

Nordlannin Èsesta Norjasta on löytynyt suksi, jonka reunoja kiertää reikärivi. Tällainen suksi on yleensä pohjustettu karvanahalla ompelemalla se reunojen reikiin kiinni. Vastaavanlaiset ovat myös Mänttän ja Staraja Ladogan sukset.

Pudasjärveltä löytyi päältä koristeltu ja kapeaolaaksinen suksipari, jotka ovat eripituiset. Liukusuksen eli lylyn pituus on 286 cm ja potkusuksen eli kalhun pituus on 212 cm. Kalhun pohjassa on vielä karvanahka kiinni. Suksi on luetteloitu Museoviraston kokoelmissa numerolla KM7564.

Petäjäveden Kuivasmäen Kurkisuosta löysi nuorimies V. M. Klinga vuonna 1933 mäntypuisen suksen noin 105 cm syvyydestä ojankaivun yhteydessä. Suksen päällyspinta oli tasainen ja päläs, joka 35 cm pitkä ja alle 7 cm leveä, oli siististi tehty. Mäystimelle oli koverrettu 5,7 cm leveä kolo. Suksen pituus oli 183 cm, leveys alle 14 cm ja se oli 3 cm paksu. Sekä kärki että perä olivat suipot. Suksen pohja oli tasainen ja olaaton, mutta yllättävän vähän kulunut. Koska suksen yläpinta oli ruskea ja alapinta taas musta, epäili Itkonen sen olleen liimatulla nahkapohjalla varustettu kalhu eli lyhyempi potkusuksi. Nahan ompeluun ei suksen reunoihin ollut porattu reikiä.

Kapeaolaaksiset sukset

Posion kapeaolaaksinen suksi on tärvelty suohon laitettaessa. Sen molemmat kärjet on katkaistu, mutta pälkään läpi tehty reikä on ehjä. Suksen pohjassa on 5,5 cm olas ja sen pituus on 130 cm katkaistuna ja 16,3 cm leveä. Suksi on luetteloitu Museovirasto kokoelmiin numerolla KM7599:2 ja on näytteillä.

Joutsenon eteläisin koristeltu kapeaolaaksinen suksi, josta puuttuu osa. Sen pituus arvioidaan olleen 2,5 m ja leveys on 11,4 cm. Olas on 4 cm leveä.

Vanha-Kaarlepyystä Keskipohjanmaalta löytyi 1920-30-luvulla kapeaolaaksinen viivakuvioin koristeltu 301 cm pitkä suksi. Se on Suomen pisin muinaissuksi. Suksen tyyppi on C2.

Euran suksipari, jossa on koristeluita ja kapea olas pohjassa. Sukset ovat eripituiset.

Suomussalmen suksi Pohjois-Pohjanmaalta löytyi pitkittäin haljenneena. Mäystimen poikittainen reikä oli porattu ehjäksi jääneen pälkään läpi. Sukseen oli veistetty kapea olas. Sen tyyppi on C2 ja pituus 185 cm.

Muolan kapeaolaaksinen suksi on Itä-Suomesta. Se oli viivakoristeltu suksi (museonumero KM7406).

Joroisista Koskenkylän Havukkalammen vesijättömaasta löytyi vuonna 1938 mutaliejusta noin metrin syvyydestä koivupuinen suksi, josta saatiin talteen vain kahteen osaan katkennut keulakappale. Katkelman mitat olivat 103 cm pitkä, 10,8 cm leveä ja 1,9 cm paksu. Suksen päälypinta oli lievästi harjava ja molemmissa reunoissa oli matala 1,7 cm leveä palle. Suksen ulointa reunaa kiertää yksinäinen viiva ja palteiden välissä neljä yhdensuuntaista viivaparia, jotka yhtyvät kärjessä parittain. Suksen kärki oli veistetty pitkäksi ja muotoiltu tupinkorvaksi tai käärmeenpääksi. Suksen pohja oli tasainen, vaikka reuna olikin pyöristynyt ja keskellä kulki alle 4 cm leveä ja 0,5 cm syvä olas. Olas oli jäljistä päätellen veistetty veitsellä. Suksen malli viittaa melko nuoreen esineeseen. Se on luetteloitu museonumerolla KM8440.

Suomussalmelta on aikoinaan löytynyt koivuinen suksen etupää, jonka pituus oli 138 cm, leveys 10,8 cm ja paksuus 2,2 cm ja jonka kärki on katkennut. Arvellaan, että suksen alkuperäinen pituus oli ollut noin 3 metriä. Suksen pinta oli kulunut sileäksi, mutta mahdollisesti järvessä puu oli syöpynyt hankaamalla syvällekin. Suksen reunoissa oli 1,3 cm leveä palle ja pohja oli hieman kupera. Olas oli alle 3 cm leveä ja 0,5 cm syvä. Se oli ilmeisesti höylätty suksen pohjaan. Suksi on malliltaan vain muutama sata vuotta vanha.

Leppävirralta Hankamäen kylästä löytyi talvella 1949 100 cm syvyydestä lylymäntyinen suksen kärkikappale, joka oli 43 cm pitkä, 10,5 cm leveä ja 1,3 cm paksu. Kuperassa pohjassa oli puukolla veistetty olas, joka oli 3,2 cm leveä ja 6 mm syvä. Suksen päällysosa, joka on lievästi harjava, on koristeltu vetämällä siihen 16 viivaa siten, että yksi sarja kiertää suksen reunat, yksi sarja reunan suuntaisesti etäämmältä ja kolmas sarja suksen keskellä. Suksen kärki leviää suorasti koko katkelman pituudelta, joten suksen oikea leveys ei selviä. Kärjessä on veistetty kaventavat lovet ehkä narun kiinnittämistä varten. Suksen vierestä löytyi myös katiskan jäänteet. Myös Kaarelan eli Kokkolan suksi (KM7468) oli koristeltu vastaavasti. Suksi on luetteloitu numerolla KM/kt8674.

Ähtäristä Mäkikylästä löytyi toisen suksen (KM/kt 8639:2) vierestä tämän suksen kärkikappale. Katkelman pituus oli 31,8 cm, leveys 6,9 cm ja paksuus 1–1,3 cm. Tämänkin suksen kärki oli veistetty teräväksi kulmauksen jälkeen kuitenkin niin, että suksen kärki kapeni hieman ennen kulmausta. Reunoja kiersi kaksi koristeviivaa ja pohjalla oli kapea olas. Suksi luetteloitiin numerolla KM/kt8639:1.

Nuijamaalta Räihän kylästä löytyi suopeltoa kynnettäessä vuonna 1949 mäntyisen suksen kappaleen, jonka aura nosti esiin. Suksesta löytyi vain sen keskikappale, joka oli 39,2 cm pitkä, 8,7–8,9 cm leveä ja 2–2,2 cm paksu. Pohjassa on siististi veistetty 3,4 cm leveä ja 3 mm syvä olas ja suksen päällyspuolta koristaa 10 koristeviivaa. Toinen kappaleen pää on veistetty päälypuolelta kapeaksi ja se lienee kavennetun pälkään takaosaa. Samanlainen kaventuma tunnetaan muissa keskiaikaisissa suksissa, joita on löydetty muun muassa Limingasta (ennen vuotta 1911), Kiuruvedeltä, Kokkolasta (ennen vuotta 1930), Vesilahdelta (ennen vuotta 1941) ja Pielisjärveltä (ennen vuotta 1946) (vuoden 1949 tieto). Suksi on luetteloitu numerolla KM/kt8671.

Pienapohjaiset sukset

Ottervattnetin suksi Ångermanlandista säilytetään Bjurholmsin kotiseututalossa. Suksessa on olemattomat pienat (tyyppi C4) ja pohjan keskikohta on pyöreä. Nämä piirteet voivat johtua vääntymisestä. Suksen pituus on 150 senttimetriä.

Limingasta on löytynyt kaksi suksea, joissa on uurreviivaparit koristeena, toisella sekä yläpuolella että pohjan puolella. Pohjassa oli lisäksi pienat.

Nilsiän suksessa on pohjassa pienat.

Kangasalan pienapohjaisessa suksessa on reunoissa uurreviivaparit.

Alavudelta löysi työporukka vuonna 1948 Keski-Sulkavan laskuojaa kaivaessaan 180 cm syvyydestä pahasti hajonneen suksen (tyyppiä C4), joka oli 131 cm pitkä, 14,4–14,7 cm leveä ja 1,2 cm paksu. Suksen kärki oli hävinnyt ja kannasta puuttui noin puolet. Suksi hajosi nostettaessa useaan osaan ja pälkään edestä puuttui palanen. Päläs oli 7,7 cm leveä ja hyvin lyhyt. Mäystimen kolo oli ehjä. Suksen päällyspinta oli tasainen ja pohjassa erottui pienat eli suksi oli leveäolkainen, mutta olas oli pohjastaan kuperapintainen. Pienat ja olaan (myös nimeä kuurna käytetään) pohja oli runsaasti kulunut sen jälkeen, kun nahkapohja oli kulunut irti. Koristelut näkyivät selvästi. Suksea kiersi kolmen viivan raidat, jotka yhtyivät kärjessä, missä näkyi myös viivoja yhdistävät poikkiviivat. Suksi on luetteloitu numerolla KM 12114.

Säräisniemen pienapohjaisessa suksessa ovat molemmat päät suipot. Tämä suksi löytyi ennen vuotta 1949 ja T. I. Itkonen piti tätä samantyyppisenä suksena kuin Alavuden sukseä KM 12114.

Ruotsista Taalainmaalta on löydetty kaksi pienapohjaista suksea, joissa on Alavuden suksen (KM 12114) tapaisia koristeita. Toinen suksista löytyi Morasta ja sen turveanalyysi ajoitti 2000 vuotta vanhaksi.

Kärkinipukalliset tai pienet sukset

Högbackenssa Ruotsissa säilytetään Piten maakuntakokoelmissa (landsfösamling) koristeltua botnista suksea. Se on säilynyt lähes ehjänä lukuun ottamatta oikeaa reunaa, joka on hävinnyt ja katkennutta kärkeä. Suksen pituus on 152 cm ja se on koristeltu reunaviivoin, verkkokuvioin ja kärjessä olevin punoskuvioin. Kärkeen on veistetty voluuttikärki.

Bygdeträskin suosta Burträskista Västerbottenista löytyi lyhyt suksen kärki, jossa on voluuttikärki ja nauhapunoskuviointi. Muistuttaa kovasti Högbackenin suksea kärjen osalta.

Laitilasta Varsinais-Suomesta löytyi 1950-luvulla tärvelty kapeaolaaksinen suksen keskikappale, joka on tyyppiä C2. Suksen päläs on ehjä ja mäystimelle tehty poikittainen reikä on leveä. Suksi on loistavaa puutyötä ja koristelut taidokkaat. Ei tiedetä, oliko suksessa kärkinipukkaa.

Kinnulan Saarenkylästä Keski-Suomesta löytyi vuonna 1935 luonnonniitystä aivan vedenrajasta kuusipuinen suksi, joka oli kärjen päätä lukuun ottamatta ehjä. Se on samaa traditiota, mitä tavattiin Keski-Suomessa 1500–1600-luvulla. Suksen pituus oli 234 cm, leveys 11,2 cm ja paksuus 2,2 cm. Suksi suippeni kumpaankin päähän, johon oli veistetty kärkeen erityinen muoto, minkä vuoksi sitä voisi kutsua tuopinkorvasukseksi. Näitä suksia tavattiin myös Keski-Skandinaviassa metsäsuomalaisten jäljiltä. Suksen päälipuoli oli harjava siten, että harjan kumpikin puoli jäi hieman koveraksi. Suksi oli koristeltu kuudella rinnakkaisella viivalla koko pituudeltaan ja yhtyvät kärjessä ja kannassa toisiinsa. Pohjassa oli 4 cm leveä olas. Pälkään pituus oli 25 cm ja leveys 8 cm, mikä oli pituudeltaan vähän. Mäystimen kolo oli 5,5 cm leveä. Suksen museonumero on KM7763:1.

Kinnulan Kinnulanlahden Havikkoniemestä löytyi vuonna 1936 ojankaivussa noin 50 cm syvyydestä siro lylymäntyinen suksi. Sen mitat olivat 113 cm pitkä, 12 cm leveä ja 1,5 cm paksu. Suksen kärki oli haljennut jo käyttöaikana ja halkeamaa oli korjattu poraamalla kaksi reikää sidenarua varten. Suksen pohja oli hyvin kulunut, mutta siitä havaittiin jälki leveästä olaasta, joka vei puolet suksen leveydestä. Päläs oli päältä kovera ja 21 cm pitkä ja 5,5 cm leveä, mutta se oli särkynyt mäystimen reiän kohdalta, joka oli 3,2 cm leveä. Päläs oli keulaan päin jyrkkä, mutta kantaan päin loiva. Suksen päälinen oli koristeltu 14 yhdensuuntaisella suoralla viivalla. Viivat leikkasivat toisensa kannan kärjessä ja muodostivat sinne ruutukuvion. Kanta suippeni sirosti ja siinä oli nipukka. Suksi on luetteloitu Kansallismuseossa numerolla KM7923:1. M. Sauramo ajoitti suksen maanäytteen avulla 1. esikristilliselle vuosituhannelle.

Kinnulassa on toinen samankokoinen ja kaltainen suksi kuin edellinen Kinnulan Haavikkoniemen suksi, mutta on sitä nuorempi. Se löytyi vuonna 1931 60 metrin päästä edellisen suksen löytöpaikasta. Myös sen koristekuviot ovat mielenkiintoiset. Se tunnetaan Kansallismuseossa numerolla KM7405. Maanäyteanalyysin perusteella suksi saattaa olla 1000–0 eaa.

Kinnulan Haavikkoniemen kolmas suksilöytö tehtiin noin kilometrin päästä edellisiä suksia vuonna 1933 (museonumero KM7595). Suksi oli pituudeltaan vähän päälle metrin.

Alavudelta Sydänmaan kylästä löytyi vuonna 1948 heinän niitossa maan mudasta 10 cm syvyydestä pilkottavan suksen, joka oli 148,5 cm pitkä, 12,5 cm leveä ja 1 cm paksu. Päläs oli 2,5 cm paksu. Suksi oli kauniin tekoinen ja kärkeen oli veistetty 4,5 cm pitkä nirkko. Suksen kärjessä näkyi myös rikko- eli koristeviivojen leikkaavan toisiaan ja niiden lähelle oli kaiverrettu pistekoristeluita. Monet rinnakkaiset rikkoviivat koristivat suksea koko sen pituudelta ja pälkään sivuissakin oli viivat. Suksen kaaret olivat lauenneet, mutta takapää oli vielä hieman kaarellaan. Päläs oli 30 cm pitkä ja 6,5 cm leveä, ja se vietti jyrkästi kärkeen päin ja loivasti kantaan päin. Päläs oli päältä lievästi kovera ja mäystimen reikä oli 6 cm leveä. Pohjassa oli 5 cm leveä olas, joka oli veitsellä veistetty 3–5 mm syväksi. Suksi oli kärjestään haljennut ja hiihtäjä oli porannut reikäparit sitoakseen halkeaman kiinni. Suksi tunnetaan Kansallismuseossa numerolla KM/kt8626:2. Sekä Birkassa että Varsinais-Suomessa koristeltiin esineitä samalla tavalla kuin suksen kärjessä oli tehty. Tämä suksi muistuttaa hyvin paljon Kinnulan suksea (KM7405) ja Ruotsissa Arvidsjaurin ja Råneån suksia, jotka on ajoitettu turveanalyysin mukaan 900–1000 jaa., mutta todennäköisesti myöhemmältä ajalta.

Parikkalan Loitumajärvestä löytyi vuonna 1937 vedestä kaivannon suulta 166 cm pitkä ja 9,5 cm leveä suksi, jolla oli päälypinnassa neljä paria koristeviivoja ja terävä harjanne. Koristeviivat yhtyivät ennen suksen kärkeä ja muodostaa siihen nelikulmion. Kärkeen oli veistetty pitkä nirkko. Suksi oli sodan aikana säilytettävänä Savonlinnan museossa numerolla 915.

Ähtärin suksi (KM/kt 8639:2) muistuttaa Kinnulan suksea (KM7763:1), joka on hieman vanhempi malli. Myös Joroisten suksella (KM 8440) ja Hirvensalmen sukella (noin vuonna 1946 löytynyt myöhempi suksi) on samanlaiset kärjet kuin Ähtärin suksella.

Saarijärveltä Mahlun kylästä löytyi maatuneen Kaakkolammin suosta vuonna 1933 ojankaivussa 60 cm syvyydestä lylymäntyisen suksen kärkiosa. Suksen katkelma oli päältä harjava sekä 30 cm pitkä, 8 cm leveä ja 1,8 cm paksu. Pohja oli hieman kupera ja olaaton. Kärki oli veistetty suipoksi terävän kulmauksen jälkeen ja pintaa koristi neljä rinnakkaista viivaa, jotka kiersivät suksen reunat. Suksi luetteloitiin tunnuksella KM/kt8628:18.

Sukset, jossa on erikoinen piirre

Sievin kourupälkäinen suksi on Suomen löytöaineistossa harvinainen.

Flakamyrenin suksi Lyckelsesta, jonka päläs on hakattu irti. Todennäköisesti suohon työnnetty suksi on tärvelty, jotta sitä ei voisi käyttää enää hiihtämiseen.

Sydenista Överluleåsta Ruotsista löydettiin sukset, johon oli porattu reiät kärkeen. Näitä reikiä käytettiin ilmeisesti suksen köyttämiseen, kun suksia vedettiin perässä.

Västanträskista Burträskin kunnasta löytyneestä suksessa havaittiin pyöreäksi kaiverrettu reikä, jonka takana oli rivissä kolme reiän alkua.

Raftsjöhöjdenin suksi Jämtlantista on lyhyehkö suksi, jonka tyyppi on C3. Siinä on kaksoisolaas, joka on leveydeltään kaksi kolmasosan suksen leveydestä. Suksen pituus on 131 cm. Suksen päläs on ilmeisesti tärvelty suohon panon yhteydessä.

Keuruulta Jukojärveltä löytyi vuonna 1933 ojankaivussa Kaalisuosta mäntypuinen suksi noin 40 cm syvyydestä. Sekä kärki että kanta olivat tuhoutuneet, joten pituudeksi jäi 172 cm. Suksi oli 11 cm leveä ja 3,3 cm paksu, vaikka se oli haljennut koko pituudeltaan, ja se oli voimakkaasti harjava ja harjojen sivut koverat. Pohjaan on voitu nyt veistää 5 cm leveä ja 1 cm syvä kourumainen olas. Päläs oli hieman lyhyt (30 cm pitkä ja 9,2 cm leveä), mutta mäystimen reikä peräti 11,5 cm leveä. Suksessa oli käytetty samanaikaisesti kahta rinnakkaista sidehihnaa. Pälkään sivuilta jatkuivat niin sanotut palteet kummallakin sivulla kärkeen ja kantaan saakka. Koristelussa oli käytetty 2-4 viivan ryhmiä nauhoina, jotka vietiin koko suksen päästä päähän. Suksen museonumero on KM 7802.

Kajaanin Paltamosta oli vuonna 1936 löydetty Raappananmäestä pieni kuusipuinen suksen kärkipala, joka oli 35 cm pitkä. Suksen tyyppiä on ollut vaikeaa päättää, mutta suksen pinta oli koristeltu 10 rinnakkaisella viivalla Kinnulan suksen tapaan (KM7763). Suksi oli esillä Kajaanin museossa (nro 359, vuoden 1936 lähde).

Lähteissä mainittuja määrittelemättömiä suksia

Suksilöytöjä Norrbottenissa, jotka on julkaistu kirjassa Finds of Skis from prehistoric time in Swedish bogs and marshes, (1950, Tukholma) . Siinä on mainittu 8 ennen vuotta 1950 tehtyä suksilöytöä, joita ei muualla vielä ole mainittu. Niitä ovat: Järvträskin suksi Arvidsjaurista, Kåtaseletin suksi Jörnin kunnassa, Högbackenin suksi Piteåssa, Slagnäsin suksi Arjeplogissa, Rättselin suksi Arvidsjaurissa, Fäbodtjälenin suksi Brutträskissä, Ajaurin suksi Lyckelsessä ja Bodanin suksi Norsjössä .

Suksilöytöjä Ruotissa, jotka on mainittu På skidor vuosikirjan kirjoituksessa Manker, E. Den bottniska skidtypen I nya skidfynd, (1957) . Niitä on 3 kappaletta: Järvträskin suksi Arvidsjaurissa, Stormyranin suksi , Serrejauren botninen suksi Arvidsjaurissa (tyyppi C1).

Venäläisten arkeologien tuore puuesinelöytö Vologdasta käsittää muun muassa noin 1,5 m kohopälkäisen suksen 1600-luvulta . Toinen maininta on Novgorodista sen vanhimmasta kerroksesta tehty suksilöytö vuonna 1953. Suksen pituus oli 192 cm ja leveys 8 cm ja kärjet vain hieman kaarellaan ylöspäin. Suksi oli päkään kohdalta 3 cm korkea ja mäystimelle oli porattu vaakasuora 0,5 cm leveä reikä .

Suksilöytöjä Suomesta on mainittu muun muassa Ylitornion suksi (KM7357) Kaarlelan eli Kokkolan suksi (KM7468, noin 1200-luku) ja Hirvensalmen suksi (KM5549), jotka ovat olleet voimakkaasti harjavia ja harjan sivuilta koverat (aivan kuten Keuruun Jukojärven suksikin).

Saarijärven Kalmarista Laaksolan Isopellosta löytyi suksi (KM28113).

Tuhoutuneet tai hävinneet sukset

Vuonna 1942 T. I. Itkonen kirjoitti, että siihen mennessä hän tiesi 30 suksen joutuneen hukkaan, ja niistä 6 olivat olleet pareja. Seuraavassa on kuitenkin muutama lähteissä mainittu tapaus.

Vimpelin Ähtävänjoen suusta löytyi 1900 suksi, jossa oli muun muassa lehtiornamenttia. Sen pituus oli 190 cm, mutta suksi on nyttemmin hävinnyt.

Kemistä löydetty kourupälkäinen suksi on tuhoutunut.

Kemistä löydettiin vuonna 1908 suojankaivun yhteydessä lahonnut suksi, joka poltettiin muiden puunkappaleiden kanssa.

Ähtäristä löydetty kourupälkäinen suksi on myös tuhoutunut.

Ikaalisista Miettisen kylästä löytyi vuonna 1939 noin metrin syvyydestä suomudasta mäntypuinen suksi. Se oli karkeatekoinen ja olaaton, melko leveä. Jalansijan reunat olivat koholla, joten se oli mahdollisesti kourupäällinen. Suksi on sittemmin hävinnyt.

Ikaalisista Tervaniemen kylästä löytyi 1920-luvulla suksipari, jotka olivat kooltaan 250 cm pitkät ja 15 cm leveät. Sukset olivat lahonneet, mutta jalansijat erottuivat vielä. Sukset ovat hävinneet.

Parkanosta Linnankylästä löytyi vuonna 1930 talon läheltä savesta hyvin tehty suksi, joka hävisi myöhemmin.

Muuruvedeltä Vuotjärven kylästä löytyi vuonna 1885 2 metrin syvyydestä suomudan ja sinisen saven rajalta suksi, jonka pituus oli 150 cm ja leveys 15 cm. Suksen kärki oli terävä ja päläs oli päältä kovera ja kavennettu. Mäystimen kolo oli kaiverrettu päläksen läpi. Suksi on hävinnyt.

Kärkölästä Hongiston kylästä löytyi 1930-luvulla noin 50 metriä Kangasjärven rannasta suksi noin 50 cm syvyydestä. Suksi on hukkunut.

Haapavedellä tavattiin ojankaivussa noin vuonna 1928 osittain lahonnut suksi, josta oli terva-aineet uuttuneet pois. Suksesta ei kukaan välittänyt ja se heitettiin pois.

Lappajärvellä Kärnän salmen kohdalla löytyi 1910-luvulla yksi suksi metrin syvyydeltä multakuopasta, mutta se oli vuonna 1938 hukkunut.

Pihtiputaalla Ahon talon suosta löydetyt sukset olivat vuonna 1938 hukkuneet.

Kiteen Puhokselta löydettiin noin 35 cm syvyydestä 215 cm pitkät haapasukset, jossa oli aaltoviivaiset reunakoristeet. Ojankaivaja hajotti sukset.

Alavudelta Sampsalammen kylästä löytyi 1920-luvun alussa savenajossa 1 metrin syvyydestä alle kaksimetrinen suksi, joka oli hyvin leveä. Pohjassa ei ollut olasta. Suksi hävisi työmaan touhuissa.

Alavudelta samalta Sulkavanjärvien kuivaustyömaalta (suksi KM 12114) 20 metriä alempana löytyi samana vuonna 1948 toinenkin suksi, joka jätettiin sinne talven yli. Kun sitä myöhemmin haettiin, ole se kadonnut.

Mellilän turvepehkutehtaalla löydettiin kesäkuun lopussa 1900 kahden metrin syvyydestä leikkauksin koristeltu suksi, joka oli noin 180 cm pitkä ja 14 cm leveä. Suksi toimitettiin Åbo Tidningin toimitukseen Turkuun ja sen myöhemmästä kohtalosta ei ole tietoa.

Lähteet

• Naskali, Eero: Suksi muinaislöytöjen valossa. (Latua! Hiihtomuseon vuosikirja) Lahti: Lahden hiihtomuseo, 1990. (suomeksi)
• Nikkilä, Eino: Suksen tarina. Porvoo: WSOY, 1966. (suomeksi)
• Manker, Ernst: Fennoskandias fornskidor – Premiliär rapport från en inventering. Fornvännen, 1971, nro 1, s. 77-91. Tukholma: Riksantikvarieämbetet. ISSN 0015-7813 Artikkelin verkkoversio. (pdf) (ruotsiksi)
• Lundholm, Kjell: En skida från Glommersträsk, Lappland s. 251-258. (pdf) Fornvännen. 1979. Tukholma: Riksantikvarieämbetet.. (ruotsiksi)
• Burov, Grigoriy M.: Die Holzgeräte des Siedlungplazes Vis I als Grundlage für die Periodisierung des Mesolithicums im Norden des Europäischen Teils der UdSSR, s. 335-344. (julkaisussa Contributions to the Mesolithic in Europe: papers presented at the Fourth International Symposium, The Mesolithic in Europe, Leuven 1990) Leuven: Leuven University Press, 1990. ISBN 9061864089 Google Books. (saksaksi)
• Weinstock, John: The role of skis and skiing in the settlement of early Scandinavia. Northen Rewiev, 22.5.2005, Summer 2005. vsk, nro 25/26, s. 172-196. Yukon College. Bussines Library. (pdf) (englanniksi)
• Mäkinen, Antti: Hanki kantaa kulkijaa. Kajaani: Kainuun museo, 2001. (suomeksi)
• Vilkuna, Janne: Mänttän karvapohjainen muinaissuksi, s. 65-74. (Masunni – kirjoituksia Tampereelta ja Pirkanmaalta nro 1) Tampere: Ecuprinta OY, 1993. (suomeksi)

• Huurre, Matti: Kivikauden Suomi, s. 247-253. (Vesiteillä) Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15186-X (suomeksi)

Aiheesta muualla

• Valokuva Vis I- asuinpaikan hirvenpäisestä suksenkärjestä^{[vanhentunut linkki]} museon vitriinissä.
• Don's maps: Hirvenpäinen suksenperä piirroksina.