Moritz Schlick

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Moritz Schlick
Henkilötiedot
Koko nimi Friedrich Albert Moritz Schlick
Syntynyt14. huhtikuuta 1882
Berliini
Kuollut22. kesäkuuta 1936 (54 vuotta)
Wien
Kansalaisuus saksalainen
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Max Planck
Oppilaat Rudolf Carnap
Tutkimusalue fysiikka, filosofia
Tunnetut työt Allgemeine Erkenntnislehre Fragen der Ethik

Moritz Schlick [šlik] (14. huhtikuuta 1882 Berliini22. kesäkuuta 1936 Wien) oli saksalainen fyysikko ja filosofi, joka tunnetaan yhtenä loogisen empirismin perustajista ja Wienin piirin johtohahmona.[1]

Schlick syntyi Berliinissä varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä oli Ernst Albert Schlick ja äitinsä Agnes Arndt. Kuusitoistavuotiaana hän alkoi lukea René Descartesin, Arthur Schopenhauerin ja Friedrich Nietzschen teoksia. Erityisesti Nietzschen Näin puhui Zarathustra teki häneen vaikutuksen. Schlick opiskeli fysiikkaa Heidelbergin yliopistossa, Lausannen yliopistossa ja lopulta Berliinin yliopistossa. Vuonna 1904 hän väitteli tohtoriksi Berliinin yliopistosta Max Planckin ohjauksessa. Oltuaan vuoden yksityisdosenttina Göttingenin yliopistossa Schlick aloitti opinnot Zürichin yliopistossa syksyllä 1907. Samana vuonna hän avioitui amerikkalaisen Blanche Hardyn kanssa.

Schlick suoritti ensimmäisen maailmansodan sotilaspalveluksen fyysikkona kahdessa vuodessa Johannisthalin sotilaslentokentällä. Vuonna 1918 julkaistiin Schlickin varhainen pääteos Allgemeine Erkenntnislehre, jossa hän puolusti realismia ja positivismia uuskantilaisuutta vastaan. Schlick työskenteli Rostockin yliopistossa vuoteen 1921 asti. Tuona aikana Schlick myös tutki ensimmäisten joukossa Albert Einsteinin suhteellisuusteorian filosofisia seurauksia. Vuonna 1921 Schlick otti vastaan kutsun Kielin yliopiston professoriksi. Vuonna 1922 hänestä tuli Ernst Machin seuraaja Wienin yliopiston luonnonfilosofian professorina. Vuonna 1929 Schlick kieltäytyi nimityksestä Bonnin yliopistoon ja toimi seuraavina vuosina vierailevana professorina Stanfordin yliopistossa ja Berkeleyn yliopistossä.

Wienin piiri ja Wittgenstein

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schlickin ympärille muodostui 1920-luvulla hänen kollegoistaan ja oppilaistaan koostuva keskustelukerho, jota yhdisti kiinnostus tieteenfilosofiaan ja moderniin logiikkaan. Puolimuodollista kerhoa alettiin vähitellen nimittää Wienin piiriksi. Sen keskeisimpiä jäseniä olivat Schlickin itsensä lisäksi Rudolf Carnap, Otto Neurath, Kurt Gödel ja Herbert Feigl. Karl Popper oli yksi tunnetuista Wienin piirin aikalaiskriitikoista. Toiminnassa oli mukana kymmeniä muitakin filosofeja. Suomeen Wienin piirin ajatuksia toi Eino Kaila, vaikkei hän hyväksynytkään sen kaikkia linjauksia.

Schlick tunsi Ludwig Wittgensteinin, joka vaikutti huomattavasti hänen filosofiseen ajatteluunsa. Schlick puolusti Wienin piirin toimintaan merkittävästi kytkeytynyttä Wittgensteinin teosta Tractatus logico-philosophicus. Oli osaltaan Schlickin vaikutusta, että Wittgenstein jatkoi työskentelyä filosofian parissa.

Schlickin murha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Schlickin murhapaikka Wienin yliopiston päärakennuksella.
Lattialaattaan kaiverrettu muistoteksti Schlickin murhapaikalla.

Kun natsit nousivat valtaan Saksassa ja Engelbert Dollfuss Itävallassa, monet Wienin piirin jäsenet muuttivat Yhdysvaltoihin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Schlick jäi kuitenkin Wieniin. Hänen entinen opiskelijansa Johann Nelböck alkoi vainota Schlickiä ja uhkasi kahdesti tappavansa hänet. Schlick raportoi tapahtumista poliisille, minkä seurauksena Nelböck suljettiin psykiatriseen sairaalaan. Molemmilla kerroilla Nelböck kuitenkin vapautettiin jonkin ajan kuluttua.

Nelböck ampui 22. kesäkuuta 1936 Schlickiä pistoolilla neljästi yliopiston portailla, kun tämä oli matkalla pitämään luentoa. Schlick kuoli välittömästi.[2] Nelböck tunnusti teon, ja hänet pidätettiin ilman vastarintaa. Ampuja todettiin syylliseksi ja hän sai kymmenen vuoden vankeustuomion. Oikeudenkäynnin aikana Nelböck perusteli tekoaan muun muassa ideologisesti. Hänen mukaansa Schlickin metafysiikanvastainen filosofia oli horjuttanut hänen moraalista vakaumustaan.

Nelböck anoi 12. maaliskuuta 1938 armahdusta sen jälkeen, kun Itävalta liitettiin osaksi Natsi-Saksaa. Hänen perusteenaan oli, että Schlick oli juutalainen, joka kannatti valtiolle haitallisia oppeja ja että Nelböck oli palvellut kansallissosialismia tappamalla hänet.[3] Vaikka Schlick ei ollut juutalainen, jo aiemmin nationalistiset ja juutalaisvastaiset piirit olivat leimanneet Schlickin varsinaiseksi syylliseksi murhaansa hänen filosofiansa ja läheisten juutalaisten kollegoidensa vuoksi. Nelböck vapautettiin ehdonalaiseen kuitenkin vasta 11. lokakuuta, koska syyttäjä piti hänen motiivejaan pääasiassa henkilökohtaisina.[4] Nelböck oli vapautuessaan istunut kaksi vuotta kymmenen vuoden tuomiostaan.

Filosofia ja vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moritz Schlickin hauta Pötzleinsdorfin hautausmaalla.

Schlick oli yksi loogisen empirismin kehittäjistä. Tämä filosofinen koulukunta jatkoi Auguste Comten perustamaa positivistista perinnettä. Loogiset positivistit asettivat filosofialle useita lähtökohtia. He kannattivat tieteellistä maailmankuvaa vastustivat metafysiikkaa, jonka he tuomitsivat mielettömäksi. Loogisten empiristien mukaan tieteellisen tiedon on perustuttava kokemukseen. Filosofian tehtävänä oli puolestaan analysoida tieteen kieltä. Merkitykselliset väitteet ovat verifioitavissa, eli on loogisesti mahdollista osoittaa, ovatko ne tosia vai epätosia. Lauseet, jotka eivät ole verifioitavissa, ovat tieteen näkökulmasta sisällöltään merkityksetöntä. Loogiset empiristit puolustivat tieteiden ykseyttä eli ajatusta, jonka mukaan tulevaisuudessa yksi yhtenäinen tiede käsittäisi kaikki erityistieteet.

Schlickin tutkimuskohteita olivat muun muassa kausaliteetti, todennäköisyys, tietoteoria, logiikka, kielifilosofia, vapaa tahto, etiikka ja estetiikka. Etiikan alalla hän pohti onnellisuutta hyvän elämän päämääränä. Fysiikan alalla hän perehtyi Einsteinin erityiseen suhteellisuusteoriaan sekä modernin fysiikan käsityksiin ajasta ja avaruudesta. Hän antoi merkittävimman panoksensa kuitenkin tieteenfilosofiaan, ja myöhemmin Schlickin ajattelu vaikutti etenkin Pohjoismaissa, Isossa-Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa.

Suomennettuja artikkeleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Schlick, Moritz: Filosofian käänne. (Suomentanut Tapani Kilpeläinen.) Niin & näin, 2014, nro 1, s. 26–30. Artikkelin verkkoversio.
  • Schlick, Moritz: ”Positivismi ja realismi”, Ajattelu, kieli, merkitys: Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia, s. 70–94. (Toimittanut Panu Raatikainen) Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-683-1
  1. Moritz Schlick. Britannica.
  2. Stadler, Friedrich: ”Documentation: The Murder of Moritz Schlick”, The Vienna Circle: Studies in the Origins, Development, and Influence of Logical Empiricism, s. 895. (Edited by Friedrich Stadler) Wien: Springer, 2001. ISBN 3-211-83243-2
  3. Stadler (2001), s. 906.
  4. Stadler (2001), s. 866–909

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Edmonds, David: The Murder of Professor Schlick: The Rise and Fall of the Vienna Circle. Princeton University Press, 2020. ISBN 978-0-6911-6490-8
  • Haaparanta, Leila: Millainen on filosofinen ongelma? Niin & näin, 1999, nro 4, s. 3–6. Artikkelin verkkoversio.
  • Hirvonen, Ilmari: Moritz Schlickin empiirinen realismi. Ajatus, 2019, 76. vsk, s. 125–167. Artikkelin verkkoversio.
  • Manninen, Juha: Eino Kaila ja tie Wienin piiriin. Tieteessä tapahtuu, 2002, 20. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  • Manninen, Juha: Realisti Wienin piirin väittelyissä. Tieteessä tapahtuu, 2002, 20. vsk, nro 7, s. 40–52. Artikkelin verkkoversio.
  • Manninen, Juha: Wien, Cambridge, Königsberg: Filosofisia tapahtumia 1929–1930. Tieteessä tapahtuu, 2004, 22. vsk, nro 4, s. 17–26. Artikkelin verkkoversio.
  • Niiniluoto, Ilkka & Koskinen, Heikki J. (toim.): Wienin piiri. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-866-4
  • Raatikainen, Panu: Looginen positivismi, Wienin piiri ja Moritz Schlick. Niin & näin, 2014, nro 1, s. 31–34. Artikkelin verkkoversio.
  • Sintonen, Matti: ”Empirismi ja positivismi”, Nykyajan filosofia, s. 45–109. (Toimittaneet Ilkka Niiniluoto ja Esa Saarinen) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26207-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]