Montessoripedagogiikka

Montessorikoulu Yhdysvalloissa

Ensimmäinen Montessorikoulu Hollannissa, Haagissa 1915

Pedagoginen malli

Pedagogisia malleja

Tutkiva oppiminen
Ongelmalähtöinen oppiminen
Projektioppiminen
Ilmiöpohjainen oppiminen
Freinetpedagogiikka
Montessoripedagogiikka
Yhteisöllinen oppiminen
Yhteistoiminnallinen oppiminen
Oppilaslähtöinen opetus

(katso kaikki 33)

Katso myös

Luokka:Opetusmenetelmät, Pedagogiikka, Didaktiikka, Opetus

Montessoripedagogiikka on lapsikeskeinen kasvatusmenetelmä, jonka perusti italialainen pedagogi Maria Montessori. Yksi sen keskeisimmistä kasvatustavoitteista on lapsen itsenäistymiskehityksen tukeminen, johon kuuluu lapsen omatoimisuuteen perustuva ohjaus ja aikuisen tasavertainen asenne lapseen. Lapsen kehitystä tuetaan hänen erityiset kehitys- ja herkkyyskautensa huomioiden. Kasvatus tapahtuu valmistellussa oppimisympäristössä, jossa lapsilla on omiin kiinnostuksen kohteisiinsa perustuva vapaus kokeilla itse.

Lähtökohdat

Montessoripedagogiikan pääperiaatteen voi kiteyttää: "Auta minua tekemään itse". Oppimistilanteessa montessoriohjaajan tehtävä ei ole johtaa toimintaa vaan tarjota apua kun lapsi itse sitä tarvitsee. Lapsella on vapaus valita työtehtävänsä itse, ja hänelle luodaan työrauha tehtävän loppuun viemiseksi.

Lähtökohtana on mahdollisuuksien luominen lapselle mahdollisimman vapaaseen ja luonnonmukaiseen kehitykseen sekä yksilöityyn opetukseen. Lasta kannustetaan juuri omien edellytystensä mukaisesti kunakin kehityskautena.

Lapsi on aktiivisuuden keskus. Montessoripedagogiikka perustuu ajatukseen, jossa lapsi etsii sisäistä itseään ja tulee tietoiseksi itsestään yksilönä omaehtoisesti motivoidun toiminnan kautta. Lapsi nähdään tiedonjanoisena oppijana, joka aktiivisesti tutkii ympäristöään ja ammentaa sieltä tietoa niin tietoisesti kuin tiedostamattakin. Tätä omatoimisuutta pyritään montessoripedagogiikassa kunnioittamaan ja pitämään yllä valmistellulla ympäristöllä ja välineistön esittelyllä.

Lapsen kehitys käy läpi tiettyjä jaksoja tai kehitysasteita. Lapsen kehitystä säätelevät kunkin tapa tai tarpeet. Yksilön kehitysrajassa tapahtuu "uudelleen syntyminen", metamorfoosi eli muodonmuutos. Yksilön kehitys vaihtelee. Lasta ohjattaessa ovat tärkeitä aistitoiminnot sekä käytännön toimet. Ihmistä tulee ohjata kärsivällisesti kaikkien kausien läpi, häntä tulee auttaa kehittymään sisäisesti, mikä auttaa häntä ymmärtämään elämää.

Kehityskaudet

Lapsen kehityksen intensiivisen havainnoinnin ja huomioidenteon viitekehyksiksi Montessori jakaa kehityksen neljään noin kuusi vuotta kestävään kehityskauteen: 0–6, 6–12, 12–18 ja 18–24-vuotiaat. Kullakin kehityskaudella on omat ominaispiirteensä lapsen kehityksessä ja niiden avulla voidaan yksilön kehitys asettaa jonkinlaisiin kehyksiin. Kaiken lähtökohtana on kuitenkin lapsen oma luontainen tiedonhalu ja aloitteellisuus, oikein oivallettuna. Lapset ovat vielä innostuneita oppimisesta kun saavat itse valita etenemisnopeutensa ja oppimisen tehtävät oman kiinnostuksensa mukaan.

Montessori havaitsi lapsen kehityksessä useita eri kehitysvaiheeseen liittyviä ns. herkkyyskausia, jolloin tietyn toiminnon oppiminen sujuu erityisen helposti, miltei leikiten. Tähän perustuen Montessoripedagogiikka korostaa lasten erilaisuutta ja yksilöllisyyttä. Jokaisen lapsen kehittyminen tapahtuu hänen omassa tahdissaan ja sen myötä hänen itseluottamuksensa ja itsenäisyytensä lisääntyvät.

Lapsen sosiaalinen kehitys eli se miten lapsi löytää ja omaksuu aktiivisen roolin suhteessa ympäristöönsä, oli Montessorille suuren kiinnostuksen kohde. Tämän päämäärän saavuttamiseksi lapsi käyttää oppimiaan tietoja ja taitoja vain välineinä, ne eivät enää ole itseisarvo.

Kehityskaudet, joihin kaikkiin sisältyy lukuisia herkkyyskausia, voidaan Montessorin omin perustein määritellä lyhyesti vaikkapa seuraavasti:

Ensimmäinen kehityskausi 0–6 v.

Tämän varhaisimman kehityskauden erityisiä herkkyyskausia ovat kielen omaksuminen, itsenäiset liikkeet ja liikkeiden koordinaatio, näkemys järjestyksestä, aistien hienosäätö ja hyvien tapojen oppiminen. Tällä kaudella luodaan lähes koko yksilön persoonallisuus.

Lapsen mieli on havainnoiva ja näin se imee jatkuvasti vaikutteita ympäristöstä. Varhaisimmalla kehityskaudellaan lapsi oppii aistiensa välityksellä ja näin hän saa välittömästi tietoja elämästään ja ympäröivästä maailmasta. Lapsi oppii myös erottamaan todellisen ja epätodellisen.

Toinen kehityskausi 6–12 v.

Toisella kaudella lapsi rakentaa omaa persoonallisuuttaan aloittaen käsin tekemällä ja vähitellen siirtyen abstraktiin ajatteluun konkreettisten välineiden kautta. Näin hän kehittää ensimmäisen kauden tuotoksia. Tällä kaudella lapsi on kiinnostunut yhä enemmän käsitteellisistä asioista ja hänen suhteensa omaan ympäristöönsä muuttuu järkiperäiseksi.

Toisella kaudella lapselle on ominaista ulospäin suuntautuminen, moraalisuus, kulttuurin perusteiden omaksuminen, mielikuvitus, erilaisten asioiden ja tapahtumien syiden etsintä, älylliset ponnistukset ja kehittynyt sosiaalisuus. Lapsi oppii älynsä ja mielikuvituksensa avulla ja tämä kausi on myös kasvavan voiman ja tyyneyden aikaa.

Kolmas kehityskausi 12–18 v.

Kaudelle on tyypillistä voimakas fyysinen kasvu, joka on osa murrosiän suurta prosessia. Tämän kauden aikana luodaan myös sosiaalinen persoonallisuus, ja tämä on tulevan aikuisen syntymän alkuvaihe.

Tämän kauden tärkeimmät kaksi psykologista tarvetta ovat identiteetin ja oman sosiaalisen aseman löytäminen. Oppimisprosesseja hallitsee luova kulttuurikäsitys sekä itsenäinen ja psyykkinen kehityksen kenttä ja/tai luova kulttuuri. Ulkopuolisen kasvatuksen tulisi olla valmistamista aikuiselämää varten ja siksi opetuksen tulisi tapahtua yleisellä tasolla.

Neljäs kehityskausi 18–24 v.

Tämä kehityskausi käsittelee jo aikuiseksi oletettua ja siten kypsäksi kehittynyttä yksilöä. Tämän vuoksi yhteiskunnallinen suhtautuminen tähän kehityskauteen on kokenut selvän muutoksen. Montessorin aikana kansalainen, lähinnä siis mies, saavutti yhteiskunnallisen täysi-ikäisyyden vasta 24 vuoden iässä; nykyisin tämä ikäraja on 18 vuotta ja sama molemmille sukupuolille. Montessorin näkemyksiä tästä kehitysvaiheesta onkin tarkasteltava tästä näkökulmasta ja aikakaudelle tyypilliset aatteet huomioon ottaen.

Tässä vaiheessa saavutetaan kypsyys ja kausi on vakaata ja rauhallista. Tänä aikana aikuisuuteen valmistautuminen kiteytetään ja saatetaan päätökseen. Nyt ihmisellä on kyky ymmärtää oma osansa maailmankaikkeudessa ja suhteuttaa toimintonsa näihin tietoihin.

Lasten talo

White Pine -montessorikoulu Idahossa, Yhdysvalloissa

Montessorin ”lasten talo” on ensimmäisessä kehityskaudessaan olevia 3–6-vuotiaita lapsia varten suunniteltu paikka, oikea talo jossa on huoneryhmä ja puutarha. Lasten käytössä heidän älyllisiä toimintojaan varten on keskushuone eli valmisteltu ympäristö. Siihen voidaan liittää pienempiä huoneita kuten kylpyhuone, ruokasali, voimistelusali ja makuuhuone. Puutarhassa voi olla fyysisiä ponnisteluja vaativia leikkivälineitä kuten kiipeilyteline ja lasten hoitama puutarhapalsta.

Lasten talon tavoite on tehdä lapsi aktiiviseksi ja aikuinen passiiviseksi. Valmistellun ympäristön avulla lasta ohjataan itsenäiseksi, aikuisista riippumattomaksi, joten lapsen toimintaa helpotetaan tekemällä kaikki esineet lapsen kokoisiksi. Itsenäistyvä lapsi tulee näin tietoiseksi omista kyvyistään ja kasvaa samanaikaisesti psyykkisesti ja fyysisesti.

Valmisteltu ympäristö

Valmisteltu ympäristö on usein yksi suuri huone, johon kuuluu eteinen. Kaikki on suhteutettu lasten kokoon, jotta he voivat saavuttaa fyysisen itsenäisyyden. Peseytymis- ja siistiytymistilaa lapset saavat käyttää milloin haluavat. Ympäristöstä tehdään kaunis: värit ovat harmonisia, tekstiilit kauniita, opetusvälineet ehjiä ja kaikki puhdasta. Pöydät ovat eri muotoisia ja erivärisiä. Ikkunat ovat niin alhaalla, että lapset näkevät ulos työskennellessään. Seinillä on valokuvia ja tauluja lasten silmän korkeudella.

Huonekaluina ovat matalat pöydät ja tuolit. Kullakin lapsella on oma tuoli, ja pöydät ovat sopivan kokoisia kahdelle tai kolmelle lapselle. Lattialla on erikokoisia mattoja, joita lapsi aina käyttää tehdessään töitä lattialla.

Välineet

Valmistellun ympäristön välineistö on valmisteltu 3–6-vuotiaille. Kutakin välinettä on huoneessa yksi kappale. Lapset opetetaan palauttamaan kaikki välineet aina alkuperäisille paikoille sen sijaan että he esimerkiksi antaisivat ne toisille lapsille. Järjestyksen avulla lasta autetaan orientoitumaan, löytämään itsenäistä toimintaa ja estämään energian hukkaa. Välineistö pidetään avohyllyillä, ja myös laatikoissa olevat tavarat ovat näkyvillä niin että ne kutsuvat lasta työhön. Materiaaliin kuuluu käytännön toimien suorittamiseen tarvittava materiaali, aistienharjoitusmateriaali ja kulttuurin omaksumiseen tarvittava materiaali. Lapsilla on käytössään erilaisia irtopapereita kielen ja matematiikan harjoituksia varten. Jokaisella lapsella on oma laatikko omien töiden säilyttämistä varten. Lapsen säilyttämien töiden kautta myös opettaja voi seurata lapsen kehitystä.

Opetus

Huoneesta huolehtii yksi aikuinen, ja siihen voidaan sijoittaa 30–35 lasta. Oletuksen mukaan eri-ikäisten ryhmässä lapset oppivat toisiltaan, vanhemmat auttavat nuorempia, ja molemmat sosiaalistuvat luonnollista tietä ja oppivat kunnioittamaan ryhmän ja muiden tarpeita. Pienimmät lapset viettävät Montessori-päiväkodissa aamupäivän kello 9–12 välillä. Vanhemmat lapset jäävät myös iltapäiväksi, mutta asian ratkaisee lapsen oma valmius. Kokopäiväiseen ohjelmaan kuuluu lounas, jonka valmistukseen lapset yleensä osallistuvat.

Opetuksen käytännöt vaihtelevat paikallisten tapojen mukaan. Opetusta on kahdenlaista, yksityistä ja yhteistä. Koko luokka kokoontuu ryhmäopetukseen yleensä kerran päivässä, usein aamulla. Silloin opetetaan yksinkertaisia asioita, puhutaan ajankohtaisista paikallisista asioista, kerrotaan tarinoita, lauletaan lauluja tai lausutaan runoja.

Aikuinen eli ohjaaja

Valmistellussa ympäristössä on aikuinen, joka tekee työtä lapsen kanssa. Aikuista kutsutaan ohjaajaksi, ei opettajaksi. Ohjaaja toimii dynaamisena yhdyssiteenä valmistellun ympäristön ja lapsen välillä. Ohjaajilla on Montessori-ohjaajan koulutus, johon kuuluu kaksi pääaluetta: lasten tarkkailutekniikka sekä materiaalin välinekohtainen tieto ja käytön oppiminen.

Lasten tarkkailun perustana on lapsen tunteminen tämän eri kehityskausilla. Havaitessaan lapsessa tiettyjä ulkoisia merkkejä tai toimia koulutettu ohjaaja voi tunnistaa ne herkkyyskausien merkeiksi. Näin hän voi ohjata lapsen sellaiseen rakentavaan toimintaan, jota lapsi sillä hetkellä tarvitsee.

Välinekasvatus opitaan jatkuvan harjoittelun tuloksena. Siihen kuuluu tietää miten ja milloin materiaali esitellään lapselle, kuinka lapsen mielenkiinto siihen herätetään, ja kuinka lapsi jätetään yksin harjoituksineen.

Päätehtäviensä lisäksi aikuinen on lasten ympäristön suojelija, luokan valmistelija ja järjestyksen ylläpitäjä.

Suomessa

Suomen montessoritoiminnasta suurin osa painottuu 3–6-vuotiaiden varhaiskasvatukseen. Lisäksi Suomessa toimii muutama alle kolmivuotiaille suunnattu yhteisö sekä perusopetusta luokilla 1–6. Suomen ensimmäinen ja ainoa montessorikoulu, Helsingin Montessori-koulu, toimii Helsingissä Herttoniemessä.

Katso myös

• Leikillisyys
• Varhaiskasvatus
• Lastentarha
• Johann Heinrich Pestalozzi
• Friedrich Fröbel
• Elisabeth Alander
• Uno Cygnaeus
• Rudolf Steiner

Lähteet

• Hayes, Mary & Höynälänmaa, Kerttu: Montessori-pedagogiikka. Otava, 1985. ISBN 951-1-08242-6

Kirjallisuutta

• Montessori, M.: Lapsen salaisuus. (1940). (Il segreto dell´infanzi, 1936)
• Hayes, M. ja Höynälänmaa, K.: Montessori-pedagogiikka. Helsinki Otava 1985
• Höynälänmaa, K.: Montessoripedagogiikka. Teoksessa Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. (Toim. Jarno Paalasmaa) PS-kustannus. Jyväskylä 2011.
• Erilaisesta oppijasta erinomaiseksi oppijaksi : kokemuksia erilaisesta opettamisesta ja erilaisesta oppimisesta (toim.) Anna-Maija Hintikka (2000)
• E-Malm, Lisbeth, Erlandsson Marianne; Montessori-ideoita (1997)
• Knuuttila, Maria; Koulun profiloitumisen haavoittuvuus [Elektroninen aineisto] : tapaustutkimus opettajien vaihtuvuuden vaikutuksista Montessori-menetelmää soveltavassa yhdysluokassa 1-2 (1999)
• Keltti-Laine, Susanna; Montessori-menetelmän mukainen alle kouluikäisten lasten musiikkikasvatus sekä sen toteutuminen Suomen Montessori-leikkikouluissa ja -päiväkodeissa (1991)
• Hänninen, Eeva; Luokanopettajien käsityksiä montessoripedagogiikasta (2000)
• Kara-Takala, Ritva; Montessori-pedagogiikan mukainen leikkiväline: haastatteluun ja kyselyyn perustuva tutkimus puisen leikkivälineen suunnittelusta (1997)
• Hjelt, Hanna; Montessori-pedagogiikka kunnallisessa kokopäivähoidossa: selvitys kolmevuotisesta päivähoidon kehittämiskokeilusta Iso-Heikkilän päiväkodin Montessori-ryhmässä ( 1994)
• Teittinen, Ville; Oppilaiden yhteistyö yhteistoiminnallisessa oppimisessa, Goldingerin perheryhmämenetelmässä ja vaihtoehtopedagogiikoissa (1994)
• Eerikäinen, Anni Kukka Auroora; Reggio Emilian ja Montessorin kasvatusnäkemyksien vertailua (1994)

Aiheesta muualla

• Association Montessori Internationale - AMI
• Montessori-säätiön sivut
• Suomen Montessori-yhdistys ry
• "Mikä ja mitä on montessorikasvatus?" Helsingin Montessori-yhdistyksen sivuilla
• Suomen Montessori-ohjaajat ry (Arkistoitu – Internet Archive)
• Helsingin Montessori-yhdistys ry
• Helsingin Montessori-koulu
• Opera Nazionale Montessori
• Helmi Jalovaara : Montessorilaisessa koulussa, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 11.11.1928, nro 46, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot