Montenegron kuningaskunta
| Montenegron kuningaskunta Краљевина Црна Горa Kraljevina Crna Gora |
|||
|---|---|---|---|
1910–1918 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia | ||
| Kuningas | Nikola I | ||
| Pääministeri |
Ensimmäinen: Lazar Tomanović (1910–1912) Viimeinen: Evgenije Popović (1917–1918) |
||
| Pääkaupunki | Cetinje | ||
| Uskonnot | ortodoksisuus | ||
| Kieli | serbia | ||
| Valuutta | Montenegron perper | ||
| Kansallislaulu | ”Ubavoj nam Crnoj Gori” | ||
| Edeltäjä |
.svg){kind=small} Montenegron ruhtinaskunta |
||
| Seuraaja |
.svg){kind=small} Serbian kuningaskunta |
||
.svg)
.svg)
Montenegron kuningaskunta (serb. Краљевина Црна Горa, Kraljevina Crna Gora) oli historiallinen valtio Kaakkois-Euroopassa nykyisen Montenegron alueella ensimmäistä maailmansotaa edeltävinä vuosina ja sen aikana. Montenegro oli virallisesti perustuslaillinen, mutta käytännössä hallitsijalla oli absoluuttinen valta. Vuonna 1918 Montenegron hallituksen ollessa sodan jäljiltä vielä maanpaossa, kilpaileva Podgorican hallitus julisti Montenegron osaksi Serbiaa, joka liittyi kolme päivää myöhemmin Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Montenegron ruhtinaskunta oli saavuttanut itsenäisyyden 1878. Ruhtinas Nikola I julisti maan kuningaskunnaksi 28. elokuuta 1910. Montenegro liittyi Balkanin liittoon, joka julisti sodan Osmanien valtakunnalle 1912. Montenegro saavutti Balkanin sodissa menestystä, mutta sai vain pienehkön aluelaajennuksen Bukarestin rauhassa 1913.[1]
Ensimmäisessä maailmansodassa Montenegro tuki Serbiaa. Itävalta-Unkari miehitti Montenegron vuonna 1916 ja kuningas pakeni Ranskaan.[2] Sodan päätyttyä keskusvaltojen tappioon Serbia miehitti alueen.[3] Maahan muodostettiin niin sanottu Podgorican hallitus, joka julisti 28. marraskuuta 1918 Montenegron liittyvän osaksi Serbiaa. Kolme päivää myöhemmin Serbia muodosti uuden Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan.[2]
Nikola I:n tukijat ja Montenegron itsenäisyyden kannattajat aloittivat vuonna 1919 joulukapinana tunnetun vastarinnan, joka jatkui vuoteen 1926 saakka.[4] Nikola I asui loppuelämänsä maanpaossa Ranskassa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Montenegro, Tietosanakirja osa 6
- ↑ a b Allies, Page 7 – Kingdom of Montenegro New Zealand History. New Zealand Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 5.12.2021. (englanniksi)
- ↑ History of Montenegro Visit Montenegro. Viitattu 30.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Serbia and Montenegro U.S. State Department. Viitattu 30.9.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Montenegron kuningaskunta Wikimedia Commonsissa