Mons-Christian Ehrström
Mons-Christian Ehrström (13. syyskuuta 1905 Helsinki – 6. toukokuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen lääkäri, joka sai professorin arvonimen.[1][2]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ehrströmin vanhemmat olivat professori Robert Ehrström ja Eugenie Aurora (Lilli) Frassetti. Hänen puolisonsa vuodesta 1934 oli Inga Brita Sundberg. Ehrström tuli ylioppilaaksi Nya Svenska Läroverketistä 1922 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1926 ja lisensiaatiksi 1932. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1935. Ehrström oli Kivelän sairaalan sisätautiosaston apulaislääkäri 1935–1941 ja kolmannen sisätautiklinikan apulaisopettaja 1941–1944. Marian sairaalan klinikan apulaisopettaja hän oli 1944–1947 ja sen sisätautiosaston alilääkäri 1947–1950. Hän oli myös Helsingin yliopiston sisätautiopin dosentti vuodesta 1936. Ehrström teki pitkän tutkimusmatkan Grönlantiin 1948–1949. Hän julkaisi väitöskirjansa ohella tutkimuksia munuaistaudeista ja neurooseista. Professorin arvonimen Ehrström sai 1950.[1][2]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eine Studie über die Bedeutung von Totalserumkalziumanalysen in der Klinik: akademische Abhandlung, Väitöskirja: Helsingin yliopisto, 1934
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuka_kukin_oli:_E fi.wikisource.org/wiki. Viitattu 31.10.2024.
- ↑ a b Prof. Mons-Christian Ehrström död. Hufvudstadsbladet, 7.5.1950, nro 121, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.10.2024. (ei-vapaa)