Mk 101 Lulu
Mk-101 Lulu oli ilmasta pudotettava ydinräjähteen sisältänyt syvyyspommi[1]. Sen kehitti Yhdysvallat kylmän sodan aikana 1950-luvulla. Se käytti W34-ydinkärkeä, jonka räjähdysteho oli 11 kilotonnia TNT:tä. Yhdysvaltain laivasto otti aseen palveluskäyttöön sukellusveneiden torjuntaan vuosina 1958–1971. Arviolta 600 yksilöä tämän tyypin ydinaseita tuotettiin. [2] Siitä oli viisi eri versiota. Asetta myös varastoitiin Yhdysvaltojen ulkopuolelle NATO-maiden varastoihin, mutta amerikkalaisten joukkojen valvontaan. Se voitiin pudottaa ainakin Avro Shackleton, Lockheed P-2 Neptune ja Lockheed P-3 Orion pommikoneista.
Aseen pituus oli 229 cm, halkaisija 46 cm ja se painoi 540 kg.
Pommissa ei ollut kehittyneitä turvajärjestelmiä, vaan jos toimintakuntoon viritetty Mk-101 Lulu vieri laidan yli sotalaivan kannelta, se räjähti upottuaan asetettuun räjähdyssyvyyteen (siinä ei ollut vapaan pudotuksen tunnistinta, joka olisi huomannut milloin se pudotettiin lentokoneesta).
Mk-101 Lulun korvasi yleiskäyttöinen B57-ydinpommi 1960-luvulta alkaen. B57:tä voitiin käyttää sekä maakohteiden strategiseen pommitukseen että syvyyspommina sukellusveneitä vastaan. Nykyisin ydinräjähteitä ei suunnitella enää käytettävän sukellusveneiden torjuntaan. Ydinasevallat Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Venäjä ja Kiina poistivat kaikki sukellusveneitä vastaan tarkoitetut ydinaseet palveluskäytöstä vuoden 1990 tienoilla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.atomicexpress.net/2012/06/12/confirmed-and-no-longer-denied-part-ii-inside-the-uss-yorktown/ (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 24.3.2016. (englanniksi)
- ↑ http://nuclearweaponarchive.org/Usa/Weapons/Allbombs.html Viitattu 4.12.2021.
