Mihail Bulgakov (ruhtinas)
Mihail Ivanovitš Bulgakov (ven. Михаил Иванович Голица Булгаков, lempinimi Golitsa, 1466−1554 tai 1556) oli venäläinen ruhtinas ja sotilas.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bulgakovin isä oli ruhtinas, kuvernööri, pajari Ivan Vasiljevitš Patrikejev. Hänestä polveutuu Golitsynin ruhtinassuku.[1]
Bulgakovin isä oli herttua Iivana Vasleinpoika lisänimeltä 'bulgak' (k 1498), Pihkovan ja suuren Novgorodin namestnik, ja äitinsä oli aatelisnainen Oksenja Ivanovna Vsevoloia. Bulgakovin isoäiti oli Maria Vasilievna Bulgakova, joka oli Moskovan suuriruhtiinas Vasili I:n tytär, Ruhtinas Bulgakov oli sukua tsaari Iivana Julmalle hänen äidinisänäidinisän kautta, joka oli voivodi Nikolai (Mikula) Vasilievitš Velyaminov, joka menehtyi Kulikovon taistelussa vuonna 1380.[2][3][4]
Bulgakov polveutui Gediminidien siitä haarasta (Narimantasin haarasta, josta sitten polveutuvat myös Kurakin- ja Hovanski-suvut) , joka oli sukupolvien ajan pitänyt korkeita asemia suuren Novgorodin ja Pihkovan myöhäiskeskiakaisissa tasavalloissa, sekä kartanoita, linnoituksia ja maita Karjalassa, Inkerissä ja vatjanmailla.[2][3]
Mihail Bulgakovin poika oli ruhtinas Juri Bulgakov-Golitsin (k. 1560), Suuren Novgorodin maaherra. Kun isä yhä oli sotavankina, noin 1530-luvun lopulla ruhtinas Jurista tuli pajari Moskovan pajariduuman isänsä serkun, ruhtinas Mihail Tanelinpojan seuraajana.[5][2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bulgakov osallistui taisteluihin liettualaisia vastaan komentajan roolissa 1500-luvun alussa ja hän toimi valloitettujen kaupunkien kuvernöörinä.[1]
Bulgakov toimi voivodina ja sotajoukkojen komentajana Moskovan palveluksessa suuriruhtinas Vasili III:n aikana. Ruhtinas Bulgakov oli isänsä (k. n. 1495) seuraaja perheensä valta-asemassa ja piti hallussaan sellaista vaikutusvaltaista paikkaa Moskovan valtion hallituksessa ainakin 1502-09 vaikka hänen setänsäkin oli yhä mahtavana pajarina. Bulgakov korotettiin pajariksi ja pajariduuman jäseneksi vuonna 1510.[1][5]
Hän osallistui taisteluihin Krimin kaanikuntaa vastaan vuonna 1513. Venäläiset olivat voitokkaita taisteluissa.[1]
Bulgakov osallistui Orshan taisteluun 1514. Moskovan-Liettuan välisessä sodassa 1512-22 hän joutui vuonna 1514 Orshan taistelussa valkovenäläisen hetmani Kanstantinin, Astrazhin herttuan, voittamaksi, ja jäi veljensä Mitrin kanssa voittajien vangiksi. Juuri tuossa taistelussakin hänellä oli myytin mukainen rautainen taisteluhansikkaansa, josta sai liikanimen Golitsa.[5]
Hän jäi puolalaisten vangiksi 37 vuoden ajaksi. Hänen urheudestaan ja jalosta luonteestaan kasvoi legenda. Tsaari Iivana Julma neuvotteli Bulgakovin vapauttamisen puolesta. Hänet vapautettiin Puolan kuningas Sigismund II Augustin toimesta vankilasta vuonna 1552. Kuningas Sigismund II Augustin mainitaan olleen hyvin vaikuttunut ruhtinas Bulgakovin uskollisuudesta omaa hallitsijaansa kohtaan vielä vankeusajankin ja tämän stoalaisesta tyyneydestä sotavankeudessa.[1]
Tsaari Iivana Julma osoitti hänelle Moskovassa suosiota, ja hänet vielä korkeassa yli 70 vuoden iässä, toivotettiin tervetulleeksi takaisin vaikutusvaltaiseen asemaansa Moskovan valtion pajarihallituksessa. Iäkäs ruhtinas Bulgakov vetäytyi pian luostariin, Moskovan kolminaisuuden miesluostariin.[2][5]
Ruhtinas perheen asema Moskovan pajarihallituksessa heikkeni siksi ajaksi kun sen päämieheksi yhä ajateltu ruhtinas Bulgakov oli 37 vuotta sotavankeudessa. Hänen seuraavaksi nuoremmasta veljestään, ruhtinas Andrei Kurakasta (kuoli vuoden 1521 jälkeen) ei ikinä tullut pajaria.[5]
Ruhtinassuvulla oli poikkauksellisen mahtava asema Moskovan pajarihallituksessa, mitä osoittaa että siltä onnistui saada yhtäaikaisesti kaksi tai useampia perheenjäseniään pajareiksi, esimerkiksi 1540-luvulla.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Golitsyn-suku
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nancy Shields Kollmann, Kinship and politics: the making of the Muscovite political system, 1345-1547. sivu 80
- Ikonnikov, Nicolas F.: La noblesse de Russie part C
- Schwennicke, Detlev: Europaische Stammtafeln : Stammtafeln zur geschichte der europaischen staaten. Neue Folge. Verlag J. A. Stargardt.
- Charles Cawley, Medieval Lands. Foundation for Medieval Genealogy
- ↑ a b c d e f Dumin S.V. , Grebelsky P.Kh., Shumkov A.A., Katin-YartsevM.Yu., Lenchevsky T.: Comp: Candidate of History. Sciences - Noble families of the Russian Empire. IPK News, 1995. ISBN 5-86153-012-2 (venäjä)
- ↑ a b c d Ikonnikov, Nicholas: La noblesse de Russie part C. Määritä julkaisija!
- ↑ a b Schwennicke, Detlev: Europaische Stammtafeln : Stammtafeln zur geschichte der europaischen staaten. Määritä julkaisija!
- ↑ Cawley, Charles: Medieval Lands. Foundation for Medieval Genealogy.
- ↑ a b c d e f Shields Kollmann, Nancy: Kinship and politics: the making of the Muscovite political system 1345-1547, s. 80. Stanford University Press, 1987.