Merja Aletta Ranttila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merja Aletta Ranttila
Henkilötiedot
Syntynyt23. toukokuuta 1960 (ikä 64)
Utsjoki
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Palkinnot

Lastenkulttuurin valtionpalkinto
Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinto

Merja Aletta Ranttila (s. 23. toukokuuta 1960 Utsjoki) on tunnettu saamelainen kuvataiteilija, kuvittaja ja taidegraafikko.[1][2] Inarissa asuva Ranttila on tehnyt saamelaista kulttuuria tunnetuksi erilaisissa näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranttila on opiskellut Lapin taidekoulussa 1980–1982 ja Rovaniemen Taide- ja käsiteollisessa oppilaitoksessa 1982–1986.[2] Uransa alussa Ranttila teki kuvituksia oppi- ja satukirjoihin sekä novellikokoelmiin ja romaaneihin. Hänen ensimmäinen kuvitustyönsä oli Davvin oppikirjan 600 kuvaa, jotka hän teki vuonna 1980.[4] Hän on piirtänyt myös postikortteja. Häneltä tilattiin erityisesti saamelaisaiheita. 1990-luvun alkupuolella hän otti käyttöön linokaiverrustekniikan.[5]

Tammikuussa 2012 Posti julkaisi Ranttilan kuvittamat tarrapostimerkit.[6][7]

Ranttila on kertonut tunteneensa tarvetta purkaa lestadiolaisessa ympäristössä vietetyn lapsuutensa traumoja. Teokset ottavat kantaa naisen hankalaan ja lukkiutuneeseen asemaan lestadiolaisuudessa.[4] Hänen teoksensa tunnetaan symboliikasta, unenomaisuudesta, usein toistuvista paholais- ja naishahmoista sekä viitteistä teosten syntyajan dramaattisiin uutistapahtumiin.[8] Hän on kuvannut teoksissaan yksityisiä kriisejään.[9] Mukana kuvissa on usein eläimiä.[4]

Ranttila sai laajalti julkisuutta vuonna 1993, kun papit tulkitsivat hänen teoksiaan "šamanismiksi ja saatananpalvonnaksi".[10][11][12] Kyseessä oli Tornion Aineen taidemuseolla pidetty Shamaani-kesä.[1]

Ranttilan taidetta on luokiteltu šamanistiseksi ekspressionismiksi.[12] Hänen taidettaan myös pidetty feministisenä taiteena.[1] Ranttila luokitellaan kuuluvaksi toiseen saamelaiseen kuvataiteilijasukupolveen.[4][1]

Syksyllä 2002 Ranttila vietti kuukauden suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon taiteilijaresidenssissä Beninissä.[13][14] Ranttila piti sen seurauksena yhdessä sisarensa, tekstiilitaiteilija Seija Ranttilan kanssa afrikkalaishenkisen näyttelyn Oulussa.[14][1] Vuonna 2001 Ranttila osallistui suomalaistaiteilijoiden yhteisnäyttelyyn Australiassa.[15] Ranttila osallistui Madridin taidemessuille 1995.[16]

Vuonna 2015 Ranttila otti kantaa susikeskusteluun osallistumalla pohjoissuomalaisten taiteilijoiden yhteisnäyttelyyn.[17] Suomi 100 -teeman aikoihin hän piti näyttelyn Pariisissa.[18] Hän on ollut suunnittelemassa jääveistoksia.[19][20]

Ranttila on toiminut myös galleristina.[1]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranttila vietti lapsuutensa Lemmenjoella, hän on taustaltaan tunturisaamelainen, ja pohjoissaame on hänen äidinkielensä.[4] Hän menetti poikansa isän auto-onnettomuudessa vuonna 1992.[1] Ranttila on kärsinyt alkoholismista.[21][2] Hän on kokenut perheväkivaltaa.[11] Ranttila on kokenut myös taloudellisia vaikeuksia.[22]

Apurahat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamelaisneuvoston kulttuurilautakunta myönsi Ranttilalle apurahan vuonna 2005.[23] Taiteen keskustoimikunta myönsi vuonna 2007 Ranttilalle apurahan.[24] Ranttila sai vuonna 2016 taiteelliseen työskentelyyn 12 000 euron apurahan Suomen kulttuurirahaston Lapin rahastolta.[25] Vuonna 2017 Ranttila sai näyttelykustannuksiin 5 000 euron apurahan Taiteen edistämiskeskukselta (Taike).[26]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lastenkulttuurin valtionpalkinto 1993
  • Urpo ja Maija Lahtisen säätiön taidepalkinto 1994
  • Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinto 2000
  • Pohjolan Osuuspankin Helmi-palkinto 2014

Kirjalliset teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oma kuva: Merja Aletta Ranttila. (Toimittanut: Satu Jauhola. Valokuvat: Heli Kinnunen, Armas Sarajärvi) Inari: Kustannus-Puntsi, 1999. ISBN 951-97541-9-9

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Maria Ronkainen: Merja Aletta Ranttilan taide 2016. Jyväskylän yliopisto.
  2. ↑ a b c Taiteilija ruuvasi korkin kiinni – kaikki taulut myytiin avajaisissa Yle Uutiset. Viitattu 6.6.2017.
  3. ↑ Merja Aletta Ranttilan cv (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ a b c d e Saamelainen kuvataide Suomessa tahiti.fi. Viitattu 2.10.2017.
  5. ↑ Merja Aletta Ranttilan taidenäyttely. (Arkistoitu – Internet Archive) Siida.fi
  6. ↑ Postimerkit. (Arkistoitu – Internet Archive) Posti.fi
  7. ↑ Sajoksesta postimerkkiarkki Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  8. ↑ Irja Seurujärvi-Kari: Kuvataide Saamelaiskulttuurin ensyklopedia. 2003. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 14.9.2018. Viitattu 16.11.2013.
  9. ↑ Ranttilan naiskuvia Hanasaaressa Länsiväylä. Arkistoitu 2.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
  10. ↑ Puntsi.fi
  11. ↑ a b Kipeän omakohtaista taidetta Kaleva.fi. Viitattu 6.6.2017.
  12. ↑ a b Ranttilan shamanistinen ekspressionismi syntyy pimeässä ts.fi. Arkistoitu 2.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
  13. ↑ Villa Karo (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ a b Afrikan tuulet ja voimalliset henget Kaleva.fi. Viitattu 2.10.2017.
  15. ↑ Pohjoista taidetta Australiassa Kaleva.fi. Viitattu 2.10.2017.
  16. ↑ Merja Aletta Ranttila Madridin taidemessuille Helsingin Sanomat. 5.2.1995. Viitattu 21.2.2020.
  17. ↑ Sata laulua susista – taiteilijat ottavat kantaa susien puolesta Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  18. ↑ Merja Aletta Ranttilan näyttely Pariisissa - Suomi Finland 100 suomifinland100.fi. Arkistoitu 16.4.2018. Viitattu 15.4.2018.
  19. ↑ Jääpuisto avaa ovensa ensimmäiselle sesongille Inarissa www.inarilainen.fi. Arkistoitu 21.2.2020. Viitattu 21.2.2020.
  20. ↑ Inarijärven jäälohkareista syntyy omituisten otusten puisto vanhan kyläkoulun pihalle Lapinkansa.fi. Viitattu 21.2.2020.
  21. ↑ Maanantain pitkä: Raitistunut Merja Aletta Ranttila uuden luomiskauden kynnyksellä Lapin Kansa. 24.2.2014. Arkistoitu 2.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
  22. ↑ Suomalainen suosikkitaiteilija somessa: Häätö! Hymy. 6.3.2017. Viitattu 2.10.2017.
  23. ↑ Saamelaistaiteilijat saivat apurahoja Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  24. ↑ Taiteen viisivuotisapurahat myönnettiin Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
  25. ↑ Kulttuurirahaston apurahat 2016 Suomen kulttuurirahasto. Arkistoitu 2.10.2017.
  26. ↑ Taike jakoi yli puoli miljoonaa euroa kuvataiteelle Taiteilija. 22.3.2017. Viitattu 2.10.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Merja_Aletta_Ranttila&oldid=22686660”