Meningokokkirokotteet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Meningokokkirokote

Meningokokkirokotteet ovat rokotteita, joita käytetään meningokokkibakteerin (Neisseria meningitidis) aiheuttamien, potentiaalisesti hengenvaarallisten infektioiden, erityisesti aivokalvotulehduksen ja verenmyrkytyksen torjuntaan. Meningokokkibakteerilla on useita serotyyppejä. Rokotteet on suunnattu joko serotyyppejä A, C, W-135 ja Y vastaan tai serotyyppiä B vastaan. Kukin rokote suojaa ainoastaan niiltä serotyypeiltä, joita vastaan se on suunnattu.[1]

Meningokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvotulehdus luokitellaan yleisvaarallisiksi tartuntataudeiksi. Suomessa on olemassa kansallinen toimenpideohje, jota noudatetaan aina meningokokkitapauksen ilmaantuessa. Jokaisesta tapauksesta on tehtävä tartuntatauti-ilmoitus valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin ja henkilöstä otetut näytteet tutkitaan keskitetysti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella bakteerin serotyypin määrittämiseksi.[2]

Taudinaiheuttaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meningokokkibakteeri tarttuu pisara- tai kosketustartuntana oireettomalta henkilöltä, joka kantaa bakteeria nenänielussaan. Suomessa tällaisia oireettomia kantajia arvioidaan olevan 5–10 % väestöstä. Pienelle osalle tartunnan saaneista tartunta johtaa yleisinfektioon, jonka keskeisimpiä oireita ovat aivokalvotulehdus tai verenmyrkytys. Aivokalvontulehdukseen menehtyy joka kymmenes ja verenmyrkytykseen 30 % sairastuneista. Eloonjääneille voi jäädä pysyvä aivovaurio ja hoidon yhteydessä voidaan joutua jopa amputoimaan raajoja.[3]

Meningokokkibakteerilla tunnetaan 12 seroryhmää, jotka eroavat toisistaan bakteerin kapselin pinnalla esiintyvien polysakkaridien osalta. Tärkeimmät taudinaiheuttajat ovat seroryhmät A, B, C, W, X ja Y. Vallitsevat seroryhmät vaihtelevat maantieteellisesti. Suomessa, kuten useimmissa länsimaissa, tavataan pääasiassa seroryhmiä B, C ja Y. Viime aikoina ryhmä W on yleistynyt merkittävästi maailmalla[4] ja erityisesti sen hypervirulentti klooni MenW:cc11 myös Euroopassa[5]

Meningokokilla on erittäin merkittävä esiintymisalue Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ns. meningiittivyöhykkeellä, joka ulottuu likimain Saharan eteläreunalta päiväntasaajalle.[1]

Kohderyhmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmalla meningokokkirokotuksen kohderyhmää ovat ennen kaikkea alle 5-vuotiaat lapset. Suomessa meningokokkitauti on kuitenkin erittäin harvinainen, sen ilmaantuvuus on vain noin 20 tapausta vuosittain, eikä lapsia siksi Suomessa rokoteta automaattisesti kuten monissa muissa Euroopan maissa. Elokuusta 2020 lähtien meningokokkirokote on ollut Suomen kansallisessa rokotusohjelmassa maksutta saatavilla eräille riskiryhmille.[3][6][1] Näitä riskiryhmiä ovat[7][8]:

Toimenpideohjeen mukaisesti rokotetta tarjotaan siprofloksasiini-antibioottikuurin ohessa myös niille, joiden lähipiirissä on meningokokkitautiin sairastunut, mikäli bakteeri on sellaista kantaa johon on olemassa rokote.[6][2]

Korkean tartuntariskin vuoksi meningokokki ACWY -rokotus annetaan Suomessa varusmiespalvelukseen ja naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen astuville.[6]

Matkailijat eivät yleensä tarvitse meningokokkirokotusta. Sitä kuitenkin suositellaan Afrikkaan meningiittivyöhykkeelle matkustaville, jos tarkoitus on oleskella turistikohteiden ulkopuolella. Rokotetta voidaan suositella myös muulloin yksilöllisen riskiarvion perusteella. Joissakin länsimaissa koululaisilta ja yliopisto-opiskelijoilta saatetaan vaatia ACWY- tai B-rokotetta.[4]

Saudi-Arabia vaatii pyhiinvaeltajilta todistuksen ACWY-meningokokkirokotuksesta. Rokotustodistus tulee voimaan 10 vuorokautta pistoksen antamisesta.[1][4]

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee yleisen rokotusohjelman käynnistämistä, jos taudin ilmaantuvuus on suurempi kuin 10 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa tai jos invasiivista meningokokkitautia tavataan enemmän kuin 2–10 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa.[9]

Rokotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on nykyisin käytössä neljä meningokokkirokotetta. Kansallisen rokoteohjelman kautta käytössä ovat Pfizerin valmistama Nimenrix[10] ACWY-serotyyppejä vastaan sekä GSK:n valmistama Bexsero[11] B-serotyyppiä vastaan. Saatavilla ovat myös GSK:n valmistama Menveo[12] ACWY-serotyyppejä vastaan sekä Pfizerin valmistama Trumenba[13] B-serotyyppiä vastaan.

Serotyypiltä C suojaava Neisvac-C -rokote sekä ACWY-polysakkaridirokote Mencevax ACWY Novum eivät ole enää käytössä Suomessa, mutta muualla maailmalla niitä saatetaan vielä käyttää. Ennen vuotta 2017 Suomessa armeijan käyneet ovat saaneet polysakkaridirokotteen. Mahdolliset myöhemmät tehosteet annetaan konjugaattirokotteilla.[4]

ACWY-serotyyppirokotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimenrix ja Menveo ovat konjugaattirokotteita, joissa rokotteen vaikuttava antigeeni on yhdistetty eli konjugoitu kantajaproteiiniin. Yksi rokoteannos on tilavuudeltaan 0,5 ml ja se annetaan pistoksena lihakseen. Kumpaakaan rokotetta ei saa antaa ihon alle tai verenkiertoon. Jos samalla rokotuskerralla annetaan useita rokotteita, ne on annettava eri kohtaan.

  • Nimenrix sisältää 5 mikrogrammaa kunkin neljän serotyypin pinnan polysakkaridia, jotka on sidottu 44 mikrogrammaan kantajaproteiinina toimivaa tetanustoksoidia. Rokote sisältää myös merkittävän määrän natriumkloridia.[10]
  • Menveo sisältää 5 mikrogrammaa kutakin C-, W-135, ja Y-serotyyppien pintaoligosakkaridia. Oligosakkaridit on sidottu kantajaproteiinina toimivaan CRM197-kurkkumätätoksoidiin, jota on 3,3–12,5 mikrogrammaa kutakin serotyyppiä kohti. Lisäksi annoksessa on 10 mikrogrammaa A-serotyypin pintaoligosakkaridia sidottuna 16,7–33,3 mikrogrammaan CRM197-proteiinia. Myyntipakkauksessa A-komponentti on kylmäkuivattuna jauheena, joka sekoitetaan muut komponentit sisältävään liuokseen ennen käyttöä.[12]

Molemmat valmisteet sisältävät lisäksi suoloja ja vettä.

Nimenrixiä käytettäessä yli 6kk ikäiselle riittävään suojaan riittää yksi pistos. Tehosterokote annetaan 2 kk kuluttua ensimmäisestä 6 viikon – 6 kuukauden ikäisille.[10] Menveoa käytettäessä yli 2-vuotiaille riittää yksi pistos. Rokotetta ei ole tutkittu alle kaksivuotialla.[12]

B-serotyyppirokotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bexsero ja Trumenba eivät ole keskenään vaihtokelpoisia vaan rokote ja tehosteet on annettava samalla valmisteella. Kummankin rokotteen annostilavuus on 0,5 millilitaa ja ne annetaan pistoksena lihakseen. Rokotteita ei saa antaa ihon alle. Jos samalla rokotuskerralla annetaan useita rokotteita, ne on annettava eri kohtaan.

  • Bexsero sisältää yhdistelmä‑DNA ‑tekniikalla kolibakteereissa tuotettua NHBA‑fuusioproteiinia, NadA‑proteiinia ja fHbp‑fuusioproteiinia 5 mikrogrammaa kutakin sekä 25 µg NZ98/254-kannan ulkokalvovesikkeleitä. Kaikki komponentit on kiinnitetty alumiinihydroksidiin, jonka määrä vastaa 0,5 milligrammaa alumiinia.[11]
  • Trumenba sisältää yhdistelmä‑DNA ‑tekniikalla kolibakteereissa tuotettua B-serotyypin meningokokin A- ja B-alaperheiden fHbp-fuusioproteiinia 69 mikrogrammaa kumpaakin. Proteiinit on kiinnitetty alumiinifosfaattiin, jonka määrä vastaa 0,25 milligrammaa alumiinia. Rokote sisältää polysorbaatti 80:tä.[13]

Bexseroa annetaan 2–50 -vuotiaille kaksi annosta vähintään kuukauden välein. 6–11 kuukauden ikäisille annetaan kolme annosta vähintään 2 kuukauden välein. 12–23 kuukauden ikäislle toinen annos annetaan 2 kk jälkeen ja kolmas 12–23 kuukautta toisen rokotuskerran jälkeen. Rokotteen hyödystä yli 50-vuotiaille ei ole tietoa.[11] Trumenbaa annetaan yli 10-vuotaille joko kaksi annosta 6 kk välein tai kolme annosta, siten että ensimmäinen tehoste annetaan 1 kk ensimmäisen annoksen jälkeen ja toinen 4 kk toisen annoksen jälkeen.[13]

Suojan kesto ja teho

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kovin tarkasti meningokokkirokotteiden antaman suojan kestoa ei toistaiseksi tunneta. Nykyiset konjugaattirokotteet antanevat pitkäkestoisen suojan useimpia serotyyppejä vastaan ja jos altistuminen taudille jatkuu, viiden vuoden tehosteajan katsotaan riittävän. Suoja A-serotyypin meningokokkia vastaan vaikuttaa kuitenkin olevan selvästi heikompi ja henkilöille, jotka altistuvat juuri A-serotyypille suositellaan tehosterokotuksen ottamista kolmen vuoden välein.[4] Vanhojen polysakkaridirokotteiden antama suoja oli lyhyt, korkeintaan viisi vuotta.[1]

Euroopassa C-serotyyppirokotteen käyttöönotto 2000-luvun alkupuolella on vähentänyt tautitapausten määrää huomattavasti.[4][9] C-serotyyppirokotteen etuna se estää myös nielukantajuutta ja mahdollistaa laumasuojan kehittymisen.[1]

Vuonna 2010 Afrikan meningiittivyöhykeellä käyttöön otetulla, Serum Institute of Indian valmistamalla MenAfriVac A-serotyyppirokotteella on saatu vaikuttavia tuloksia. Kun vuonna 1996 A-serotyypin aiheuttamia sairastumisia tavattiin rokoteohjelman maissa yli 250 000 tapausta, vuonna 2015 tapauksia raportoitiin enää 80. Rokote on hyvin kustannustehokas, sillä yksi annos maksaa alle 0,50 yhdysvaltain dollaria. Alueella esiintyy silti edelleen etenkin W-, X- ja C-serotyyppien aiheuttamaa meningokokkitautia.[14]

Vasta-aiheet ja haitat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rokotetta ei saa antaa henkilölle, joka on saanut anafylaktisen reaktion aikaisemmasta meningokokkirokotteesta tai muusta vastaavia aineosia sisältävästä rokotteesta. Rokotusta tulee siirtää, jos rokotettavalla on kuumetta tai kuumeinen infektio.[7]

Bexsero-ruiskun suojakorkin lateksi saattaa aiheuttaa oireita pahoin luonnonkumille allergisille. Bexsero saattaa myös sisältää jäämiä kanamysiini-antibiootista. Alle 2-vuotiaille lapsille voidaan antaa parasetamolia rokotusta mahdollisesti seuraavan kuumereaktion varalta.[11]

Jos Nimenrixiä ei voida antaa samanaikaisesti jäykkäkouristusrokotteen kanssa, sen ja jäykkäkouristusrokotteen välillä on oltava vähintään kuukauden väli[10].

Muutoin rokotteet ovat hyvin siedettjä ja turvallisia myös raskaana oleville.[9] Pistoskohdan ohimenevät paikallisreaktiot ovat tavallisia eivätkä estä tehosteiden antamista.[7][8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Meningokokkirokotteet&oldid=22796094”