Mehikasvi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Mehikasvi eli sukkulentti on kserofyytti eli pitkäaikaiseen kuivuuteen sopeutunut kasvi, jolla on suuret vesisolukot, pieni haihtumispinta-ala ja paksu päällyskalvo. Mehimäisen osan perusteella mehikasvit voidaan jakaa mehivartisiin eli varsisukkulentteihin (muun muassa kaktus- ja tyräkkikasvit) ja mehilehtisiin eli lehtisukkulentteihin (muun muassa maksaruohot ja agaavet) kasveihin.
Vaikka kaikki kasvit pystyvät varastoimaan lehtiinsä vettä tietyssä määrin, ovat mehikasvit erikoistuneet siihen parhaiten, ja niinpä ne selviävät kuivissa olosuhteissa, missä on vain vähän muita kasveja kilpailemassa elintilasta ja vähän kasvinsyöjäeläimiä. Eräillä mehikasveilla lehdet ovat suhteellisen suurikokoiset ja karvan peittämät, jotta ne voivat kerätä mahdollisimman paljon kosteutta aamukasteesta.[1] Etenkin kaktuksilla ja monilla tyräkkikasveilla lehdet ovat kehittyneet piikeiksi, jotka haihduttavat erityisen vähän vettä ja suojaavat kasvia janoisilta eläimiltä. Niille on kehittynyt yhteyttävä mehivarsi.
Monet mehikasvit ovat niin sanottuja CAM-kasveja (CAM = Crassulacean acid metabolism), jotka liiallisen haihtumisen estämiseksi pitävät ilmarakonsa kiinni päivällä. Yöllä ilmaraot avautuvat, jolloin kasvi ottaa sisään hiilidioksidia ja varastoi sen solunesterakkulaan omenahapoksi, josta jälleen päivällä vapautuu hiilidioksidi yhteyttämistä varten. Tämän vuoksi kasvi on öisin hapan ja muuttuu neutraaliin tai jopa emäksiseen suuntaan päivän tullessa.[2] Hiilidioksidimäärä, jonka kasvi pystyy varastoimaan solunesterakkulaan, on kuitenkin suhteellisen pieni. Tästä syystä CAM-kasvien yhteyttämisen määrä jää melko vähäiseksi.
| Heimo | Mehikasvilajien määrä | Mehimäinen osa | Mehikasvilajien levinneisyys | Esimerkkisukuja ja -lajeja |
| kaktuskasvit (Cactaceae) | 1860 | varsi | Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikka | lähes kaikki kaktukset |
| maksaruohokasvit (Crassulaceae) | 1300 | lehti | maailmanlaajuinen | maksaruohot, mehitähdet, paunikot |
| päivikkikasvit (Aizoaceae) | 1200(–1900) | lehti | Afrikan eteläosa | kivikukat, jääpäivikit |
| soihtukasvit (Asphodelaceae) | 500 | lehti | Afrikka, Madagaskar | aaloet |
| tyräkkikasvit (Euphorbiaceae) | 500 | varsi ja/tai lehti | Afrikka, Madagaskar, Intia | jotkin tyräkit, mm. pylvästyräkki |
| oleanterikasvit (Apocynaceae) | 500 | varsi | Afrikka, Arabian niemimaa, Intia | adeniumit, paksujalat |
| parsakasvit (Asparagaceae) | 300 | lehti | Pohjois- ja Väli-Amerikka | agaavet |
| kaktiokasvit (Didiereaceae) | 11 | varsi | Madagaskar (endeeminen) | pensasportulakat |
| portulakkakasvit (Portulacaceae) | ? | lehti ja varsi | Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikka |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Anna Aho: Mehikasvien hoito Meillä kotona. 26.2.2017. A-lehdet Oy. Viitattu 17.8.2023.
- ↑ Crassulacean hapon aineenvaihdunta (CAM) Hyperfysiikka, Biologia. Viitattu 17.8.2023.[vanhentunut linkki]