Matti Emil Mattila (5. joulukuuta1912Nurmijärvi – 29. heinäkuuta1990 Nurmijärvi) oli suomalainen maanviljelijä ja Keskustapuolueen kansanedustaja. Hän viljeli koko ikänsä Röykässä sijaitsevaa Ali-Korpi -nimistä perintötilaansa. Hän oli naimisissa maisteri Else Sylvia Parviaisen (1913–1980) kanssa vuodesta 1944 ja heillä oli yksi poika, sisustusarkkitehti Martti Juhani Mattila (1950–1980).
Mattila kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1934 ja valmistui agronomiksi 1941. Eduskuntaan hänet valittiin Uudenmaan vaalipiiristä vuoden 1954 vaaleissa ja hänen kautensa kesti 1975 asti. Mattila oli eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan (pj) sekä puolustusasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja useiden muiden valiokuntien, muun muassa perustuslakivaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsen. Hän kuului myös Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskuntaan. Lisäksi hän oli presidentin valitsijamies vuosien 1956, 1962 ja 1968 vaaleissa sekä Nurmijärven kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtaja.
Sotilasarvoltaan Matti Mattila oli majuri (1962). Aselaji oli tykistö ja tehtävä tulenjohtaja. Hän aloitti sotatoimet Mittauspatteristossa. Rintamaosuudet painottuivat eteläiseen Itä-Karjalaan ja Karjalankannakselle. Mattilan rintamavastuu alkoi talvisodasta ja sitä kesti jatkosodan loppuun [1]
Mattila oli Keskustapuolueen Uudenmaan piirin puheenjohtaja ja puoluevaltuuston jäsen. Hän oli myös Uudenmaan maataloustuottajien liiton, Etelä-Suomen osuuspankkiliiton hallintoneuvoston, Suomen kenttäsahojen liiton hallintoneuvoston, Kemira oy:n hallintoneuvoston, Porvoon kirjapaino oy:n hallintoneuvoston, Valtion pukutehtaan johtokunnan, Tuusulan kansanopiston johtokunnan, Kotiteollisuuden keskusliiton valtuuskunnan, Kiljavan parantolan liittovaltuuston, Maaseudun autoliiton Uudenmaan piirin ja Nurmijärven mieskotiteollisuuskoulun johtokunnan puheenjohtaja. Hän kuului lisäksi Maalaiskuntien liiton liittovaltuustoon, MTK:n valtuuskuntaan, Osuuskunta Metsäliiton edustajistoon, Reserviupseeriliiton hallitukseen ja valtuuskuntaan, Osuuspankkien Keskuspankin ja sen eläkekassan hallintoneuvostoon, Kotiteollisuuden keskusliikkeen hallitukseen, Kaupan maataloussäätiön hallitukseen, Turengin sokeritehtaan hallintoneuvostoon, Vuorikemia oy:n hallintoneuvostoon, Etelä-Suomen osuusteurastamon johtokuntaan ja Uudenmaan läänin liikennetoimikuntaan.
Mattila sai maanviljelysneuvoksen arvon vuonna 1969.
