Matkustajalentokone

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Airbus A340-600 laajarunkokone on maailman toiseksi pisin matkustajalentokone.

Matkustajalentokone tai liikennelentokone on lentokone, jonka liikennöinnin tarkoituksena on kuljettaa matkustajia. Pääosa näistä lentokoneista lentää reittilentoja, mutta lisäksi paljon on turismiin liittyviä charter-lentoja. Yleensä matkustajakoneista on kehitetty myös rahtiversio.

Aero O/Y:n (nykyisen Finnairin) Junkers F 13 1920-luvulla. F 13 oli maailman ensimmäinen kokometallinen matkustajalentokone ja ensimmäinen Aeron konetyyppi.

Matkustajalentokone sai alkunsa muutaman matkustajan kuljettavana yksimoottorisena lentokoneena. 1920-luvun alun Junkersin lentokonemallit olivat ensimmäiset, joilla matkustajia voitiin kuljettaa ilman tappiota. Lentoposti toimi kautta maailman lentoyhtiöiden subventioiden kanavana.

1930-luvun alkupuolella kehitetyt Boeingin versio 247, Douglasin DC-1 , DC-2 ja DC-3 sekä Junkers Ju-52 alkoivat kuljettaa jo suurempia määriä. Eri maiden ilmavoimissa vaikuttaneet, siviilikohteiden massapommituksia tulevan sodan ratkaisun avaimina pitäneet upseerit saivat tuon ajan matkustajalentokoneiden nopeusennätyksiä hyväkseen käyttäen aikaan sen, että matkustajakoneiden teknologiaa sovellettiin suuriin pommikoneisiin. Toisen maailmansodan jälkeen pommikoneiden teknologiaa siirrettiin jonkin aikaa matkustajakoneisiin, esimerkiksi Lockheed Constellation ja De Havilland Comet, jonka tuho johtui olennaisesti brittiläisten pommikoneiden paineistamattomuudesta. Comet on esimerkki siitä, miten markkinoilla epäonnistunut matkustajalentokone saa roolin asevoimissa.

Kapearunkoinen suihkumatkustajakone tuli 1950-luvun puolivälistä eteenpäin markkinoille, esimerkiksi De Havilland Comet, Boeing 707 ja Sud Aviation -yhtiön Sud SE 210 Caravelle. Boeing 707 on arveltu kehitetyn yhtiön hieman aiemmasta tankkaus- ja vakoilulentokoneesta, ja siten asevoimien subventio auttoi Boeingin sen kaupalliseen läpimurtoon.

Lentomatkustajat olivat kuitenkin valikoitu väestöryhmä vielä 1960-luvun puoliväliin asti. 1960-luvun alussa 40 % yhdysvaltalaisista (ilmeisesti otoksen valkoiset) ei ollut lentänyt lentokoneessa.

1960-luvulla matkustus lisääntyi. Douglas kehitti DC-8-koneen. Kehitystyö söi yhtiön talouden, ja sotateollisuusyhtiö McDonnell valtasi yhtiön. DC-9 kone jäi viimeiseksi Douglasin tuotemerkiksi, joka sekin muuttui MDC:ksi 1980-luvulla. 1970-luku muutti lentomatkustamisen kaikkien liikkumismuodoksi ja koneiden koot kasvoivat. Lockheed L-1011 jäi Lockheedin viimeiseksi siviilituotteeksi Rolls-Roycen hidastellessa koneen moottorien kehitystä aikana, jolloin Lockheed oli talousvaikeuksissa. Airbus Industrie syntyi vastineeksi Yhdysvaltain oligopolistiseen tarjontaan ja Länsi-Euroopan lentokoneteollisuuden konsolidaation merkkipaaluksi.

Koneiden uusimisessa on ollut rankkoja nousu- ja laskusyklejä, ja on arveltu, etteivät lentoyhtiöt ole toiminnallaan tuottaneet reaalituottoa osakkeille. Kuitenkin 1980-luvun nurkanvaltaukset alkoivat - Reaganin vapautettua Yhdysvaltain reittilentoliikenteen säännöstelystä - juuri lentoyhtiöistä.

Rakenne nykyisin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matkustajalentokoneen osat englanniksi.

Lentokone on rakenteeltaan putkimainen ja moottori(t) on sijoitettu yleensä siipiin tai peräsinten yhteyteen. Materiaalina lentokoneissa käytetään alumiinia, silumiinia, magnesiumia ja muita kevytmetalleja. Lisäksi uusimmissa koneissa käytetään (jopa primäärirakenteissa) myös hiili- ja lasikuitua sekä niiden yhdistelmiä.

Matkustajalentokoneita on runkoratkaisun mukaan kahta tyyppiä: laajarunkokone, jonka matkustamossa on penkkirivien välissä kaksi käytävää, ja kapearunkoinen, jonka matkustamossa on vain yksi käytävä.

Matkustajalentokoneet ovat yleistyneet matkustustavaksi nopeasti, ja matkustajalentoja on lennetty jo 1920-luvulta asti Suomessakin. 1960–1980-luvuilla matkustajalentoliikenteen työjuhtia Suomessa olivat Convair-, Caravelle-, DC-8- ja DC-9 -lentokoneet. Nykyisin matkustajalentokoneita valmistavat suurimpina yrityksinä Boeing- ja Airbus-yhtiöt, ja suosittuja matkustajalentokoneita ovat Boeingin 737, 757, 747, 767 ja 777 sekä Airbusin 320- ja A340-sarjan koneet.

1960-luvun jälkipuolelta lähtien monet lentokoneet on kehitetty olemassa olevan mallin pohjalta, mikä johtuu uussuunnittelun suurista kustannuksista — ja myös viivytysriskistä. Airbuseissa lentokoneinen modulaarisuus ja samankaltaiset tekniset ratkaisut oli alun alkaen yksi perustavoite, jolla pyrittiin tehokkuuteen suunnittelussa. McDonnell-Douglasin DC-10:n kehittyminen MD-11-koneeksi ja 1960-luvun DC-9:n hidas kehittyminen lopulta 2010-luvun Boeing 717-koneeksi voidaan nähdä tuotesuunnittelun näivettymisenä ja vanhojen tuotteiden tuotannossapitämisenä. Ääriesimerkki tästä on Boeing 737-koneperhe, jonka uusin MAX-mallisarja on jo konetyypin neljäs versio. Boeingia onkin arvosteltu vanhan tuotteen kierrättämisestä niin pitkälle, että toimintatapa oli osasyy konetyypin kahteen tuhoisaan onnettomuuteen.[1]

Käyttö nykyisin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkustajalentokoneet operoivat jopa 13 kilometrin korkeuksilla asti. Lentokoneet ovat lähes aina paineistettuja, poikkeuksina pienet potkurikoneet. Matkustajalentokoneiden tavanomainen toimintasäde vaihtelee tuhansista kilometreistä jopa 15 000 kilometriin asti.[2] Jälkimmäisessä on kyseessä ns. long haul -kone, jolla lennetään mannertenvälisiä lentoja (esimerkiksi Boeing 747 ja MD11).[3][4][5] Koneet on suunniteltu matkustajien kuljettamiseen, ja niiden kapasiteetti vaihtelee muutamista kymmenistä useisiin satoihin, Airbus A380:n myötä jopa 800 matkustajaan.[6] Lisäksi koneissa voidaan kuljettaa rahtia. Lentonopeus vaihtelee, mutta normaalisti se on noin 800–1 000 km/h.[7] Ympäristöystävällisyyden saralla lentokoneissa on vielä paljon tekemistä. Suurin ongelma on meluhaitta[8], jonka lisäksi matkustajalentokone vie noin 20–50 litraa polttoainetta matkustajaa kohti joka tunti.

Airbus A380

Matkustajalentokoneita operoivat tavanomaisesti lentoyhtiöt.[9] Reittiliikenne kattaa nykyään lähes koko maapallon. Suomalaisia lentoyhtiöitä ovat muun muassa Finnair, Flybe Nordic ja Air Åland.[10][11] Suuria lentoyhtiöitä maailmassa ovat esimerkiksi American Airlines, TUI, United Airlines, Delta Air Lines, Lufthansa, Air France, KLM ja British Airways. Matkustajalentokoneiden liikkuminen on lennonjohdon alaista. Matkustajalentokoneen ohjaamomiehistöön kuuluvat kapteeni ja perämies, (vanhemmissa koneissa vielä joskus myös lentomekaanikko/toinen perämies) ja matkustamohenkilökuntaan purseri ja lentoemännät/stuertit, jotka ovat vastuussa matkustajien turvallisuudesta ja lennon tarjoilusta.

Pääartikkeli: Lentoturvallisuus

Matkustajalentokoneiden onnettomuudet tulevat aina uutisotsikoihin. Perinne alkoi jo ilmailun alkuaikoina. Matkustajalentokoneet ovat tilastoilla mitaten turvallisin tapa matkustaa. Lento-onnettomuudet saavat paljon huomiota, mutta tosiasiassa onnettomuuksissa kuolee vuotta kohden noin 1000 ihmistä, kun tieliikenteessä luku on yli puoli miljoonaa. Miljoonaa lentoa kohden onnettomuuksia tapahtuu noin kaksi. Useimmat lento-onnettomuuksista tapahtuvat inhimillisen virheen vuoksilähde?, ja siksi teknisiä apukeinoja kehitellään jatkuvasti lisää. Koneen henkilökunta on koulutettu huolehtimaan matkustajien turvallisuudesta. Nykyään myös matkustajia koulutetaan maassa esitettävän turvallisuusdemonstraation avulla.

  1. ”Boeingin kohtalokkaat virheet”. 2022-01-31. fi
  2. https://www.afar.com/authors/bailey-berg: The New Longest Flight in the World Is 20 Hours AFAR Media. 11.5.2023. Viitattu 21.6.2023. (englanniksi)
  3. What is a Long-Haul Flight? | Long-Haul Flight Definition www.going.com. Viitattu 21.6.2023. (englanniksi)
  4. Long haul flights on Boeing 747 planes – iTravelAbout www.itravelabout.com. Viitattu 21.6.2023.
  5. MCDONNELL DOUGLAS MD-11 | SKYbrary Aviation Safety www.skybrary.aero. Viitattu 21.6.2023.
  6. Robert Davis: How Many Passengers Can a Plane Hold? Executive Flyers. 16.12.2022. Viitattu 21.6.2023. (englanti)
  7. How Fast Do Airplanes Fly? (With Real Examples) pilotpassion.com. 14.9.2022. Arkistoitu 21.6.2023. Viitattu 21.6.2023. (englanti)
  8. Aircraft Noise www.icao.int. Viitattu 21.6.2023.
  9. https://www.howstuffworks.com: How Airlines Work HowStuffWorks. 14.6.2001. Viitattu 21.6.2023. (englanti)
  10. The history of Finnair company.finnair.com. Viitattu 21.6.2023. (englanniksi)
  11. Flybe Finland on nyt Nordic Regional Airlines eli NORRA | N°RRA flynorra.com. 16.6.2015. Viitattu 21.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]