Martti Talvela

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martti Talvela
Martti Talvela perheineen vuonna 1965.
Martti Talvela perheineen vuonna 1965.
Henkilötiedot
Koko nimi Martti Olavi Talvela
Syntynyt4. helmikuuta 1935
Hiitola
Kuollut23. heinäkuuta 1989 (54 vuotta)
Juva

Martti Olavi Talvela (4. helmikuuta 1935 Hiitola – 23. heinäkuuta 1989 Juva[1]) oli yksi kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista oopperalaulajista.

Talvela aloitti baritonina, mutta hänet tunnettiin myöhemmin erityisesti suurten bassoroolien tulkkina. Hänen rooleihinsa kuuluivat muun muassa Ryöstö Seraljista -oopperan Osmin, Taikahuilun Sarastro, Don Carlosin Filip ja suurinkvisiittori sekä Boris Godunovin nimiosa. Eräät kriitikot kutsuivat häntä jopa epiteetillä "vuosisadan Boris".

Paavo Ruotsalaisen roolin Viimeiset kiusaukset -oopperaan säveltäjä Joonas Kokkonen kirjoitti juuri Talvelaa varten. Oopperan lisäksi Talvela teki merkittävän uran lied-laulun saralla. Franz Schubertin laulusarja Winterreise oli hänelle erityisen tärkeä, ja se oli hänen lukuisien lied-konserttiensa keskeisintä ohjelmistoa.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvelan vanhemmat olivat maanviljelijä Toivo Johannes Talvela ja emäntä Nelly Ester Pennanen. Talvela oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Hänen kansainvälinen uransa alkoi Tukholmasta, jossa hän opiskeli. Sieltä hän pääsi Bayreuthin Wagner-juhlille Saksaan 1960-luvulla. Ammattilaulajana hän työskenteli ensimmäiseksi Deutsche Operissa Berliinissä. Myöhemmin hän esiintyi monissa maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Wienin valtionoopperassa, Milanon La Scalassa ja New Yorkin Metropolitanissa.

Suomalaisen oopperataiteen puolesta Talvela teki työtä etenkin Savonlinnan oopperajuhlien johdossa 1972–1979. Filosofian tohtori Pentti Savolainen on tutkinut Savonlinnan oopperajuhlia ja korostanut juuri Talvelan merkitystä.lähde tarkemmin? Talvelasta kaavailtiin Kansallisoopperan pääjohtajaa uuden oopperatalon alkuvaiheen vauhdittamiseksi, mutta hän ehti kuolla ennen toimikautensa alkamista.

Musiikin lisäksi Talvela oli kiinnostunut luonnonmukaisesta maanviljelystä ja lammastaloudesta, joita hän harjoitti kotitilallaan. Nuorena hän nyrkkeili SM-tasolla.

Talvela sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon vuonna 1979.

Talvelan puoliso oli vuodesta 1957 kansakoulunopettaja Anna Johanna (Annukka) o.s. Kääriäinen (1934–2016).[2] Heille syntyi kolme lasta.[3] Puolisonsa kuoleman jälkeen Annukka Talvela kirjoitti muistelmateoksen Aina on polku eessä ja kokosi miehensä kirjoituksia (Maailma on kovin suuri).[4]

Martti Talvela kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen tyttärensä häissä kotonaan Juvan Inkilänhovissa vuonna 1989.[5][6] Hänet on haudattu Juvan vanhalle hautausmaalle.

Rooleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martti Talvela (toinen vasemmalta) Bonnin oopperan hyvän­tekeväisyys­konsertissa vuonna 1987.

Talvelan tärkeimpiä oopperarooleja:[7]

Äänitteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumentteja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oopperaa ja lampaanpolskaa. Videotallenne. Ohjelma oopperalaulaja Martti Talvelasta vuodelta 1987. Yleisradio, 1991.

Palkintoja ja tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Valtakunnallisen laulukilpailun voitto Vaasassa 1960[8]
  • Kamarilaulaja, Berliini, 1970[9]
  • Taiteen valtionpalkinto 1973[10]
  • Pro Finlandia 1973[10]
  • Filosofian kunniatohtori, Helsingin yliopisto 1977[10]
  • ensimmäinen MTV:n kulttuuripalkinto 1977[11]
  • Suomen Kulttuurirahaston palkinto 1979[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Elämän vaiheita. Martti Talvela. Martti Talvela Säätiö. Viitattu 3.9.2018.
  2. ↑ Annukka Talvelan kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 19.6.2016, s. C 22.
  3. ↑ Lampila, Hannu-Ilari: ”Talvela, Martti (1935–1989)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 607–610. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Annukka Talvelan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. 20.6.2016.
  5. ↑ Oopperan tummaääninen tulkki Martti Talvela yle.fi. Viitattu 28.12.2021.
  6. ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 9.9.2021.
  7. ↑ Otavan Iso Musiikkitietosanakirja. Osa 5. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05295-0.
  8. ↑ Andante: Klassisen musiikin tietosanakirja. WSOY, 2002. ISBN 951-0-27134-9.
  9. ↑ Talvela, Annukka: Aina on polku eessä. Helsinki: Ajatus, 1999. ISBN 951-9440-82-8.
  10. ↑ a b c Hako, Pekka: Unohtumaton Martti Talvela. Helsinki: Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6307-7.
  11. ↑ MTV:n kulttuuripalkinto 1977 (1978) Elonet.
  12. ↑ Keskusrahaston palkinnot.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aromäki, Juhani: Elämäni on musiikki: Tunnetut musiikkimiehet kertovat. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-10035-8.
  • Hako, Pekka: Unohtumaton Martti Talvela. Helsinki: Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6307-7.
  • Heikinheimo, Seppo: Martti Talvela: Jättiläisen muotokuva. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04859-7.
  • Savolainen, Pentti: Balladi Olavinlinnan oopperajuhlista. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20319-X.
  • Savolainen, Pentti: Ooppera suomalaisen kulttuuri-identiteetin rakentajana: Fredrik Paciuksen, Kaarlo Bergbomin, Aino Ackten ja Martti Talvelan vaikutus suomalaiseen oopperataiteeseen ja kulttuuri-identiteettiin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1999. ISBN 951-39-0396-6. Teoksen verkkoversio.
  • Savolainen, Pentti: Martti Talvela: Elämän valoja ja varjoja. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32926-9.
  • Talvela, Annukka: Aina on polku eessä. Helsinki: Ajatus, 1999. ISBN 951-9440-82-8.
  • Talvela, Martti: Maailma on kovin suuri. Toimittanut Annukka Talvela. Helsinki: Ajatus, 2000. ISBN 951-566-031-9.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martti Talvela.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martti_Talvela&oldid=20268566”